Lue keskustelun säännöt.
Miten noin 17-18vuotias lapsesi reagoisi
29.08.2017 |
Jos ehdottaisit, että hän muuttaa omaan asuntoon ja tarjoutuisit maksamaan vuokran + kohtuullisen elintason, kunnes on lukio käytynä ja saa töitä? Ja lukiokirjat tietenkin.
Meillä on hieman hankala tilanne edessä, oma työpaikkani muuttaa parin sadan kilometrin päähän ja itse pitäisi lähteä perässä vuoden vaihteessa. Tytär on tuolloin juuri täyttänyt 18.
En oikein tiedä mitä tekisin. Pelkään, että hän suuttuu ja luulee, että olemme häntä häätämässä kotoaan. En kuitenkaan haluaisi työttömäksi ryhtyä, sen ikäinen jo olen, ettei töitä ihan joka oksalla ole tarjolla.
Miten ottaa asia puheeksi ja miten luulet, että oma nuoresi reagoisi?
Kommentit (38)
Luulen, että aluksi olisi innoissaan, sitten tulisi epäröinti pärjääkö, ja lopulta kuitenkin olisi ihan tyytyväinen.
Tietenkin tarjoat vaihtoehtoa muuttaa mukana, jos uudella paikkakunnalla joku lukio löytyy. Tuskin lähtee, mutta ettei juurikin koe hylkäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te ette kyllä ole paljoa jutelleet lapsen suunnitelmista!
Kysy haluaako vaihtaa lukiota ja muuttaa mukana vai haluaako sinun kustantaman asunnon + elintason. Veikkaan, että valitsee jälkimmäisen.
No tokihan aikuinen ihminen puhetta ymmärtää. Selität tilanteen just niin kuin se on, tekemättä siitä sen kummempaa numeroa. Hyvä on pitää puheyhteys neuvottelevana, eli ei niin että "minä ja iskä ollaan ajateltu..." vaan "mitä mieltä olet...".
No kyllä järkevä nuori ymmärtää, että miksi sinun on muutettava töiden perässä. Ja tietenkin maksatte asumisen niin kauan että saa lukion suoritettua. En pakottaisi ennen sitä lastani töihin, vaan huolehtisin hänen elatuksestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytär on mielestäni aika lapsellinen vielä, ihan hyvällä tavalla tavallaan, mutta ei ole osoittanut mitään haluja olla itsenäinen tai huolehtia asioistaan, vaikka olemmekin hänelle vähitellen enemmän vastuuta antaneet. En usko, että hän on edes miettinyt teoreettisena vaihtoehtona omillaan asumista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kysy haluaako vaihtaa lukiota ja muuttaa mukana vai haluaako sinun kustantaman asunnon + elintason. Veikkaan, että valitsee jälkimmäisen.
Niin, toki siis näin ja muuttokin on vaihtoehto hänelle. En usko hetkeäkään, että siihen suostuisi. Uusi paikka on kuitenkin pieni ja tylsähkö verrattuna nykyiseen. Ja kaverit ovat älyttömän tärkeitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tokihan aikuinen ihminen puhetta ymmärtää. Selität tilanteen just niin kuin se on, tekemättä siitä sen kummempaa numeroa. Hyvä on pitää puheyhteys neuvottelevana, eli ei niin että "minä ja iskä ollaan ajateltu..." vaan "mitä mieltä olet...".
Tottakai asiasta pitää keskustella kuunnellen, sehän on selvä.
ap
No tuossa tilanteessa ehdottaisin että tyttö muuttaa mukana ja vaihtaa koulua. Miten itse kestäisit olla jos tunnet että tyttä ei ole oikein "pärjäävä". Sit jos tyttö haluaa jäädä niin alatte miettiä asuntoa. Siinä tapauksessa kämpä kanttaisi hommata heti, niin ehditte yhdessä harjoitella siellä asumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä järkevä nuori ymmärtää, että miksi sinun on muutettava töiden perässä. Ja tietenkin maksatte asumisen niin kauan että saa lukion suoritettua. En pakottaisi ennen sitä lastani töihin, vaan huolehtisin hänen elatuksestaan.
