Suunniteltu sektio oli traumaattinen kokemus

Pelko synnytykseen liittyen ei katoa sektiolla on omakohtainen kokemukseni. Itse olen saanut kaksi lasta sektiolla ja spinaalipuudutusta en pelännyt ennen sektioita. Se oli tuttu asia, jo aiemmasta parista muusta operaatiosta. Itsekin olen toimenpidekammoinen ja kolmatta lasta en halua sektiolla tai muullakaan tavoin.

Sinuna kääntyisin psykologin tai terveydenhuollon puoleen ja käsittelisin tuon spinaalipuudutuskammon. Todennäköistä on, että jossain vaiheessa menet johonkin operaatioon, jossa sitä käytetään. Päiväkirurgia yleistyy koko ajan ja spinaalipuudutus myös.

Lopputulos oli kuitenkin sinun tapauksessa hyvä. Toivuit nopeasti, arpi on huomaamaton. Kun ajattelet sektiotasi muista aina yhdistää mielessäsi positiivinen lopputulos ko. Operaatioon. Sitä kautta luot itsellesi positiivisen muiston, joka saattaa häivyttää pelon. Mutta ammattiauttajalta apu löytyy nopeammin.

Olen itse myös neulakammoinen. En koskaan katso omia tai lasten piikityksiä. Ylpeänä voin sanoa, että osaan piilottaa kammoni ja lapsilleni en ole sitä opettanut. Pelko on opittua.

Suunniteltu sektio oli ihan mahtava. Olet jotenkin hysteerinen.

Ei mulla muuta.

Ylireagoit ihan todella paljon. Ymmärrän, että et voi sille mitään, mutta tuo kokemus on sun oman pään sisällä. Mulle on itselle tehtu suunniteltu sektio ja se on maailman helpoin tapa synnyttää - ihan oikeasti. Nyt vähän suhteellisuuden tajua. Suomi on maailman turvallisin maa äideille ja vauvoille. Ymmärtäisin, jos eläisit jossain Afrikassa, sut ois ympärileikattu ja olisit synnyttänyt ilman kipulääkettä. Nyt sinun pitää ihan todella oikeasti aikuistua.

Mulla oli taas hyvä kokemus suunnitellusta sektiosta, mutta tosiaan jos on neulakammoa tai ylipäätään toimenpiteitä inhoava, niin ei siinä vähemmällä sörkkimisellä ja piikeillä selviä. Päin vastoin. Itselläni erittäin paha synnytyspelko ja koin tämän sektion itselleni hyväksi. Tottakai tiedostin sektion riskit ja kävin sekä neuvolassa että lääkärillä niistä keskustelemassa. Minusta on ihan hyvä että sektio ei ole läpihuutojuttu, mutta kyllä sen keskustelujen jälkeen saa ja varsinkaan ei jää mututiedon varaan.

Itselläni ei ole kokemusta suunnitellusta sektiosta vaan kiirreellisestä. Toinen synnytys pitkä ja raju alatiesynnytys. Silti koen, että näistä parempi kokemus oli tuo alatiesynnytys.

Ap mene muutaman kerran traumaterapiaan erikoistuneelle psykologille, joka osaa EMDR-hoitoa. Saat purettua tuon sektion aiheuttaman traumakokemuksen, uskon että sen jälkeen pystyt kyllä tekemään uuden lapsenkin.

Meillä ainakin hätäsektio kävi kuin itsestään,oli nopea ja siisti toimenpide eikä jäänyt kuin pieni siisti arpi.

Lapsen kanssa olikin sitten enemmän ohjelmaa,mutta on nyt reipas terve 5v

Vierailija kirjoitti:

Ylireagoit ihan todella paljon. Ymmärrän, että et voi sille mitään, mutta tuo kokemus on sun oman pään sisällä. Mulle on itselle tehtu suunniteltu sektio ja se on maailman helpoin tapa synnyttää - ihan oikeasti. Nyt vähän suhteellisuuden tajua. Suomi on maailman turvallisin maa äideille ja vauvoille. Ymmärtäisin, jos eläisit jossain Afrikassa, sut ois ympärileikattu ja olisit synnyttänyt ilman kipulääkettä. Nyt sinun pitää ihan todella oikeasti aikuistua.

