Lue keskustelun säännöt.
Niin väsynyt omaan elämään
27.08.2017 |
Meillä on "liikaa" lapsia, liikaa riitoja, ja liikaa asuntovelkaa.
Olen yleensä sen 6 päivää viikosta itsekseni lasten kanssa, mies käy kotona nukkumassa ja yrittää jaksaa hetken leikkiä lasten kanssa. Muuten painaa sitten pitkää päivää töissä että riittää rahat ylläpitämään meidän (ulkopuolisten silmiin mukavalta vaikuttavaa) elintasoa. Riitelemme siitä että mikä järki tässä kaikessa on. Olen raskaana ja jos vanhat merkit pitää paikkaansa, tulen kärsimään seuraavat kuukaudet pahoinvoinnista. Ja siinä sivussa hoidan muut lapset ja kodin. Millä voimilla?
Haluaisin niin kovasti irtautua tästä kaikesta, ottaa miehen ja lapset mukaan ja muuttaa jonnekin kauas pois näistä piireistä ja rakentaa sinne ihan uuden elämän.
Lapset ja mies ovat rakkainta minulle, mutta välillä haluan vaan hetkeksi pois.
Kommentit (8)
Minäkin olen väsynyt elämääni.
Minun lapsi kuoli ja ikävöin häntä päivin ja öin. Ainoan lepohetken ikävääni saan, kun olen töissä. Pidän työstäni ja se saa ajatukset muualle. Nyt olen sairauden takia kuitenkin estynyt tekemään tätä työtä ja pyörin kotona synkissä ajatuksissa päivästä toiseen. Iloa tuottaa onneksi rakkaat lapeni. Mies on puhumaton ja saamaton. Välillämme on niin paljon kaikkea negatiivisuutta, enkä usko että saamme koskaan kaikkea kuntoon. On myös hyvääkin. Puhumattomuus loukkaa minua.
Haaveilen kuolemasta, sellaisesta luonnollisesta. Että saisin sanoa kaikille hyvästit ja niin etteivät he jäisi kaipaamaan vaan ajattelisivat kuoleman olevan minulle
parempi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monta lasta teillä on? Oletteko lestadiolaisia?
Neljä, viides tulossa. Kaikki alle kouluikäisiä. Vanhempamme ovat vanhoillislestadiolaisia ja olemme viettäneet lapsuutemme aika "tiukoissa" piireissä. Meidän arjessamme on mukana tietyt lestadiolaisuuden piirteet, mutta emme noudata kaikkea niin kirjaimellisesti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen väsynyt elämääni.
Minun lapsi kuoli ja ikävöin häntä päivin ja öin. Ainoan lepohetken ikävääni saan, kun olen töissä. Pidän työstäni ja se saa ajatukset muualle. Nyt olen sairauden takia kuitenkin estynyt tekemään tätä työtä ja pyörin kotona synkissä ajatuksissa päivästä toiseen. Iloa tuottaa onneksi rakkaat lapeni. Mies on puhumaton ja saamaton. Välillämme on niin paljon kaikkea negatiivisuutta, enkä usko että saamme koskaan kaikkea kuntoon. On myös hyvääkin. Puhumattomuus loukkaa minua.
Haaveilen kuolemasta, sellaisesta luonnollisesta. Että saisin sanoa kaikille hyvästit ja niin etteivät he jäisi kaipaamaan vaan ajattelisivat kuoleman olevan minulle
parempi vaihtoehto.
Tähän on vaikea löytää sanoja. Sydämeni pohjasta toivotan voimia sinulle❤️
Onko kyse siis kalliista asumisesta? Noin päin se on realistinen haave. Jos myytte kalliin asunnon pois ja ostatte mökin jostain halvalla, ylimääräinen jää käyttörahaksi. Totaalisen elämän muutoksen se vaatii, köyhyydessä elämisen jos molemmat jäisi työttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen väsynyt elämääni.
Minun lapsi kuoli ja ikävöin häntä päivin ja öin. Ainoan lepohetken ikävääni saan, kun olen töissä. Pidän työstäni ja se saa ajatukset muualle. Nyt olen sairauden takia kuitenkin estynyt tekemään tätä työtä ja pyörin kotona synkissä ajatuksissa päivästä toiseen. Iloa tuottaa onneksi rakkaat lapeni. Mies on puhumaton ja saamaton. Välillämme on niin paljon kaikkea negatiivisuutta, enkä usko että saamme koskaan kaikkea kuntoon. On myös hyvääkin. Puhumattomuus loukkaa minua.
Haaveilen kuolemasta, sellaisesta luonnollisesta. Että saisin sanoa kaikille hyvästit ja niin etteivät he jäisi kaipaamaan vaan ajattelisivat kuoleman olevan minulle
parempi vaihtoehto.Tähän on vaikea löytää sanoja. Sydämeni pohjasta toivotan voimia sinulle❤️
Kiitos. Jotkut sanoo että aika auttaa ja muuta lässynläätä. En usko siihen. Lasteni takia jaksan mennä eteenpäin päivä kerrallaan. Ehkä mä joskus koen jonkun aidon onnentunteen vielä elämässäni. Lapsistani koen sellaista kyllä, mutta sellasta "sisäistä onnea." Että pääsisi tasapainoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä. Elämäsi kuulostaa ihan omaltani. Toki olen nainen joka tekee paljon töitä elintasomme eteen. Mies lorvailee tai näin sen koen. Me erottiin. Elämä vielä vaiheessa, mutta nämä viime päivät ovat tuntuneet hyviltä. En tiedä palataanko yhteen joskus vielä. Molempien täytyy oppia arvostamaan toisen panosta. Ex on nyt vaan enemmän auttanut minua kun emme asu yhdessä. Lapsetkin nauttii. Itsellä on univaikeuksia. Pelottaa nukkua isossa talossa lasten kanssa ainoana aikuisena. Ei ole ketään kenen kanssa juttelen lasten hassuista tempauksista. Ikävä ja silti helpotus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monta lasta teillä on? Oletteko lestadiolaisia?
Neljä, viides tulossa. Kaikki alle kouluikäisiä. Vanhempamme ovat vanhoillislestadiolaisia ja olemme viettäneet lapsuutemme aika "tiukoissa" piireissä. Meidän arjessamme on mukana tietyt lestadiolaisuuden piirteet, mutta emme noudata kaikkea niin kirjaimellisesti.
Ap
Tajuatko sinä ollenkaan, että ihan itse lopulta nuo päätökset teette? Haluatte näyttää elintasoa muille lessuille, ettekä uskalla käyttää ehkäisyä. Mitä järkeä on elää vain toisten mieliksi?
Monta lasta teillä on? Oletteko lestadiolaisia?