Lue keskustelun säännöt.
onko ihan normaalia, alle vuoden ikäisen vauvan äitinä, tuntea kaunaa miestään kohtaan kun
08.10.2007 |
tuntuu että vauvan hoitaminen kaatuu minun päälleni. mies siis käy töissä ja esim. toivoo että saisi nukkua joka aamu niin pitkään kuin haluaa. muuten osallistuu vauvan hoitamiseen satunnaisesti omasta aloitteestaan ja lähes aina kun itse sitä pyydän.
silti minusta tuntuu että lopullinen vastuu on minulla ja vihaan mieheni saamattomuutta!
Kommentit (7)
Teidän täytyy jutella asiasta ja sopia noista käytännön jutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se vähä vapaa-aika käytetään suurimmaksi osaksi nukkumiseen. työnjakoa olen yrittänyt kerran mutta se toimi tasan kaksi päivää, syy lähinnä se että mies tosiaan haluaa nukkua pitkään jotta jaksaa töissä. AP
Hanki joku oma harrastus, jätät miehen kahdestaan vauvan kanssa. Viikonloppuna otatte vuoroaamut, toinen saa nukkua. Ei sun tarvi kaikkea tehdä. Mutta älä sit kanssa vahtaa ja nalkuta jos mies tekee jotain " väärin" , sitä näkee paljon.
tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, kuten sinä taidat tuntea. Kaunan kasvattamisen sijasta kannattaa kuitenkin puhua puolison kanssa kokemuksestasi avoimesti ja pian ihan parisuhteen takia. Kauna on huono asia sen kannalta. Koita jaksaa, ja puhua. Toivottavasti tarpeesi tulee kohdatuksi.
On minullakin ajoittain noita fiiliksiä ollut, mutta olen puhunut niistä avoimesti mieheni kanssa. Niin olemme pystyneet sopimaan yhteisiä pelisääntöjä, jotka tyydyttävät molempia.
Pahinta mitä voit tehdä on jäädä rypemään katkeruuden tunteisiin ja antaa elämän jatkua ennallaan. Katkeruus ei häviä itsekseen. Voi olla, että miehesi näkee koko tilanteen toisin kuin sinä, eikä tule ajatelleeksi sinun tarpeitasi. Eikä hän ole ajatustenlukija - sinun on kerrottava hänelle, miltä sinusta tuntuu.
Tsemppiä, otat vain asian rohkeasti ja syyllistämättä puheeksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis kiitos rohkaisuista! olen yrittänyt puhua miehelleni mutta hän on niin väsynyt työstä että kiukustuu minulle pienestäkin. minäkin käyn töissä joka sunnuntai parin tunnin ajan, jolloin vauva on joko isällä tai vakkarihoitajalla. nyt vauvalla on vielä eroahdistuskausi.
en kaipaa omaa aikaa vaan vastuun jakamista mieheni kanssa. ymmärrän että miestä väsyttää mutta milloin on minun vuoroni saada levätä?! meillä on tosiaan " vain" yksi lapsi enkä voi välttyä ajattelemasta että olen vähän laiska kun näin ajattelen.
niin, ja vauva on aivan ihana!
vuorotelkaa ja sopikaa työnjako.