Älä välitä tämän henkilön kommentista. Selvästi kyseinen henkilö on tunnekylmä eikä hänellä ole itsellään mitään käsitystä fobioista.

Sinun pitää käsitellä pelkosi terapiassa, ei tuossa muu auta.

Kysehän ei niinkään ole synnytystavasta, vaan omista fobioistasi. Sama tilanne olisi ollut vaikkapa tähystyksessä, jossa olisit ollut hereillä.

Synnytä alakautta seuraavan kerran. Hyvällä tuurilla ei tarvitse tehdä mitään toimenpiteitä. 

Vierailija kirjoitti:

Kysehän ei niinkään ole synnytystavasta, vaan omista fobioistasi. Sama tilanne olisi ollut vaikkapa tähystyksessä, jossa olisit ollut hereillä.

Minustakin kuullostaa, että kyse on enemmänkin juuri toimenpidekammo, eikä synnytystavalla ole merkitystä. Ahdistutko muuten helposti, onko sinulla paniikkihäiriötyyppistä oireilua. Itsekkin ehdottaisin terapiaa ja sen jälkeen miettisit uudelleen toisen lapsen hankkimista.

Jos et tuntenut kipua sektion takia, sua ei ole sektioitu, sori vaan. Kipu tulee seuraavana päivänä, mutta kyllä se ihan todellista on. Kaikki ponnistelu, yskimisestä alkaen, sattuu. Sektio EI OLE kivuton tapa synnyttää, kipu vaan tulee eri aikaan kuin normaalisynnytyksessä ja on erilaista, mutta kipua on. Ja se ei pelasta naista esim kohdunlaskeumalta ja virtsankarkailuongelmilta, koska ne eivät johdu synnytystavasta vaan siitä raskaudesta.  Nimim: 2 sektiota, 1 normisynnytys 

Kannattaa mennä käsittelemään pelkoa jonnekin, koska selvästi se on sinun issue, ei itse tapahtuma, joka kuulostaa menneen ihan hyvin. Olet toipunutkin nopeasti.

Ymmärrän hyvin alkutilanteen, koska olen itse käynyt samat ajatukset läpi ja hylännyt koko lapsihaaveet kun otin asioista paremmin selvää ja tajusin mikä rumba raskaus ja synnyttäminen ihan todella on. Lopulta ajan myötä pääsin yli kauhusta, lapsi sai tulla ja raskauduin. Synnytys oli ihan hirveä ja kun minut viimein pelastettiin kiireisellä sektiolla (lapsi oli ok koko ajan), ei itse leikkaus ja siihen liittyvät toimenpiteet tuntuneet yhtään miltään. Pahempaa oli olla heräämössä 'itsekseen' kun pelkäsin että kuolen niin ettei kukaan huomaa. Toipuminen oli hidasta ja vaikeaa.

Joten kokemusta rikkaampana sanoisin että onneksi olkoon kun olet saanut pelkosektion suoraan. Se on ollut pelottavaa, mutta usko pois, olet päässyt vähemmällä kuin millään muulla synnytystavalla.  Synnytys on hirveää, kyse on vaan siitä kuinka paljon.

Se että sä itkit ja tärisi, saattoi vaikeuttaa spinaalipuudutuksen laittamista -> tuliko ehkä hiukan liikaa, jos et ollut paikallasi. En ole terveysalan ihminen. Puudutusta laitettaessa pitää olla paikallaan! Kerroitko henkilökunnalle tästä piikkipelostasi? Olisitko voinut saada lievästi rauhoittavaa ennen sitä spinaalin laittoa? 

Olen itse neljästi keisarileikattu ahtaan lantion vuoksi. Olisin kyllä mielelläni synnyttänyt, ja ekalla kerralla yritinkin, mutta lantionluuni eivät anna periksi. Koen kivun hyvin hallittavaksi ja kipulääkettä olisi saanut.

