Isän puolelta 0 serkkua, äidin puolelta 2. Omalla lapsellani 0 serkkua :(

Ajattele sitä että sukulaisten olemassaolo ei takas että tulisit toimeen niiden kanssa tai että koskaan edes näkisit heitä. Itse en tunne ketään sukulaisistani, serkkuja en edes nimeltä.

Mulla yksi serkku isän puolelta, yksi äidin puolelta. Omilla lapsilla ei yhtäkään vaikka eno, setä ja täti löytyy, kukaan heistä ei ole lisääntynyt. Siskoni miehellä on 3 lasta ex-avioliitosta, heitä voidaan pitää vähän kuin varaserkkuina.

Tarvitseeko juhlissa olla juuri verisukulaisia? Voisiko olla vain tuttavia ja heidän perheitään :)

Mulla ei ole isän puolelta yhtään serkkua, äidin puoleltakin niitä on vain 8 kpl. Mun vanhemmilla on taas kasapäin serkkuja, mutta ovat aika harvan kanssa tekemisissä. Pieni perhe on usein tiiviimpi mitä suuri. 

Vierailija kirjoitti:

Ajattele sitä että sukulaisten olemassaolo ei takas että tulisit toimeen niiden kanssa tai että koskaan edes näkisit heitä. Itse en tunne ketään sukulaisistani, serkkuja en edes nimeltä.

No tämäpä lohdutti. Nooot.

Vierailija kirjoitti:

Mulla yksi serkku isän puolelta, yksi äidin puolelta. Omilla lapsilla ei yhtäkään vaikka eno, setä ja täti löytyy, kukaan heistä ei ole lisääntynyt. Siskoni miehellä on 3 lasta ex-avioliitosta, heitä voidaan pitää vähän kuin varaserkkuina.

Tarvitseeko juhlissa olla juuri verisukulaisia? Voisiko olla vain tuttavia ja heidän perheitään :)

No sepä se, mitä juhlia? Olen kohta 40, en ole koskaan ollut ristiäisissä, häissä, rippijuhlissa tmv. kun ei vaan ole sitä sukua! :( Surettaa eniten lapsen puolesta, vähän aikaa sitten kysyi silmät pyöreänä että miksi me ei koskaan käydä missään. Niin, missä me käytäisi? Olisi myös kiva jos olisi elossa/järjissään joku vanhempi ihminen joka osaisi kertoa minun vanhemmistani, isovanhemmistani, jopa minun lapsuudestani. Todella juureton olo, ei sitä millään tuttavilla varsinkaan nykyaikana korvata.

Ap

Minulla on 1 serkku, miehellä useita (varmaan 15). Lapsillamme on kolme serkkua, joiden kanssa eivät ole läheisiä.

Ymmärrän sua. Olen 40 eikä ole ketään lähiomaista. Ystävät ovat ihania, mutta juurien ja historian vuoksi kaipaisi sukua.

Me kutsuttiin viime jouluna kavereita jouluaatoksi. Olisiko teillä ihmisiä, joita kutsua?

Niin tämä tulee yleistymään kun ihmiset ei hanki lapsia ja jos hankkivat niin vain yhden.

Itselläni on äidinpuolelta 3 serkkua (äidillä vaan yksi veli) joiden kanssa olen kerran viettänyt sukujoulun jossa oli myös isovanhemmat ja mun 4 sisarusta. Ihan kivaa oli mutta ei niin ihmeellistä.

Isän puolelta serkkuja on peräti 10 mutta koko elämäni aikana (oon 25) olen nähnyt kaikkia ehkä pari kertaa että ei se merkitse mitään jos on sukulaisia mutta ei kunnon läheistä suhdetta heihin.

Eikö sun lapsella ole mummoloitakaan?

Oliko sulla lapsuudessasi esim. joku naapuri, tuttavaperhe tai muu johon voisit olla yhteydessä ja muistella lapsuuttasi? Vai eikö sun lapsuudenperhekään käynyt missään kyläilemässä?

Mulla on 36 serkkua, suurinta osaa en ole koskaan edes tavannut. Parin samanikäisen kanssa ollaan joskus pienempinä oltu jonkun verran tekemisissä.

Ei tulisi mieleenikään viettää heidän kanssaan vaikkapa joulua. Parhaiden, pitkäaikaisten ystävieni perheiden kanssa sen sijaan olemme viettäneet esim. joulupäivän jo 20 vuotta yhdessä.

Ymmärrän sinua ap. Sama tilanne täällä.

Minulla on 8 serkkua (yksi heistä on kuollut), joista kahden kanssa olen tekemisissä edes jollakin tavalla. Toisen heistä olen nähnyt viimeksi noin 10 vuotta sitten. 

Miehellä ei ole sisaruksia ja minulla on yksi veli, jolla ei ole lapsia, eikä näillä näkymin tulekaan. 

Meillä on kaksi lasta, joilla ei siis ole serkkuja eikä tulekaan. Mutta minkäs teet, näitä asioita ei voi valita. Kiitollisia ollaan hengissä olevasta perheestä.

Mulla on isän puolelta 16 serkkua, keneenkään en pidä yhteyttä, yksi on FB-kaveri. Äidin puolelta 17 + n? serkkua, en pidä yhteyttä keneenkään, 3 on FB-kavereita. Omalla lapsella 6 serkkua, joista neljään pidetään tiiviimmin yhteyttä.

Ei se, että on iso suku, tarkoita, että olisi koko suku ympärillä.

