Lue keskustelun säännöt.
Erovanhemmat ja tapaamisten hankaluus :(
22.08.2017 |
Kesäloma oli niin helppoa ja huoletonta, kun tosiaan kumpikin olimme yhtäaikaa lomalla. Lapsi vietti lomansa lähes 50/50 kummankin vanhemman kanssa ja siitä nauttivat niin vanhemmat kuin lapsikin.
Lapsi on siis 4-vuotias, päivähoidossa ja me molemmat vanhemmat opiskelemme. Asumme eri kaupungeissa, välimatkaa julkisilla on yli tunnin verran (ruuhkasta riippuen n. 1h15min - 1h45min). Lapsi on päivähoidossa minun asuinkaupungissani, ja itse taas opiskelen n. tunnin bussimatkan päässä.
Arkitapaamiset on siis hankala järjestää - isälle tulisi valtava matka aamulla viedä lapsi yli tunnin suuntaansa ja palata yli tunti takaisin kouluun (opiskelee kotinsa lähellä).
Oma tilanteeni taas on sellainen, että mielenterveyspulmaa pukkaa ja olemme olleet myös lastensuojelun kanssa tekemisissä, lastensuojelun kanta oli että lapsen olisi hyvä olla isällään mahdollisimman usein ja säännöllisesti (eli noin 50/50 ajasta), mutta nämä asetelmat tekevät tilanteesta lähes mahdottoman - todennäköisesti onnistuu vain jokatoinen viikonloppu. Myös siitä on kokemusta, ja tällöin lapsi oireili myös voimakkaasti ikäväänsä (ei halunnut lähteä isälle ikään kuin protestoiden "hylkäystä", eikä varsinkaan palata kotiin luokseni kun sai taas olla isän kanssa).
Pidän tietenkin kohtuuttomana matkaa, joka isälle aiheutuisi arkitapaamisista. Toisaalta pidän myös kohtuuttomana lapselle sitä, ettei hän juuri tapaisi isäänsä ja joutuisi olla valtaosan ajastaan stressaantuneessa ympäristössä.
Osin itsekkäänä pidän myös kohtuuttomana itseäni kohtaan sitä, että aamulla lähden klo 7 viemään lasta, haen hänet klo 17 ja kun hän menee n. 21 aikaan nukkumaan, ehtisin hädintuskin tehdä koulutehtäviä mutta en viettää omaa rauhoittumisaikaa.
En tiedä edes mikä viestin ideana oli, kai halusin vain purkautua... Kyse ei siis tosiaankaan ole siitä, etteikö vanhemmat HALUAISI olla lapsen kanssa, vaan tämä pirun aika ja välimatka :/
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Miksi asut eri kaupungissa kuin opiskelet?
Koska kaupungissani ei ole tätä koulua. Kyseessä on kuitenkin pk-seutu, joten näennäisesti etäisyydet ovat lyhyitä, mutta autottomana taas melkoisen pitkiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tekee elämästään juuri niin hankalaa kuin itse haluaa. Tuo tunnin matka opiskelukaupunkiin on oma valintasi, Suomessa ei ole yhtäään sellaista kaupunkia,jossa ei ole asuntoja.
Minkälaista sinun opiskelusi on, entä lapsen isän? Onnistuisiko jomman kumman järjestää välillä etäpäiviä tms? Entä olisiko sinun helpompi järjestää arkitapaamiset? Voisiko isä olla toisin sanoen lähivanhempi (koti ja koulu lähellä toisiaan)? Ette silloinkaan tietenkään 50/50 tilanteeseen pääsisi, mutta ehkä lähemmäs sitä.
Itse olen ollut päätoiminen opiskelija viimeksi 90-luvulla. Meillä ei silloin ollut päivät joka päivä klo 8-16, vaan luentoja oli paljon vähemmän. Voisitteko tehdä niin, että kun isällä on lyhyempi päivä, hän hakee lapsen tarhasta ja on illan hänen kanssaan? Harvoin läksyjäkään tulee samana päivänä seuraavalle päivälle niin paljoa, etteikö niitä ehtisi tekemään vaikka sitten bussissa + loput kotona.
Ja kun taas vastaavasti lapsi on isällä yhden illan, sinä voit keskittyä kouluhommiin.
Minusta tämä on järjestelykysymys.
Voisitteko ns. vaihtaa puolivälissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko kuvitella, että antaisit lapsen isälleen toistaiseksi, ja tapaisit lasta vain esim. viikonloppuisin? Täytyyhän sinun ajatella omaakin jaksamistasi.
Toinen vaihtoehto olisi sitten tuo 50/50 malli eli viikko isällä, viikko sinulla.
🇺🇦🇮🇱
Nro 5, meillä on jokainen päivä lukujärjestykseen merkattu 8-16, toisin kuin viime vuonna, jolloin päivät olivat todella löysiä (ja silloin olinkin lapsen kanssa 2/3 kuukaudesta, isän lukiessa pääsykokeisiin). Nyt, kun valmistuminen on ensi keväänä, on lukujärjestykset täynnä teoriaa ja luvassa on myös kaksi harjoittelua (niissä sentään vain 7h päivät).
Olen myös ajatellut tuota, että isä olisi lähivanhempi. Toki se tarkoittaisi päivähoidon vaihtoa, mikä myös mietityttää, mutta kuten olette todenneet; elämä on juuri niin hankalaa kuin siitä tekee ja asiat ovat järjestelykysymyksiä. Minä näemmä osaan tehdä kaikesta turhan hankalaa (mistä lieneekään mt-ongelmat tulleet...)..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Voisitko kuvitella, että antaisit lapsen isälleen toistaiseksi, ja tapaisit lasta vain esim. viikonloppuisin? Täytyyhän sinun ajatella omaakin jaksamistasi.
Toinen vaihtoehto olisi sitten tuo 50/50 malli eli viikko isällä, viikko sinulla.
Tätä olen harkinnut tosissani. Isä on mahtava isä, kunnioitan häntä valtavasti ja olen niin kiitollinen, että hän on tasapainoinen ja rauhallinen, hänestä on ollut iso tuki ja lapselle tekee hyvää saada myös ns. "normaalia" mallia (toki kuntoutan itseäni jatkuvasti mm. säännöllisellä terapialla).
Täytyy ottaa asia puheeksi isän kanssa.
Ap
Jos suurin huolesi on päivähoidon vaihto isän luo, niin älä sitä arastele. Moni joutuu muuttamaan työn tai asunnon takia ja tekemään niin. Jos nyt valmistumiseesi asti lapsi olisi enemmän isänsä luona ja siellä päivähoidossa, saisit valmistuttua. Se on teidän kaikkien etu. Sitten voit hyvin miettiä asumisesi ja työkuviosi niin, että voisit asua lähellä lapsen isää. Silloin kaikki olisi paljon helpompaa.
Jos on noin hyvä isä, hän myös voi sitten harkita muuttamista lapsen edun vuoksi niin että on hyvä alue ja koulu ja olette lähekkäin. Jos pystytte yhdessä sopimaan niin.
Miksi asut eri kaupungissa kuin opiskelet?