Vaikeutit siis toimenpidettä omalla pelollasi. Asian ydin on juurikin neula- ja toimenpidepelkosi. Ne vehkeet ei ole siellä mistään kauhuelokuvasta, vaan auttamassa potilasta. Ne on sinun ystäviäsi siinä tilanteessa. Sinuna etsisin osaavan psykologin ja kävisin terapiassa asiasta. Joudut elämäsi varrella törmäämään vielä moniin neuloihin ja tutkimuksiin ja toimenpiteisiin, sait uutta lasta tai et. Joten sinun on tehtävä asialle jotain. Tulevaisuudessa voi odottaa lonkkaleikkaus, polvileikkaus, hammaslääkäri....aika monet noista toimenpiteistä tehdään nykyään hereillä ollessa.

Kaikenkaikkiaahan lopputulos oli hyvä ja sait oikeaa hoitoa? Eikö sinun pitäisi keskittyä lopputuloksen miettimiseen parin inhottavan toimenpiteen sijasta? On sanonta, että mitään ei saa, jos ei ole vähän valmis kärsimään. Kaikki naiset joutuvat jotain kärsimään, jos haluavat lapsia. Ennen sanottiin, että se on naisen osa. Sitä osaa nykylääketiede yrittää helpottaa antamalla sinulle sen puudutuksen, leikkauksen ja tarkkailun sen savusaunan sijasta, joka oli isällenikin ensimmäinen mitä maailmasta näki vuonna 1947.

Tsemppiä. Yritä etsiä apua ja ajatella asiaa tunteiden sijasta myös enemmän järjellä. Menetät ja riskeeraat paljon ja tiedät sen, jos annat pelolle vallan ja sen vuoksi kieltäydyt kaikista toimenpiteistä. Et mitenkään voi niitä vältellä, joten niiden kanssa pitää opetella elämään oman terveyden vuoksi. Hoida korvien väliäsi. Pelko on jollain lailla ymmärrettävää, mutta se ei saa ottaa sinusta niskalenkkiä. Siihen voit itse vaikuttaa.

Molemmat kokeneena sanoisin alatiesynnytyksen olleen kaikkineen helpompi, nopeampi palautuminen synnytyksestä; sen valitsisin jos vielä synnyttäisin ja mahdollista olisi. Sektion jälkeen olin kyllä hirveen kipeä, varsinkin se kohdun painaminen oli jotain aivan kamalaa (yrittivätkö sillä saada jotain vuotoa tulemaan kun mitään ei vaan tullut?). Ainut plussa sektiossa ettei ollut jälkivuotoa (sen puuttuminen vissiin harvinaisempaa kuitenkin?)

Itsekin terapian tarpeessa kirjoitti:

Kannattaa mennä käsittelemään pelkoa jonnekin, koska selvästi se on sinun issue, ei itse tapahtuma, joka kuulostaa menneen ihan hyvin. Olet toipunutkin nopeasti.

Ymmärrän hyvin alkutilanteen, koska olen itse käynyt samat ajatukset läpi ja hylännyt koko lapsihaaveet kun otin asioista paremmin selvää ja tajusin mikä rumba raskaus ja synnyttäminen ihan todella on. Lopulta ajan myötä pääsin yli kauhusta, lapsi sai tulla ja raskauduin. Synnytys oli ihan hirveä ja kun minut viimein pelastettiin kiireisellä sektiolla (lapsi oli ok koko ajan), ei itse leikkaus ja siihen liittyvät toimenpiteet tuntuneet yhtään miltään. Pahempaa oli olla heräämössä 'itsekseen' kun pelkäsin että kuolen niin ettei kukaan huomaa. Toipuminen oli hidasta ja vaikeaa.

Joten kokemusta rikkaampana sanoisin että onneksi olkoon kun olet saanut pelkosektion suoraan. Se on ollut pelottavaa, mutta usko pois, olet päässyt vähemmällä kuin millään muulla synnytystavalla.  Synnytys on hirveää, kyse on vaan siitä kuinka paljon.