Enpä ole koskaan osannut tällaistakaan haikailla. Minä olen kasvanut serkuitta, serkkuja alkoi putkahdella vasta kun muutin jo pois kotoa, eli enpä kamalasti heitä tunne. Silti tosin on ollut sukujouluja kun olimme lapsia, joka joulu oli aina jotku sukulaiset meillä viettämässä joulua. Nyt menee niin, että kun siskollani on lapsia niin me tädit ja sedät kokoonnutaan jommankumman vanhempamme luona (ovat eronneet) tai sitten kokoonnutaan siskon luona. Jos oikeasti sukujoulun haluaa, niin ei se mahdotonta ole vaikkei serkkuja oliskaan.

Mulla sama äiti ainut lapsi. Jäi orvoksi 11-vuotiaana joten ei edes isovanhempia siltä puolelta ole ollut. Paitsi kaksi isotätiä eli äidin vanapiika tädit jotka hänestä huolehtivat ja kasvattivat aikuiseksi.

Muuta ei siitä suvusta irtoa.

Isällä  4 sisarusta joista kaksi kuollut alle 1-vuoden iässä (toinen kuolleista isäni kaksossisar), toinen eloon jääneistä veljistä poikamies toisella kaksi lasta eli minun kaksi serkkua. Nämä serkut kuitenkin 25-20 vuotta vanhempia kuin minä. Ja minä olen siis ainut lapsi.

Tämä on syy miksi minulla on viisi lasta haluan että lapsillani on tulevaisuudessa iso suku. Onneksi isänsä puolelta sitä on. Ja onneksi se suku on "adoptoinut" minut.  Rakastan suku tapaamisia ym...

Ehkä siksi ettei lapsuudessani ollut edes isovanhempia. Myös isäni vanhemmat kuolivat ennen syntymääni.

Kyllähän sinä olisit vielä asian vielä muuttaa halutessasi (paitsi jos omien lasten saaminen on vaikeaa). Olisit voinut tehdä lapsellesi sisaruksia useamman niin hän ehkä olisi saanut sitten aikuisiällä kokea näitä perhetapahtumia sisarusten mahdollisten lasten ja omien lastensa kautta. Mutta jos olet jättänyt hänet ainoaksi niin sittenpä sille ei paljoa voi jos ei lapsesi löydä isompaa sukua omaavaa miestä.

Lapsillamme on 10 serkusta viidestä eri perheestä. Vietämme joulut yhdessä sekä kaikki muutkin juhltatapahtumat ja arkisemmatkin asiat. Läheisiä ollaan. Tokihan tämä olisi toisinkin voinut mennä, että kiitollinen saa olla.

Joo en tiedä miksi oletin lapsesi tytöksi, mutta siis joo "jos lapsesi ei löydä isompaa sukua omaavaa puolisoa".

Ja lisätään vielä, että jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Eli jos ei halua tyytyä ooemassa olevaan, tulee asialle tehdä jotain - mahdollisuuksien rajoissa tietenkin.

16

Vierailija kirjoitti:

Joo en tiedä miksi oletin lapsesi tytöksi, mutta siis joo "jos lapsesi ei löydä isompaa sukua omaavaa puolisoa".

Ja lisätään vielä, että jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Eli jos ei halua tyytyä ooemassa olevaan, tulee asialle tehdä jotain - mahdollisuuksien rajoissa tietenkin.

16

No ei niitä kuolleita takaisin saa. Oma historiani on kadonnut hautaan. Nyt tehdään vain uusia muistoja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sinä olisit vielä asian vielä muuttaa halutessasi (paitsi jos omien lasten saaminen on vaikeaa). Olisit voinut tehdä lapsellesi sisaruksia useamman niin hän ehkä olisi saanut sitten aikuisiällä kokea näitä perhetapahtumia sisarusten mahdollisten lasten ja omien lastensa kautta. Mutta jos olet jättänyt hänet ainoaksi niin sittenpä sille ei paljoa voi jos ei lapsesi löydä isompaa sukua omaavaa miestä.

Lapsillamme on 10 serkusta viidestä eri perheestä. Vietämme joulut yhdessä sekä kaikki muutkin juhltatapahtumat ja arkisemmatkin asiat. Läheisiä ollaan. Tokihan tämä olisi toisinkin voinut mennä, että kiitollinen saa olla.

Minulla ei olisi tätä yhtäkään jos en olisi vahinkoa pitänyt! Isänsä ei halua olla tekemisissä. Oma isäni on kuollut, äitini dementoitunut joten ei ole lapsella mummoloita. Yksi elossa oleva setä 80+ v, ihan vieras ihminen minulle. Alle 60v sukulaisia ei ole muuta kuin kaksi serkkuani jotka olen nähnyt 30+ vuotta sitten. En tiedä mistä heidät löytäisi. Tuskin väliä enää löytääkään.

Ihanko oikeasti olisi mielestäsi pitänyt ilman miestä ja mitään turvaverkkoa, läheisiä tehdä monta lasta? Melkoinen selviytymiskamppailu ollut yhdenkin kanssa....

Haluatko jatkaa lapsillesi ja lastenlapsillesi ja lastenlapsienlapsille samaa katkeruutta?

Teidän on katkaistava kierre.

Teidän tehtävä ainakin kuusi lasta, että suku voisi kasvaa. Ja sukujoulut mahdollisia. Ehkäpä saat kokea jo mummeöina sukujoulun kun nyt panostat tulevaan, etkä vain narise