Mitä sanotte tai teette vaikeassa tilanteessa?

Eikö kukaan tosiaan voi neuvoa?

Jos minulta kysytään asiattomia tai vain yleisesti joku juoruaja kyselee, en nykyään enää vastaa mitään. En jaksa ruveta sanomaan mitään, mutta katson, että minulla on oikeus olla vastaamatta, jos niin haluan. Joskus jos olen ollut isommassa porukassa, on joku toinen sitten ruvennut tilittämään yksityisasioitani uteliaille, mikä ottanut päähän, mutta itse pidän suuni kiinni nykyään, jos siltä tuntuu.

Miten keskustelun sitten käy kun olet hiljaa? Jos kiertelen ja kaartelen minulta kysellään aina vaan lisää tiukempia kysymyksiä. Koen sen ahdistavana. Vai lähdetkö pois mitään sanomatta? Miksi yritän olla kohtelias epäkohteliaalle ihmiselle?

Mä en sano. Itään. Mä en vaan jatkossa ole enää tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa. Niinpä ympärilläni on käytännössä vain asiallisesti käyttäytyviä ihmisiä.

Sanon etten aio vastata tuollaisiin kysymyksiin. Jos vänkääminen jatkuu, lähden pois. Jos en pääse pois, alan vaikka tutkia puhelintani enkä ole kuulevinani. En missään tilanteessa aja jankuttaa idioottien kanssa, en myöskään tarvitse mitään vastaansanovia nasevia näpäytyksiä. Nostan itseni idioottien yläpuolelle.

Mulla menee senat sakasin ja puhun ihan päättömiä. Nasevat lauseet nousee pintaan vasta tilanteen jälkeen. Sori, en osaa auttaa.

En saa välttämättä sanotuksi mitään. Jälkeenpäin tulee mieleen mitä ois voinu sanoo mutta se on myöhäistä. Yritän ehkä lähinnä vaan päästä tilanteesta pois. En kuitenkaan halua ns. alentua samalle tasolle kusipäänkään kanssa ja alkaa aukoa päätäni.

Vierailija kirjoitti:

Miten keskustelun sitten käy kun olet hiljaa? Jos kiertelen ja kaartelen minulta kysellään aina vaan lisää tiukempia kysymyksiä. Koen sen ahdistavana. Vai lähdetkö pois mitään sanomatta? Miksi yritän olla kohtelias epäkohteliaalle ihmiselle?

Joskus kyselijä vaihtaa aihetta, kun huomaa, etten vastaa. Jos ihminen vain jatkaa vänkäämistä, lähden tieheni lopulta. Jos en pääse tilanteesta pois, saatan sanoa lopulta, etten halua keskustella yksityisasioistani tms. Usein he lopettavatkin siihen. Tilanne ei ole todellakaan kiva, olen huono sanomaan ihmisille vastaan, koska minut on kasvatettu kiltiksi tytöksi ja aina yleensä saan loskaa niskaani, jos pidän puoliani. Pakko on kuitenkin ollut opetella puolensa pitämistä, kun ei sitä toiset tee.

Vierailija kirjoitti:

Mulla menee senat sakasin ja puhun ihan päättömiä. Nasevat lauseet nousee pintaan vasta tilanteen jälkeen. Sori, en osaa auttaa

En saa välttämättä sanotuksi mitään. Jälkeenpäin tulee mieleen mitä ois voinu sanoo mutta se on myöhäistä. Yritän ehkä lähinnä vaan päästä tilanteesta pois. En kuitenkaan halua ns. alentua samalle tasolle kusipäänkään kanssa ja alkaa aukoa päätäni.

Hah, tuo on minullekin tuttua. Ranskalaisilla on sille nimikin, l'esprit d'escalier, eli portaikon nokkeluus. Se tarkoittaa, että olet jo lähtenyt huoneistosta tms ja olet portaita menossa alas, kun hoksaat, mitä nokkelaa olisit voinut sanoa, mutta tilanne on jo ohi ja olet poistunut.

no 2&9

Tuleeko reaktionne tilanteeseen automaattisesti? Mulla tulee jotenkin ihan jälkijunassa se järkytys enkä osaa siinä tilanteessa reagoida oikein. Alan sitten vastaamaan vaikka en haluaisi tai puhun jotain valheellista. Saako valehdella jos kysytään henkilökohtaisuuksia? Miten näitä tilanteita voisi harjoitella? Tuntuu vaikealta pitää puolensa. Ja helposti alan itkeä vaikeissa tilanteissa. Ja adrenaliini kuohahtaa ja silloin on vaikea hallita tunteitaan.

Alan yleensä nauraa tai heitän homman vitsiksi. Harva pääsee kovin lähelle mua. Joku uteli joskus töissä onks teillä juttua .... kanssa? Aloin siis nauraa tyyliin hahhahaa ja heitin jotain muuta ja lähdin pois. Vaikka ottais päähän utelijat, en näytä ärsyyntymistä tai hämmennystä. Toimii.

