Miten noin 17-18vuotias lapsesi reagoisi

Helppoahan tuo olisi sanoa, että minulla työt siirtyy parin sadan kilometrin päähän. Haluatko jatkaa vanhassa lukiossa täällä jos hankitaan sulle kämppä vai muutatko mukana?

Etkö pysty olemaan vuotta vaikka opintovapaalla tms ja muutatte, kun tytön lukio on käyty?

Vierailija kirjoitti:

Helppoahan tuo olisi sanoa, että minulla työt siirtyy parin sadan kilometrin päähän. Haluatko jatkaa vanhassa lukiossa täällä jos hankitaan sulle kämppä vai muutatko mukana?

Kuulostaahan se noin sanottuna helpolta. Oma tyttäreni vaan jotenkin on kovin herkkä ja helposti ottaa asiat kovin henkilökohtaisesti. Välillä ihan järjenvastaisestikin.

Mutta joo, täytyy vaan ottaa asia puheeksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Etkö pysty olemaan vuotta vaikka opintovapaalla tms ja muutatte, kun tytön lukio on käyty?

Emme me yhden palkalla oikein pärjää, valitettavasti. Mitään opintoja en ajatellut tähän kohtaan ottaa. Joku vuorotteluvapaa olisi mahtava, mutta oma työnantajani ei valitettavasti ole joustavimmasta päästä, vaikka työ onkin ihan mukavaa.

Ap

Rohkeasti vaan. Oma tyttäreni täytti 18 juuri ja koska on kovasti puhunut poismuutosta teinikiukuissaan jo pari vuotta, kävimme tästä hyvän ja pitkän keskustelun. Tai siis otin asian puheeksi hänen kanssaan, en jaksa kotona ilmapiiriä, ettei asioista puhuta. Lopputuloksena, että hän alkaa katsella asuntoa, isänsä ja minä autamme amiksen loppuun vuokrassa jne. Katsotaan nyt.

Olisi aivan innoissaan.

Kuulostaa mielettömän fiksulta. Täytyy kyllä arvostaa, että aiotte tarjota moista vaihtoehtoa vrt. pakottaa muuttamaan mukana uudelle paikkakunnalle kesken opintojen. Vaikka ajatus olisi ehkä pelottanut, olisin kyllä tarttunut moiseen tarjoukseen lukioaikana. Omat vanhemmat jaksavat aina kertoa uudelleen ja uudelleen että on aina tervetullut kotiin vaikka juuri omilleni muuttamassa. Kyllä se hyvältä tuntuu :) Ei auta kun aloittaa rohkeasti keskustelu!

T: N21

Omani on sen verran mukavuudenhaluinen, että olisi varmaan ihmeissään. Täytti juuri 17, eikä oikein ole sisäistänyt sitä, että vastuuta esim kotihommista kuuluu hänenkin ottaa. Hoitaa vain pakotettuna ja vinkuen. Lisäksi on huomattavan materialisti, ihmettelisi ensimmäisenä, että kuka ne merkkilaukut sitten ostaa..

Vaikka kuulostaa vähän karulta näin sanottuna, niin ihana ja rakas on. Todella nuori vaan ja vähän hupsu joissain asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Omani on sen verran mukavuudenhaluinen, että olisi varmaan ihmeissään. Täytti juuri 17, eikä oikein ole sisäistänyt sitä, että vastuuta esim kotihommista kuuluu hänenkin ottaa. Hoitaa vain pakotettuna ja vinkuen. Lisäksi on huomattavan materialisti, ihmettelisi ensimmäisenä, että kuka ne merkkilaukut sitten ostaa..

Vaikka kuulostaa vähän karulta näin sanottuna, niin ihana ja rakas on. Todella nuori vaan ja vähän hupsu joissain asioissa.

Heh, täällä toinen samanlainen. 17,5 vuotta. Kovasti odottelen, koska vastuullisuus alkaa tulla luonnostaan.

Mutta ei kyllä omillaan olisi kypsä asumaan.

No ensin tietenkin kannattaa keskustella nuoren kanssa, eikä vaan pamauttaa asiaa

päin näköä että "sinä muutat .."

Sano että sinun työpaikkasi muuttuu ja joudut menemään perässä (eikö oikeesti mitään muuta vaihtoehtoa ole ...?) ja kysy mikä olisi nuoren mielestä hyvä ratkaisu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omani on sen verran mukavuudenhaluinen, että olisi varmaan ihmeissään. Täytti juuri 17, eikä oikein ole sisäistänyt sitä, että vastuuta esim kotihommista kuuluu hänenkin ottaa. Hoitaa vain pakotettuna ja vinkuen. Lisäksi on huomattavan materialisti, ihmettelisi ensimmäisenä, että kuka ne merkkilaukut sitten ostaa..

Vaikka kuulostaa vähän karulta näin sanottuna, niin ihana ja rakas on. Todella nuori vaan ja vähän hupsu joissain asioissa.

