Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko vinkkejä miten saada parisuhteeseen sisältöä?
27.08.2017 |
Meillä kotona tuntuu vähän siltä kuin olisi vain kaksi ihmistä jotka sattuvat asumaan samassa paikassa, eikä kumpikaan ole tästä erityisen iloinen. Lähinnä syödään samaan aikaan se muutama minuutti ja istutaan hiljaa, siinä alkaa ne yhdessä tehtävät asiat olla. Ollaan ikään kuin aloitettu yhteiselämä väärällä jalalla ja jääty siihen tilanteeseen ja nyt yritän pohtia mitä tämä kahden aikuisen ihmisen perhe-elämä voisi olla ja miten kehittää.
Haasteena sekin että pidetään niin erilaisista asioista. Hän ei tykkää erityisemmin olla luonnossa, itse taas en välitä yhtään mennä keskustaan. Itse rakastan keskustella ja jutella kaikenlaisesta maan ja taivaan välillä, hänestä taas ei ole kivaa ja tykkää olla hiljaa. Itse rakastan erilaisia seikkailuja ja tutustua avoimesti uusiin ihmisiin ja olisi kivaa kutsua vieraaksikin uusia tuttavuuksia mutta hänelle se on taas tosi vieras ja vastenmielinen ajatus edes kuulla. Itse tykkäisin tehdä matkoja vähän reppuasenteella spontaanisti ja häntä se taas suututtaa ja haluaa lähinnä täysihoitoon altaanreunalle tai ei mitään. Itse tykkäisin käydä sitten vaikka itse mutta hän kokee että se ei ole hyväksyttävää joten ollaan sit vaan kotona aina eri huoneissa. Tykkäisin urheilla mutta häntä ei niin kiinnosta, seksissä tykkäisin kaikenlaisesta avoimuudesta ja monipuolisuudesta mutta hänellä tiukat kiellot ja lähinnä emätinyhdyntä ainoa kiinnostava asia.
Tämä on jotenkin tosi hämmentävä tilanne kun ei keksitä mitään tapaa nauttia toisistamme.
Kommentit (4)
Tee omia juttujasi; eli tee asioita mistä tykkäät ja nautit. Kutsu vieraita teille kylään. Lähde luontoretkelle, reissaa, ota mies mukaan jos haluu lähteä, jätä kotiin jos haluu jäädä. Urheile. Johdattele uusia tapoja seksielämäänne. Mielestäni ei kuulosta hyvältä jos joudut rajoittamaan omia toimiasi tai tekemisiäsi liian paljon hänen vuokseen. Hanki sivusuhde, jos miehesi kestää sen. Jos ei elo parane, vaihtakaa toiseen. Meillä kaikilla on vain yksi elämä, ei kannata tuhlata sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu tutulta,taistelemme puolison kanssa moisen ongelman kanssa ns tällä hetkellä. Yhteistä tekemistä pitäisi keksiä. On varmasti asioita mistä molemmat nauttivat, ja välillä pitää mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Meillä taas on aina jäänyt yhteiset asiat tekemättä ja keskitytty lapsiin. Tuskin paras kertomaan tällä hetkellä,mutta suhteen eteen pitää tehdä töitä. Ja se pitää ymmärtää ennenkuin on liian myöhäistä. Niinkin pienet asiat saattavat parantaa tilannetta,kuten ruuan teko yhdessä, lenkki, yhteinen tv sarja. Mahdollisuuksia on paljon. Äkkiä vaan niskasta kiinni ennenkuin on myöhäistä! Tsemppiä
Mun 1. avioliitto oli juuri tuollainen. Aluksi mulle riitti että mies oli kunnollinen, teki töitä ja huolehti perheestä mutta vähitellen tajusin etten saanut liitosta mitään itselleni. Ei ollut yhteisiä haaveita, ei jutunaiheita, ei oikeaa välittämistä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tunsin ettei mua rakastettu eikä arvostettukaan. 3 lapsen äitinä niitä omia juttujakaan ei niin hirveästi ollut, joku harrastus ja muutama oma ystävä. Ei ne korvanneet parisuhteen puutteita.
No, erohan siitä tuli 14 vuoden sinnittelyn jälkeen.
3 v myöhemmin tapasin nykyisen mieheni työympyröissä ja suhteemme on täysin päinvastainen; kaikki mitä teemme on tarkoitettu hyväksi toiselle. Kaikessa ajatellaan sitä miten toinen nauttisi jostain tekemisestä ja tehdään kompromisseja jos tarpeen on. Harvoin tosin sillä meillä on niin samalaiset haaveet ja unelmat. Ollaan parhaat ystävät ja kumppanit toisillemme. Sparrataan töissä, keksitään kaikkea kivaa työn ulkopuolella. Samanlainen ote elämään - tämä on ainoa joten pitää nauttia täysillä.
21v takana ja yhä jaksamme innostua toisesta ja yhdessätekemisestä. Ei meistä kumpikaan ole virheetön ja täydellinen ihmisenä mutta yhdessä on silti hyvä olla.
Alue: Aihe vapaa
Tunnistan sinun kuvailemasi tilanteen omasta elämästäni noin kaksi vuotta sitten. Meillä menee nyt paljon paremmin.
Luulen että meidän kohdallamme kaikki alkoi siitä, ettemme enää tehneet työtä parisuhteen eteen. Työkiireet, lapset ja arki nyt ylipäätään tulivat väliin, ja aloin itse katsomaan puolisoani kuten sinäkin taidat: mehän ollaan ihan erilaisia, eihän se tykkää mistään mistä minä pidän, eikä edes yritä minun vuokseni kokeilla. Aloin siis kiinnittää enemmän ja enemmän huomiota eroihimme ja kaikkeen mitä puolisoni ei halunnut tehdä. Parisuhteesta tuli "minä vastaan sinä" asetelma,kun sen olisi pitänyt olla "me vastaan vaikeudet".
Kun halusin alkaa korjata asiaa, aloitin ihan väärästä päästä. Aloin vaatia kumppaniltani kaikkea mitä koin meiltä puuttuvan: "puhutaan enemmän tunteista" ja "laitetaan yhdessäoloaikaa kalenteriin". Myöhemmin puoliso avautui ja kertoi että tuo kaikki tuntui tunkeilevalta ja siltä kun olisin syyttänyt häntä. Kun pyysin lisää tunteista puhumista niin hän kuuli sen kritiikkinä ("sinä et koskaan halua puhua tunteista").
Lopulta sitten aloin kysyä että mitä puolisoni mielestä meiltä puuttuu. Minulla oli enemmän tahtoa suhteen parantamiseen, kun taas hän oli lannistuneempi. Joten ensin keskityin vain hänen tarpeisiinsa. Se sai hänetkin lopulta tarpeeksi turvallisen tuntuiseen tilaan, ja siitä eteenpäin olemme toimineet yhdessä parantamaan parisuhdetta ja luomaan läheisyyttä.
Anteeksi että tästä tuli kauhea romaani, mutta toivon että tästä on apua. Kaikkein tärkeintä on mielestäni lähestyä puolisoa empatian kautta ja alkaa laajentamaan tiimi henkeä sen kautta mikä teillä on yhteistä (vaikka se olisi kuinka pientä ja pinnallista) eikä keskittyä eroihin. Älä lannistu vaikka et saisi vaivoistasi heti positiivista vastausta, sillä puolisosi varmasti säikähtää ja hämmentyy jos alat tekemään isoa elämänmuutosta.