Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen päättyminen ja uuden aloitus
27.08.2017 |
Olen hyväksynyt exän päätöksen parisuhteemme päättämisestä äkillisesti. Välillä ollut helpompia ja vaikeampia päiviä, mutta vähitellen helpottaa. En ole vihainen välillä vaan tulee haikeus hyvistä päivistä.
En ole vielä syöksymässä uuteen suhteeseen, koska koen, että en pysty olemaan täysin avoin kun on tullut satutetuksi lujaa. Vaikka joku sanookin, että uusi rakkaus on vanham surma. En ole äkkipikainen ihastuja ja haen pysyvää suhdetta.
Pystyn olemaan yksin vaikka välillä tällä hetkellä tuntuu kurjalta, arvottomalta. Eikö kuitenkin kaipuu toisen lähelle ole normaali toive? Joku jonka kanssa jakaa arkea, joku joka pitää lähellä. Pitääkö olla kuukausikaupalla yksin vaan koska niin sanotaan että pitää olla.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään sääntöä kuinka kauan pitää olla yksin. Tai odottaa. Voit mennä omien fiiliksien mukaan. Aika moni kai ottaa/hankkii ns. laastarisuhteen.. suhteen jossa saa kaipaamaansa hellyyttä ja läheisyyttä, mutta oikea tunne ja rakkaus puuttuu. Eikä siinäkään mitään vikaa ole.
-b- kirjoitti:
Kuinka pitkä suhde teillä oli?
Vajaa 1,5 vuotta.
-b- kirjoitti:
Ei ole mitään sääntöä kuinka kauan pitää olla yksin. Tai odottaa. Voit mennä omien fiiliksien mukaan. Aika moni kai ottaa/hankkii ns. laastarisuhteen.. suhteen jossa saa kaipaamaansa hellyyttä ja läheisyyttä, mutta oikea tunne ja rakkaus puuttuu. Eikä siinäkään mitään vikaa ole.
Laastarisuhdetta en niinkään tarvitse vaan pysyvää. Eikä ole oikein toista kohden aloittaa laastaria jos toinen ei ole tietoinen olevansa vain hetkem helpotus.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei halua laastarisuhdetta niin kannattaa odottaa sen verran että ehtii oppia elämään yksin ja tukeutua itseensä ja ystäviinsä. Sitten on valmis uuteen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua laastarisuhdetta niin kannattaa odottaa sen verran että ehtii oppia elämään yksin ja tukeutua itseensä ja ystäviinsä. Sitten on valmis uuteen suhteeseen.
Miten sen sitten erottaa, siis on ok, että voi olla yksin mutta kaipaa toista rinnalle? Pitääkö pystyä olla ilman sitä kaipuuta toisen lähelle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua laastarisuhdetta niin kannattaa odottaa sen verran että ehtii oppia elämään yksin ja tukeutua itseensä ja ystäviinsä. Sitten on valmis uuteen suhteeseen.
Miten sen sitten erottaa, siis on ok, että voi olla yksin mutta kaipaa toista rinnalle? Pitääkö pystyä olla ilman sitä kaipuuta toisen lähelle...
Tokihan voi olla yksinäistä, mutta yksinäisyys ja exän kaipuu ovat eri asioita. Kun kykenet suoriutumaan omasta elämästäsi miettimättä jatkuvasti exää, vaan ehkä jota kuta muuta, väittäisin sinun olevan valmis siirtymään seuraavaan vaiheeseen elämässäsi
No mä tulin jätetyksi nuorena 20-vuotiaana suunnilleen saman pituisesta suhteesta, jossa olin oikeasti rakastunut ja rakensin koko maailmani tuon miehen ympärille. Meni 3 kk, niin tapasin elämäni miehen, jonka kanssa olen ollut yhdessä 25 vuotta. Jokainen taaplaa tyylillään, eikä nuoruuden lyhyistä suhteista ainakaan pidä välttämättä mitään suruaikaa vietttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitin kaipuuta toisen lähelle. Exää en niin kaipaakaan kuin joskus tulee mieleen jostain kappaleesta esim. Olen tehnyt kovasti toista asian hyväksymiseksi, en voi hänen päätöstään muuttaa.
Ei ole kiire uuteen, mutta pitääkö riutua yksinäisyydessä, jos tuntuu, että voisi jo aloittaa deittailun kevyesti.
Jos tuntuu että voi deittailla ni antaa mennä :D mikäs sua estäää
Vertaistukea kaipaan kovasti...