Miten omaa luonnetta voi muokata?
Siinä kysymys: eli mitä tehdä, jos havaitsee omassa luonteessa heikkouksia, tai piirteitä, jotka ovat johtaneet ja johtavat epäonnistumisiin, pettymyksiin ja passiivisuuteen elämässä? Onko terapia ainoa keino, vai onko joitain muita toimivia tapoja? Riittääkö asioiden tiedostaminen ja käyttäytymisen muokkaaminen? Miten voi muuttaa omaa tapaansa reagoida asioihin tunnetasolla?
Olen viime aikoina harrastanut paljon itsetutkiskelua ja huomannut, että suurin osa ongelmistani on juurikin, jos ei itse aiheutettuja, niin itse valittuja. Olen löytänyt huonoja taipumuksia ajatella ja täysin epäsuhtaisia tunnereaktioita sekä "traumoja", joiden ei sellaisia pitäisi olla ollenkaan. Miten pystyn muuttamaan itseäni sisältä? Onko jollain muulla ollut tällaista, onnistunut muuttamaan itseään haluttuun suuntaan, tai käynyt läpi jonkin toimivan käytännönläheisen terapian?
Kommentit (18)
Ei mitenkään. Aivot ohjelmoituvat primäärisosialisaatiossa sellaiseksi kuin ne ovat.
Henkka Hyppönen (ainakin vanhemmat lukijat tuntevat ehkä hänet) kertoo olleensa nuorempana hyvinkin äkkipikainen. Alkoi joogaamaan, sekä meditoimaan ja luonne tasaantui.
Tuo tiedostaminen on a ja o. Jo se auttaa.
ihmisellä on 1-2 perususkomusta, johon kaikki kulminoituu. Aina niissä tilanteissa, kun olet passiivinen, niin taustalla aktivoituu se perususkomus. Se voi olla, että minä olen huonompi kuin muut ihmiset, olen vastuussa muiden ihmisten tunteista, minun pitää olla täydellinen ja kun en ole niin en yritä.... kun tulee tikanne, jolloin vetäydyt ayrjään, niin jälleen taustalla vaikuttaa sama perususkomus tai kaksi.
Kun löydät nämä, niin tarkkaile itseäsi ulkopuolisena. Jahas, taas tapahtuu tämä.
Pikkuhiljaa muutos tulee. Vuosi tai kaksi siihen menee.
Luopuminen. Luovu vanhasta itsestäsi. Jos pystyt muuttamaan itseäsi, pystyt muuttamaan maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Aivot ohjelmoituvat primäärisosialisaatiossa sellaiseksi kuin ne ovat.
Tuo on nyt ainakin täysin höpöhöpöä. Uusimpien tutkimusten mukaan aivot säilyttävät plastisuuden läpi elämän, vaikka toki lapsena ja nuorena aivot ovat plastisemmat. Moni on myös varmasti elämän varrella tavannut jonkun, joka on tahtomattaan tai tahtomisen kautta muuttunut joko positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan. Negatiivisia muutoksia persoonassa ja mielessä saavat aikaan ainakin päihteidenkäyttö, iskut päähän, traumatisoivat kokemukset, jotkin aivosairaudet jne. Mutta miten niitä positiivisia muutoksia voi tietoisesti ja toimivalla tavalla tehdä? En kaipaa mitään self-help höpöhöpöä, uskomushoitoa, tai affirmaatioita, vaan konkreettisia keinoja ja systeemin muokata luonnetta.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo tiedostaminen on a ja o. Jo se auttaa.
ihmisellä on 1-2 perususkomusta, johon kaikki kulminoituu. Aina niissä tilanteissa, kun olet passiivinen, niin taustalla aktivoituu se perususkomus. Se voi olla, että minä olen huonompi kuin muut ihmiset, olen vastuussa muiden ihmisten tunteista, minun pitää olla täydellinen ja kun en ole niin en yritä.... kun tulee tikanne, jolloin vetäydyt ayrjään, niin jälleen taustalla vaikuttaa sama perususkomus tai kaksi.
Kun löydät nämä, niin tarkkaile itseäsi ulkopuolisena. Jahas, taas tapahtuu tämä.
