Jännä juttu, mutta mistä tämä johtuu, että nykyään kun itsetunto on parempi, minun ei tee enää mieli

miksi itsetuntosi on parantunut?

Taidat olla niin ylipainoinen, että miehiä ei edes kiinnostaisi petipuuhat kanssasi.

Jos sä olet tullut erottelukykyisemmäksi. Et pyri enää miellyttämään ketä tahansa vaan tulet syttymään vasta, kun tapaat juuri oikean.

tuli mieleen että ehkä alitajunnaisesti ajattelit miesseuran nostavan sun itsetuntoa? Oletan että olet pitänyt itseäsi rumana kun sanoit nykyään pitäväsi itsestä niin ehkä miesten hyväksynnällä olisit tuntenut itsesi paremmaksi. Hyvä että sait itsetunnon parannettua, tuosta huonosta jamasta ei olisi ollut pitkä matka läheisriippuvaiseksi

Huonoitsetuntoisena sinulle kelpasi paremman puutteessa sellaisetkin miehet, jotka eivät nyt enää kelpaa. Jos tapaisit unelmamiehen, joka olisi vielä sinuun ihastunut, niin etköhän sinäkin olisi taas valmis sänkyyn.

Vierailija kirjoitti:

miksi itsetuntosi on parantunut?

En ole ap., mutta vastaan omasta puolestani.

Ennen pidin itseäni sairaalloisen rumana tai olin ulkonäöstäni vähintäänkin todella epävarma. Mietin koko ajan että pitääköhän miehet mua esteettisesti iljettävänä. Viime vuona kävin muutaman kerran baarissa, ja miehet juttelivat siellä minulle. Tämä ei tietenkään todista, että olisin kaunis tai että en olisi ruma, mutta ainakaan en ole niin iljettävä kuin aiemmin luulin.

Heti väheni "tarve" saada miesten hyväksyntää, kun tiesi että kyllä sitä hyväksyntää ainakin jonkin verran halutessaan saa.

Myös oma neitsyys alkoi haitata vähemmän, kun tiesi että saatan halutessani päästä neitsyydestä eroon. Tuli sellainen kevyt olo, että mähän voin olla neitsyt vaikka koko elämäni, koska jos olen, se johtuu siitä että itse sitä haluan, eikä siitä että olen liian ruma.

Voin elää ilman miehiä, koska itse sitä  haluan, eikä siksi että olisin liian ruma.

Itsetuntoni on vieläkin huono (enimmäkseen ulkonäön takia), mutta parempi kuin ennen.

N 26

Vierailija kirjoitti:

miksi itsetuntosi on parantunut?

No se on aika pitkä tarina, mutta liittyy erääseen pitkäaikaiseen ihastukseen, joka päättyi siihen, että tajusin kuinka sekaisin olin mennyt siitä ihastuksesta, joka oli ihan päätöntä. Useampikin läheiseni yritti puhua minulle järkeä silloin, kun puhuin tästä ihastuksestani, mutta olin niin "huumaantunut", että oli ihan yhtä tyhjän kanssa koittaa takoa järkeä päähäni. Nyt kun ihastus on loppunut, olen kasvanut henkisesti paljon. Tapasin noin vuosi sitten miehen, jonka kanssa olen edelleen, mutta olen jo pitkään miettinyt, että en minä hänen kanssaan halua olla. Oikeastaan tapailumme alkoi siitä, että halusin pitää kivaa vain yhden illan, mutta mies halusikin tavata uudestaan ja uudestaan. Tietenkin alussa olin itsekin jonkin verran innostunut, kun huomasin hänen pitävän minusta niin paljon. Mutta tajusin jo silloin, että ei meidän suhteemme tule jatkumaan kovin kauan. Hän ei vain ole sellainen, mitä minä mieheltä haluaisin. Toivoisin siis ensinnäkin itsenäisyyttä, kun kyseessä on kuitenkin jo aikuinen mies, mutta tämä mies on ns. "erityistapaus", joten hän on aika riippuvainen muiden tuesta. Kuulostan varmasti säälittävältä, että mitä teen tuollaisen kanssa, mutta kun toinen on kiltti, niin siinä viedään helposti ketä tahansa, tai ainakin minua. Olen kuitenkin viime aikoina tajunnut, että en voi olla toisen kanssa säälistä, sillä se on loppujen lopuksi väärin toista kohtaan. En vaan tiedä, miten mies selviäisi siitä, että menettäisi minut, sillä hänellä on hyvin vähän ihmiskontakteja (ymmärrettävistä syistä) ja aivan liikaa mielenterveyttään horjuttavia asioita jo muutenkin.