Tämä tummennettuhan on täyttä tuubaa, ja ainoastaan yhden ihmisen yksi kokemus. Itselläni on takana rauhallisesti sujunut synnytys ja kivuton ponnistusvaihe, ei millään mittarilla arvioiden hirveä. 

Vierailija kirjoitti:

Voi itkehän lisää. Synnytä vaan seuraavan kerran alakautta, hyvällä tuurilla halvaannut.

Montakohan Suomessa halvaantuu vuodessa synnytyksen takia?? Olisi kiva tietää. 

Itseltäni on lonkka lähtenyt pois paikoiltaan synnytyksessä, mutta sekin johtui minun omasta vammastani, eikä ollut mitenkään tekemisissä synnytyskomlikaation kanssa. 

Joten jos saisi jonkunlaisen tilaston tuosta halvaantumisesta.

Mulla on kaksi synnytystä takana, ensin alatie ja sitten suunniteltu sektio synnytyspelon takia. Ensimmäinen oli karsea kokemus ja vähän veikkaisin, että jos noita toimenpiteitä pelkäät niin ei se helpota alatiesynnytyksessäkään ellei sitten satu oikein mukava helppo synnytys. Mutta sitä ei voi koskaan tietää. 

Mun pelkosektio oli suorastaan terapeuttinen kokemus sen ensimmäisen kaoottisuuden rinnalla. Kaikki meni tosi hyvin ja rauhallisesti ja mulla vauva nimenomaan tuntui alusta asti enemmän omalta kun siihen synnytykseen ei liittynyt kamalaa traumaa. Vauvakin oli tyytyväinen kun ei särkenyt niskaa ja päätä imukuppikiskonnan jäljiltä. 

Sun kannattaa varmaan puhua asiasta pelkopolilla, mututuntumalla sanoisin että ehkä sulle se suunniteltu sektio on sittenkin paras vaihtoehto mutta siitä saattaa saada paremman kokemuksen vielä huolellisemmalla suunnittelulla ja ennenkaikkea juttelemalla siitä mitä ekasta sektiosta jäi hampaankoloon. 

Mutta uskon, että sä saattaisit saada apua juttelusta psykologin kanssa ihan yleisellä tasollakin ilman yhteyttä synnytykseen. 

Mä olen myös piikkikammoinen, enkä tiedä mitä olisi tapahtunut, jos olisin joutunut vaikkapa kiireelliseen sektioon. Meinaan hyppiä seinille ajatuksestakin. Piikki selkään, katetri, jne...

Onneksi olen saanut synnyttää kaksi kertaa alateitse. Ekassa synnytyksessä (käynnistettiin Cytotecilla) selvisin yhdellä piikillä: istukan syntymisen kiirehtimiseksi sain ruiskeen oksitosiinia. Mutta siinä vaiheessa vauva oli jo sylissä, eikä piikki haitannut. 

Toisessa synnytyksessä ei mennyt ihan niin nappiin: jouduin antibioottitiputukseen, ja sitä varten laitettiin kanyyli kämmenselkään. Vauva syntyi noin 5 min tiputuksen aloittamisesta, mutta kanyylia pidettiin varmuuden vuoksi seuraavaan päivään asti. Eihän se herkkua ollut, mutta palkinto mitä paras.

Kaksi lasta, kaksi pistosta. Eli suosittelen lämpimästi alatiesynnytystä kaikille piikkikammoisille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi itkehän lisää. Synnytä vaan seuraavan kerran alakautta, hyvällä tuurilla halvaannut.

Montakohan Suomessa halvaantuu vuodessa synnytyksen takia?? Olisi kiva tietää. 

Itseltäni on lonkka lähtenyt pois paikoiltaan synnytyksessä, mutta sekin johtui minun omasta vammastani, eikä ollut mitenkään tekemisissä synnytyskomlikaation kanssa. 

Joten jos saisi jonkunlaisen tilaston tuosta halvaantumisesta.

Halvaantumisriski liittyy selkäpuudutuksiin. Riski on pieni, mutta jos haluaa minimoida riskit, kannattaa muistaa että synnyttää voi alateitse ilman puudutusta/nukutusta, sektio vaatii aina jommankumman.