Pikkuhiljaa muutos tulee. Vuosi tai kaksi siihen menee.
Kiitos tästä!
Liityt AA:laiseksi ja tunnustat luonteenvirheesi jollekin henkilölle, jonka jälkeen rukoilette yhdessä puolen tunnin sisällä korkeampaa voimaa, niin luonteenvirheesi poistuu kuin taikaiskusta.
En tiedä luonteen muuttamisesta (perimmäiset käyttäytymis- tai tunnetaipumukset eivät ehkä oikein muutu), mutta reaktioiden/käyttäytymisen muuttaminen onnistuu jossain määrin. Mulle on ollut tässä olennaisia asioita:
1. Ennen, ikävässä tilanteessa, hyppäsin tilanteesta todella nopeasti tunnereaktioon ja melkein yhtä nopeasti sen kieltämiseen. Nyt uskallan myöntää kun tunnen itseni haavoittuvaksi/huonoksi/tms.
2. Olen tajunnut, että tunteeni voivat olla väärässä. OK, kognitiivisesta terapiasta lukeneet pitävät tätä varmaan itsestäänselvyytenä, mutta mulle tää oli eräänlainen oivallus. Että mun negatiiviset tunteet tulee jostain menneisyyden traumaattisista tilanteista, ei siitä päällä olevasta tilanteesta, ja että ne ei oikeasti informoi mua, vaan johtaa harhaan. Se että musta tuntuu paskalta ei tarkoita että olisin paska ihminen. Ikään kuin ulkoistan ja koteloin sen tunteen, tunnustan sen mutta eristän sen nykyhetkestä.
3. Kuten joku sanoi, sosiaalisissa ongelmatilanteissa auttaa tosi paljon toisen ihmisen näkökulman ymmärtäminen ja että hänellä ei välttämättä ole ikäviä motiiveja - ja vaikka olisikin niin hän ei ehkä vaan voi sille mitään vaan nekin kumpuavat hänen menneisyydestään, eikä suoranaisesti vihamielisyydestä minua kohtaan.
4. Uskon, että joitain asioita voi muuttaa "ulkoa sisäänpäin". Esimerkiksi saamattomuutta/laiskuutta voi muuttaa vaan pakottamalla itsensä toimimaan ahkerasti päivästä toiseen jonkin aikaa, kunnes ahkeruudesta tulee tapa. OK tämä ehkä toimii lähinnä yksittäisille asioille kuten liikunnalle tai jollekin tietylle työasialle, mutta kuitenkin.
5. Uskon myös, että meditointi/mindfulness voi muuttaa suhtautumista asioihin rauhallisempaan suuntaan.
Tutustuin yhdessä vaiheessa tunnelukkoihin. Tämä lähestymistapa vaikutti osuvalta mutta en jaksanut käydä prosessia itse läpi. kannattaa tutustua.
Asiahan on sillä tavalla, että jos sun käyttäytymisesi nyt aiheuttaa sulle ongelmia ja johtaa sellaiseen elämään, jota et halua, niin se käyttäytyminen ei oikeastaan ole sun "luonnetta". Toisin sanoen, et oikeasti ole LUONTEELTASI äkkipikainen - jos olisit, olisit varmaan oikein tyytyväinen äkkipikaiseen käytökseesi ja valmis hyväksymään sen seurauksetkin. Sen sijaan sinä olet vain antanut itsesi oppia käyttäytymään äkkipikaisesti.
Ja kun olet antanut itsesi oppia käyttäytymään huonosti, voit vähitellen opettaa itsesi käyttäytymään paremminkin. Opetat itsellesi kärsivällisyyttä, malttia, harkintaa ja armollisuutta, sekä ystävällisyyttä ja toisten huomioon ottamista. Tee tämä esimerkiksi lukemalla hyviä kirjoja ja toteuttamalla samaa ajatusmaailmaa jokapäiväisessä elämässäsi. Aloita Vanhan Ajan tyttökirjoista (Pikku Naisia, Anna ystävämme, jne) sekä vanhan ajan kunnon kirjallisuudesta (esim Elisabeth Gaskellin Vaimoja ja tyttäriä sisältää samanlaista oman luonteen tietoista kehittämistä). Ennen kaikkea, HIDASTA. Mieti ennen kuin toimit. Jollet muuten muista, sido vaikka huivi käteesi muistutukseksi siitä, että pitää miettiä ennen toimintaa.