Joka tapauksessa itsetuntoni on näiden asioiden myötä kasvanut terveemmäksi ja tiedostan, että en minä niin surkea tapaus olekaan, kuin olen aiemmin kuvitellut. Minua on myös alkanut kiinnostaa asiat, mitkä ei ennen ole juuri kiinnostaneet (itsetunnossa rypemisen vuoksi), eli minua kiinnostaisi matkustella, liikkua luonnossa, bongailla lintuja. Jotenkin olen saanut sellaisen sisäisen rauhan, joka mielestäni menee hukkaan ihmisen kanssa, joka aiheuttaa minulle lähinnä harmaita hiuksia...

Ap

Voihan olla, että hait hyväksyntää miesten kiinnostuksen avulla eli kun kelpasit miehille, se oli alitajuisesti boostia egollesi ja sai olosi itsevarmemmaksi. Nyt kun olet varmempi ja tyytyväisempi itseesi, et tarvitse miesten huomiota tai "tyhjää seksiä" vain tunteaksesi olevasi arvokas. Minulla on ihan sama kokemus, olin ennen ylipainoinen ja huono itsetuntoinen. Ajatukset pyörivät miesten, seksin ja ihastusten ympärillä... nyt huomaan että en oikeastaan tarvitse ihailua, riitän itselleni tällaisena eivätkä ne miehet sittenkään kovin ihastuttavia edes ole. :D muuta kuin jotkut äärimmäisen harvat. Mutta nythän sitä ihailua sitten vasta tuleekin, kun olen itsevarma, kauniimpi ja minusta varmaan huokuu se etten tarvitse muita tai muiden hyväksyntää. Harmi että sitä saa vasta kun sitä ei tarvitse.

Eräästä machokulttuurista kotoisin oleva ystävämieheni on kertonut, kuinka naiset siellä kävivät aggressiivisesti häneen käsiksi ja monin erilaisin tavoin ilmaisivat seksuaalista halua avoimesti. Aluksi pidin tätä yllättävänä, mutta juteltuamme asiasta olen alkanut ymmärtää kuviota. Ko. maassa naiset elävät niin alistetussa asemassa ja vaikeissa oloissa, että ystäväni kaltainen mies, joka kohtelee naisia kunnioittavasti, nähdään menolippuna paratiisiin ja tällainen mies sitten yritetään "saalistaa" itselle keinolla millä hyvänsä. Helpoimmaksi keinoksi moni uskoo seksuaalisuuden korostamisen. Kyseessä ei kuitenkaan ole naisen oma seksuaalinen halu, vaan seksillä ns. käydään kauppaa ja yritetään ostaa itselle esimerkiksi henkilökohtaista turvallisuutta ja mielenrauhaa sitä kautta, että nainen pääsisi suhteeseen miehen kanssa, joka ei kohtele häntä kaltoin.

Nainen, joka toimii noin, saattaa olla kykenemätön erottamaan seksuaalisen halun tuosta toiveesta päästä ulos alistetusta asemastaan. Vasta jos jonkun naisen kohdalla jälkimmäinen toive toteutuu, hänelle avautuu mahdollisuus haluta tai olla haluamatta seksiä itselähtöisesti. Siinä tilanteessa voi tulla suurikin muutos siihen, kuinka usein tai kuinka paljon nainen "haluaa" seksiä miehen kanssa, kun miehen miellyttäminen ei olekaan enää valuuttaa, jolla pyritään ostamaan itselle ihmisarvoinen elämä.