En osaa kaikkiin noihin vastata, olen se vaikeneva, jos en halua kertoa asioistani. Minulla meni aikaa, kunnes hoksasin, ettei minun tarvitse miellyttää kaikkia ja vaikka en jaksa tai osaa sanoa oikein tilanteen ollessa päällä, opettelin tuon vaikenemisen. Päätin yksinkertaisesti olla sanomatta mitään, kun minulta udeltaan asioita ja poistua paikalta, jos ei muu auta. Eli päätös tietystä toimintatavasta ja toteutus tarvittaessa. Noihin muihin asioihin en osaa sanoa mitään  oikeastaan, on itselläkin ne hakusessa. Sairastan masennusta ja en jaksa riitelyä, mutta en suostu silti, että minua kohdellaan huonosti.

Ne ystävät, jotka sanoivat loukkaavia asioita, olen jättänyt ja olen siitä onnellinen. Tähän vanha kai egnlantilainen sanonta: Kuka tarvitsee vihamiehiä, kun ystävät ovat tuollaisia.

Sano lyhyesti ja kohteliaasti ettet halua puhua asiasta. Vaihda puheenaihetta. Älä anna tilaisuutta vänkäämiselle.

1. Määrittele tilanne neutraalisti, esim.: "Kysyt minulta nyt todella yksityistä asiaa tässä ihmisten edessä."

2. Kerro oma reaktiosi tilanteeseen, esim.: "En pidä siitä".

3. Kehota tekijää lopettamaan tai ohjaa tilanne muuten päätökseen, esim.: "Puhutaanpa ennemmin siitä, mille päivälle sovittaisiin se työpaikan tilaisuus ensi viikolla". 

Kolmoskohdassa voi olla suorempi ("Lopeta välittömästi äläkä tee minulle noin enää uudelleen"), tai pehmeämpi riippuen teon vakavuudesta. Vakavimmasta päästä voisi olla esim. selvä seksuaalinen häirintä, mutta sama kuvio toimii lieviinkin ärsyttäviin nokitteluihin jne. Silloin vain kannattaa olla itse pehmeämpi, ettei nolaa toista kohtuuttoman pahasti.

Älä myöskään jää itse vatvomaan tilannetta enää, jos ja kun se saadaan ohitettua noilla kolmella kohdalla nopeasti.

Ignooraan, ei typerysten kanssa kannata lähteä sanasotaan.

En ole mitenkään sananvalmis ja ei multa tule mitään hienoja kommentteja yllättäviin tilanteisiin. En vaan osaa. Oon helppo kohde varmaan. Hyviä neuvoja kaikki mutta miten ne tulis mieleen ekana kun on tilanne päällä? Ajatteletteko jokaisesta keskustelutilanteesta aina että tämä voi olla taas haastava ja yllättävä tilanne ja varaudutte etukäteen, tai että tuo ihminen on epäilyttävä? Itse oon ihan äimänä kun tulee jotain yllättävää, että miten joku kehtaa. Haluisin jonkun helpon ja nasevan tavan tai kommentin. Mantran?

Vierailija kirjoitti:

Miten keskustelun sitten käy kun olet hiljaa? Jos kiertelen ja kaartelen minulta kysellään aina vaan lisää tiukempia kysymyksiä. Koen sen ahdistavana. Vai lähdetkö pois mitään sanomatta? Miksi yritän olla kohtelias epäkohteliaalle ihmiselle?

Homma on niin että nämä kyselijät on moukkia ja sen takia et heidän kansaan pärjää. Syy ei ole vähimmässäkään määrin sinun. Riippuu tilanteesta mitä sinun pitää tehdä vaikka eipä moukille oikein voi mitään koska moukkalla ei ole mitään rajaa.

Sinulla on täysi oikeus olla sanomatta mitään. Voit sanoa että yksityisasia mutta vaikea sanoa miten moukka tämmöiseen vastaa.

Tsemppiä ap. Olen itse ollut monta kertaa noissa tilanteissa ja ihmetellyt, miten joku kuitenkin ns. normali ihminen voi olla niin utelias tai tahditon. Minulta on kysytty tosi henkilökohtaisia tai muiden ihmisten asioita ja tai minun asioitani on alettu kertoa seurassa.

En osaa sanoa muuta, kuin että ikä on hiukan opettanut pitämään puoliaan. Enkä tule niin helposti yllätyteksi, kun jotenkin sitä jo aavistaa, että milloin vain joku voi käyttäytyä tosi törpösti. Sanon vaan, että toi on mun yksityiasiani tai että en halua puhua toisten asioista tai, että en halua, että asioitani puhutaan näin monen ihmisen kuullen. Törpöimmät utelijat ovat jääneet vuosien varrella. Tällaiset utelijaystävät kannattaa jättää taakseen.

Voi yksinkertaisesti ilmoittaa, että kysymys on sopimaton. Sen voi tehdä myös ystävällisesti ja kevyesti leikiksi lyöden, jos itse ei halua alentua huonokäytöksisen tasolle. Eikäpähän pääse toinen syyttämään herkkänahkaiseksi tai tosikoksi.

"Hei, tuotahan nyt ei ole yleensä tapana kysyä ihmisiltä noin suoraan..." hymyn tai kevyen naurahduksen kera.

"Hmm, joku voisi vaikka loukkaantua tuollaisesta kysymyksestä."

"Valtiosalaisuus/vaalisalaisuus, hehe"