Heh, täällä toinen samanlainen. 17,5 vuotta. Kovasti odottelen, koska vastuullisuus alkaa tulla luonnostaan.

Mutta ei kyllä omillaan olisi kypsä asumaan.

Toisaalta moni nuori on yllättävän kypsä, kun tilaisuus annetaan. Vanhempien seurassa taantuvat, niin moni aikuinenkin tekee.

Oma poikani on monesti vannonut, että muuttaa pois heti 18v täytettyään. Hän on nyt 17 ja selkeästi rauhoittunut pahimmasta angstistaan. Jos kysyisin haluaako noilla ehdoilla asua itsekseen, melkein luulen, ettei haluaisi vielä. Sen verran rankkaa kuitenkin lukio-opiskelu, että varmaan kokisi oman kodin hoitamisen liian isona juttuna.

Vierailija kirjoitti:

Jos ehdottaisit, että hän muuttaa omaan asuntoon ja tarjoutuisit maksamaan vuokran + kohtuullisen elintason, kunnes on lukio käytynä ja saa töitä? Ja lukiokirjat tietenkin.

Meillä on hieman hankala tilanne edessä, oma työpaikkani muuttaa parin sadan kilometrin päähän ja itse pitäisi lähteä perässä vuoden vaihteessa. Tytär on tuolloin juuri täyttänyt 18.

En oikein tiedä mitä tekisin. Pelkään, että hän suuttuu ja luulee, että olemme häntä häätämässä kotoaan. En kuitenkaan haluaisi työttömäksi ryhtyä, sen ikäinen jo olen, ettei töitä ihan joka oksalla ole tarjolla.

Miten ottaa asia puheeksi ja miten luulet, että oma nuoresi reagoisi?

No mitäs jos juttelisit tyttäresi kanssa että tuollainen tilanne on eteen tulossa. Ja sitten kun on se hetki oikeasti lähellä, katsotte mitä teette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omani on sen verran mukavuudenhaluinen, että olisi varmaan ihmeissään. Täytti juuri 17, eikä oikein ole sisäistänyt sitä, että vastuuta esim kotihommista kuuluu hänenkin ottaa. Hoitaa vain pakotettuna ja vinkuen. Lisäksi on huomattavan materialisti, ihmettelisi ensimmäisenä, että kuka ne merkkilaukut sitten ostaa..

Vaikka kuulostaa vähän karulta näin sanottuna, niin ihana ja rakas on. Todella nuori vaan ja vähän hupsu joissain asioissa.

Heh, täällä toinen samanlainen. 17,5 vuotta. Kovasti odottelen, koska vastuullisuus alkaa tulla luonnostaan.

Mutta ei kyllä omillaan olisi kypsä asumaan.

Toisaalta moni nuori on yllättävän kypsä, kun tilaisuus annetaan. Vanhempien seurassa taantuvat, niin moni aikuinenkin tekee.

Tämä voi olla hyvinkin totta. t. sama jolle kommentoit

Vierailija kirjoitti:

Omani on sen verran mukavuudenhaluinen, että olisi varmaan ihmeissään. Täytti juuri 17, eikä oikein ole sisäistänyt sitä, että vastuuta esim kotihommista kuuluu hänenkin ottaa. Hoitaa vain pakotettuna ja vinkuen. Lisäksi on huomattavan materialisti, ihmettelisi ensimmäisenä, että kuka ne merkkilaukut sitten ostaa..

Vaikka kuulostaa vähän karulta näin sanottuna, niin ihana ja rakas on. Todella nuori vaan ja vähän hupsu joissain asioissa.

Kuulostaa tutulta. Omanikin on vähän sellainen "ei huolta huomisesta", äiti ja isä huolehtivat. Ja toki joo huolehdimmekin, kai se itsenäistymisen kaipuu jossain kohdassa sitten tulee.

Luulen, että oma olisi aluksi kauhuissaan, hetken sulateltuaan innoissaan. Paljon olisi kyllä opeteltavaa ennen kuin oikeasti pärjäisi, mutta äkkiähän nuo perusasiat oppii. Osaa kuitenkin laittaa ruokaa, käydä kaupassa, pestä pyykit, perussiivoukset... lähinnä pitäisi harjoitella esim laskujen maksamista, erilaisten asioiden hoitoa jne.

Itselläni ei ollut mitään ongelmaa kotitöissä kun muutin omilleni. Eihän kaupassa käynti ja tiskaaminen ole vaikeaa. Vanhempieni luona asuessa en halunnut tehdä kotitöitä, koska en saanut itse päättää milloin, miten ja mitä tein. Se tuntui määräilyltä.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ollut mitään ongelmaa kotitöissä kun muutin omilleni. Eihän kaupassa käynti ja tiskaaminen ole vaikeaa. Vanhempieni luona asuessa en halunnut tehdä kotitöitä, koska en saanut itse päättää milloin, miten ja mitä tein. Se tuntui määräilyltä.

Näin se meni itselläkin aikanaan.