Uskon, että me länsimaisetkaan naiset emme ole täysin vapaita tuosta miehen miellyttämisen pyrkimyksestä ja alitajuisesta tarpeesta käydä sillä kauppaa. Miksi muuten esim. orgasmin teeskenteleminen olisi niin yleistä kuin se tutkitusti on? Naisella on paineet vaikuttaa sängyssä seksuaaliselta ja tarjota miehelle mahdollisimman intohimon täyttämä seksuaalinen kokemus, ja sen kanssa ei aina sovi yhteen oman kehon ja tarpeiden kuunteleminen - tämä kun usein tarkoittaisi sitä että miehen sijaan nainen keskittyisi omaan kehoonsa ja sen reaktioihin, että hän sanoisi ei jutuille jotka tuntuvat ikävältä, että hän opettaisi miestä tyydyttämään itseään juuri sillä oikealla, orgasmiin johtavalla tavalla (joka on jokaisella naisella erilainen ja vain harvalla orgasmi on niin herkässä ettei kummempaa opettelua tarvita) jne.

Ap:n kokemus tukee tätä hypoteesia. Olen kokenut saman itsekin. Nuorena pyrin miellyttämään miehiä liikaa, syystä tai toisesta. Nyt vähän vanhempana, kun pystyn luottamaan siihen että selviydyn elämästäni onnellisena ilman yhtäkään miestä, uskallan pyytää miehiltä sängyssä juuri niitä asioita joista itse nautin. Osa miehistä ei tätä siedä ja lähtevät nostelemaan löytääkseen naisen, joka antaa heidän elää siinä illuusiossa että jokainen aiempi partneri on saanut heidän kanssaan orgasmin ihan helposti ja yrittämättä. Mutta on myös hyviä miehiä, jotka aidosti välittävät naisen nautinnosta. Sellaisen kanssa minulla on nyt onni jakaa elämäni, ja seksuaalinen haluni on intensiivisempää kuin koskaan aiemmin elämäni aikana. Meillä on seksiä päivittäin; sellaista seksiä josta kumpikin nauttii oikeasti.

Ap, on vain hyvä että et halua seksiä kenen tahansa kanssa ja millä ehdoilla tahansa. Uuden itseluottamuksesi ansiosta osaat olla valikoivampi ja silloin löydät lopulta sen hyvän miehen, joka oikeasti rakastaa ja välittää juuri sinusta sellaisena kuin olet. Tai jos et löydä, niin osaat olla onnellinen ja nauttia elämästäsi ilman miehiä. Kumpikin vaihoehto on oikein hyvä!

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla niin ylipainoinen, että miehiä ei edes kiinnostaisi petipuuhat kanssasi.

Kyllä meille ylipainoisillekin löytyy ottajamme, ja sekös joitakin ihmisiä vituttaa.

Ap, jätä se mies. Kyllä hän siitä selviää.

Kuulostaa ihan samanlaiselta kuin minun edelliset suhteet. Aloin olla, koska toinen tykkäsi. Huumaannuin huomiosta. Olen ollut sinkku sen jälkeen, aika pitkään meni etten edes halunnut ketään. Ehkä vielä löytyy joku johon oikeesti ihastun/rakastun, ja sinulle ap myös :) Älä turhaan tuhlaa omaa ja sen miehen aikaa vsin koska et uskalla jättää.

Toivottavasti AP vielä löytää seksuaalisuutensa. Ei miehiä miellyttääkseen tai saadakseen jotain etua, vaan ihan silkan nautinnon vuoksi. Parisuhdeseksissä on vain niin paljon hyviä puolia. Sooloseksi on toiseksi paras vaihtoehto. Ilmankin voi elää, mutta silloin jää minun mielestäni paljosta paitsi.