Juu, en minäkään ole pakottamassa töihin. Kesätöitä toki toivon, että hakee parhaansa mukaan.
ap
Kai tuo lähinnä olisi hämmentynyt, kun vielä hetki sitten olsi vaikuttanut sille, että se tulisi olemaan hän joka muuttaa (jatko-opintojen perässä) ja käy sitten aina välillä kotiseudulla tapaamassa vanhempiaan ja vanhoja ja kotieudulle jääneitä kavereitaan... Tietysti hän varmaan saattaisi olla tyytyväinen jos saisi jatkaa lukio-opintonsa loppuun tutustussa ympäristössä / - luokalla etkä olettaisi, että hän hieman ennen kirjoituksiin osallistumista vaihtaisi asuinpaikkaa täysin. Vaikka ei vielä osaisi hahmottaan koonaan sitä mitä itsekseen asuminen tarkoittaa; onhan se ollut kivaa kun vanhemmat ovat huolehtineet tavallisen arjen ylläpidosta ja yks-kaks pitäisi alkaa omaa arkea, joka varmastu sujunee mutta on toki "hivenen" erilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitat keskustelun "Mitä mieltä plet, meillä on tällainen tilanne tulossa eteen..". Ja sitten selität tilanteen juuri niin kuin se on, että työpaikkasi muuttaa ja sinun on lähdettävä perässä. Olette harkinneet muuttoa toiselle paikkakunnalle. Sitten keskustelette näistä tuntemuksista.
Sitten käytte läpi vaihtoehtoja. Tytär voi muuttaa mukananne ja vaihtaa lukiota, jäädä nykyiselle paikkakunnalle ja te vuokraatte hänelle asunnon, tyttö jää asumaan nykyiseen kotiinne ja te vuokraatte asunnon toiselta piakakunnalta, tyttö muuttaa kolmannelle piakkakunnalle ja vaihtaa lukiota...
Pyöritelkää noita ajatuksia, kyllä se ratkaisu sieltä löytyy.
Mitä jos te sinä ja miehesi asuisitte vuokra-asunnossa arkiviikolla työpaikkakunnallasi ja tulette viikonlopuksi kotiin. Tyttö voisi asua edelleen kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Misssä miehesi sitten on töissä, eikö hänellä ole pakkoa olla nykyisellä paikkakunnalla?
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos te sinä ja miehesi asuisitte vuokra-asunnossa arkiviikolla työpaikkakunnallasi ja tulette viikonlopuksi kotiin. Tyttö voisi asua edelleen kotona.
Meillä on kaksi nuorempaakin lasta, joten ei oikein toimi. Sinänsä muuten ihan ok idea.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Misssä miehesi sitten on töissä, eikö hänellä ole pakkoa olla nykyisellä paikkakunnalla?
Mieheni on yrittäjä, jolla on asiakkaita koko etelä-suomen alueella. Ja tekee paljon kotoa käsin. Hänelle ei asuinpaikka ole niin oleellinen, ajaa joka tapauksessa satoja kilsoja niinä päivinä, kun pitää asiakkailla olla. Uusi paikka jopa on vähän paremmassa sijainnissa tätä ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
No tuossa tilanteessa ehdottaisin että tyttö muuttaa mukana ja vaihtaa koulua. Miten itse kestäisit olla jos tunnet että tyttä ei ole oikein "pärjäävä". Sit jos tyttö haluaa jäädä niin alatte miettiä asuntoa. Siinä tapauksessa kämpä kanttaisi hommata heti, niin ehditte yhdessä harjoitella siellä asumista.
En usko, että suostuisi muuttamaankaan. Hmm, no eipä se auta kuin ottaa asia puheeksi. Tuo on hyvä idea, että jos onnistuisi kämpän pian saamaan, olisi aikaa harjoitella niin, että olemme vielä ihan lähellä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuossa iässä olisi ollut unelmien täyttymys
Sama. Mutta tottakai riippuu hirveästi lapsen persoonasta.
Heh, omani kiljuisi riemusta. Pahimmassa angstissa oleva 16v, joka muistaa joka riidan päättää kiljumalla kuinka hän odottaa sitä päivää, että pääsee pois. Eikä tule ikinä takaisin.
Mulle tuossa iässä olisi ollut unelmien täyttymys