Kun alat käyttäytyä paremmin, myös luonteesi paremmat puolet pääsevät paremmin esiin ja kehittyvät voimakkaammiksi kuin ne huonommat puolet. Ja samoin, jollet opeta itseäsi, luonteessasi kehittyvät ne ikävämmät puolet.
Omaa luonnetta voi muuttaa ajatuksilla. Aina kun huomaat ajattelevasi väärällä, totutulla ajattelukaavalla, niin pysäytä välittömästi tämä ajatus. Rupeat ajattelemaan tietoisesti eri tavalla. Toimit päämääräätietoisesti uusien ajatustesi mukaisesti. Toistoja, toistoja, toistoja ja useita vuosia aikaa. Ainut tapa. Vaatii työtä muuttaa omaa luonnetta, mutta on palkitsevaa.
Minua on kyllä Jeesus auttanut, vaikken missään AA:ssa ole käynytkään. Voin paljon paremmin itseni kanssa ja muidenkin kanssa. Ihan sisältä asti.
Olen löytänyt itseni, tunnistanut itseni, tunnistanut heikkouteni, mutta myös hyväksynyt luonteeni.
Menkää töihin, niin siinä ne luonteen rypyt tasaantuu!
Tee joka päivä jotain luonteellesi epätavallista. Vähitellen opit uusia ajattelumalleja.
Vierailija kirjoitti:
Menkää töihin, niin siinä ne luonteen rypyt tasaantuu!
Tämä on kyllä hyvä pointti! Ylipäätään ihmissuhteissa ihminen joutuu pakostakin opettelemaan miten olla. Ei se luonne sen lemmikkikisulin kanssa sylitellessä mihinkään kehity.
Kiitos kaikille tähänastisista kommenteista.
Oma ongelmani ei ole niinkään liiallinen aggressio tai äkkipikaisuus, vaikka sitäkin ajoittain ilmenee, jos olen todella väsynyt, stressaantunut ja turhautunut- näissä tilanteissa olen kuluneen vuoden aikana opetellut pysäyttämään ja tiedostamaan sen, että nuo asiat johtuvat ihan vain väsymyksestä ja stressistä. Levänneenä suhtauminen ja olo ovat täysin eri.
Itselläni kaikista haastavinta on se, miten otan asiat ja reagoin niihin itseni sisällä. Aiheutan itselleni paljon turhaa pahaa mieltä ja kärsimystä esimerkiksi vatvomalla asioita, jotka eivät ole omassa kontrollissani, tuomitsemalla ihmisiä liian kovalla kädellä ja toisaalta aivan lepsusti- toivoisin pystyväni olemaan enempi neutraali, realistinen ja antamaan ihmisille mahdollisuuden itse näyttää millaisia todella ovat. Toivoisin oppivani ehkä pystyttämään terveet rajat ja olemaan vahva, kova ja mukava samanaikaisesti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää töihin, niin siinä ne luonteen rypyt tasaantuu!
Tämä on kyllä hyvä pointti! Ylipäätään ihmissuhteissa ihminen joutuu pakostakin opettelemaan miten olla. Ei se luonne sen lemmikkikisulin kanssa sylitellessä mihinkään kehity.
Kannatan sitä, että ihmissuhteissa ja terveissä sekä hyvällä tavalla haastavissa työympäristöissä ihminen ja luonne varmasti kehittyy. Valitettavasti olen joutunut käymään läpi sellaisen mankelin täysin sairaissa työympäristöissä ja luonnehäiriöisille esimiehille työskennellessä, että en voi täysin kannattaa tätä näkökulmaa. Varmasti kaikki tarvitsemme työtä, ihminen on tehty tekemään asioita, mutta valitettavasti nyky-yhteiskunta on mitä on ja valtaan päätyvät usein ne röyhkeimmät ja piittaamattomimmat yksilöt, eivätkä ne, joilla on todellinen johtajan luonne ja jotka pystyvät inspiroimaan ja opettamaan oman (terveen) esimerki kautta!
En tiedä, myös minua kiinnostaisi.