Olenko mä liian niuho vai onko tää ihan oikein?
Niin, siis mua ärsyttää ihan suunnattomasti jos joku tulee vaan ja ottaa mun käsistä jonkun esineen tai kun mä aloitan tekemään jotakin, joku toinen tunkee ihan fyysisesti siihen, että "hei, mene pois, minä teen tämän".
Myös jos mun tarvitsee ottaa vaikka 8 kopiota jostain paperista, niin joku tulee sanomaan että kyllä ne jo riittää. Sanon tarvitsevani kahdeksan, ja mulla on vasta kuusi, niin alkaa joku väittämään, että joo joo, kyllä riittää kuusi. Vaikka tiedän että ei riitä, vaan tarvitsen kahdeksan. Tai että minulle annetaan ohjeita minulle ihan tutussa asiassa kun pikkulapselle, että tee nyt näin, vaikka juuri niin olin tekemässäkin. Tai minulle kerrotaan kerta toisensa jälkeen samat asiat jotka minun mielestäni jo ihan pikkulapsikin muistaisi. Esim että hae kansio tuolta kaapista, se on siinä ylähyllyllä ja kun et tarvitse sitä enää niin vie se sitten takaisin siihen samaan paikkaan mistä otitkin. Tai kun aloitan jonkun tehtävän niin kohta joku tulee ja sanoo tekevänsä sen loppuun, vaikka minulla itsellänikin olisi aikaa ja mielestäni minun pitäisi itse tehdä homma alusta loppuun.
Kysymys kuuluukin, että olenko mä liian itsepäinen ja kyvytön ottamaan ohjeita vastaan ja loukkaannun turhasta? Siis jos sanon että joo kyllä mä tiedän. Tai kysyn, että saisinko tehdä homman rauhassa?
Kommentit (14)
No oonki miettiny, että oonko mä liian niuho, että tuo on ihan ok käytöstä. Ikinä en itse kyllä toimisi noin. Vai oonko mä jopa liian nössö, että pitäiskö sanoa jotain, siis ihan pari valittua sanaa, mutta kun en haluaisi aikaan riitaa.
Mut turhauttaa tuo että kohdellaan kun hölmöä. Luulen, että jos itse käyttäytyisin noin, niin riitahan siitä tulisi.
Ap
Olisko mitään kohteliasta tapaa sanoa että, kiitos vaan mutta en tarvitse apua tai ohjeita nyt tässä?
Mä luulen, että ap on työkavereidensa mielestä sietämättömän hidas ja saamaton ja siksi tuo ohjeidtus ja työn omiin käsiin ottaminen. Enkä ihmettele, jos aapeen käsityksen mukaan voi edes syntyä tilanne, jossa jostqin kopioiden määristä aletaan kinata kesken kopioinnin - se määrähän on normaalisti naputeltu kopiokoneeseen jo ennen ekaa kpiota ja kone sylkee sisästäön pyydetyn määrän ilman mitään sellaisia katkoksia, joissa tuollainen keskustelu edes voisi alkaa.
Kun ainahan sanotaan, että se on fiksumpi joka ei provosodu, tai joka jättää tuollaisen omaan arvoonsa jne. Mut jotenkin lannistaa ihan älyttömästi jos aina saat olla se, joka vaan antaa asian olla. Mutta tiedän että jos vaikka ihan asiallisesti yrittäisi asiasta sanoa, niin se katsotaan riidan haastamiseksi tai mielenosoitukseksi.
Tuntuu ettei kohta huvita tehdä yhtikäs mitään, kun aina joku tulee "neuvomaan", vaikka tietäisi mitä on tekemässä.
Mun mielestä oli jotenkin hullu tilanne tuo että tiesin tarvitsevani 8kpl ja toinen tulee vänkäämään että ei, et tarvitse.
Tuntuu että kaikki energia menee turhista asioista vänkäämiseen. Ja turhautuu ja väsyy siihen että täytyy olla ystävällinen vaikka sama asia kerrotaan miljoonannen kerran. Mutta sitten kun tarvitsisin kysyä jotain, niin ei vastausta kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen, että ap on työkavereidensa mielestä sietämättömän hidas ja saamaton ja siksi tuo ohjeidtus ja työn omiin käsiin ottaminen. Enkä ihmettele, jos aapeen käsityksen mukaan voi edes syntyä tilanne, jossa jostqin kopioiden määristä aletaan kinata kesken kopioinnin - se määrähän on normaalisti naputeltu kopiokoneeseen jo ennen ekaa kpiota ja kone sylkee sisästäön pyydetyn määrän ilman mitään sellaisia katkoksia, joissa tuollainen keskustelu edes voisi alkaa.
En usko, että ap on työkavereiden mielestä sietämättömän hidas, vaan luulen, että hän on päiväkodissa töissä.
Jos määkijä ei ole esimiesasemassa tai muuten ohjaavassa asemassa sinuun nähden, niin kerrot vain kerta toisensa jälkeen, että sulla on työ kesken ja pyydät työkaveria odottamaan vuoroaan tai kiität avusta ja kerrot, että et sitä tarvitse tai delegoit tehtäväsi kollegalle tai keksit kollegalle jotain muuta tehtävää. Noin esimerkiksi. Valitettavasti tällaisiin vatipäihin ei tehoa kuin rauhalliset jatkuvat toistot. Ajattelet, että saat hyvää kokemusta ja kasvat ihmisenä. Jos ylenet, niin tarvitset näitä taitoja myöhemmin!
Ei, en ole hidas, vaan paremminkin teen asiat ripeästi tai reippaasti, (mitä sanaa nyt haluaa käyttää) ja oma-aloitteinen ja itse inhoan kaikenlaista "nysväämistä". Oma-aloitteisella en tarkoita omapäistä, ettenkö voisi kysyä tai neuvotella. Mut mulle on itsestäänselvää, että jos joku asia on tekemättä, se hoidetaan pois päiväjärjestyksestä.
Ennemminkin tässä on ongelmana muutama työkaveri, jotka haluavat aina tulla tekemään juuri sen jutun jota minä olin tekemässä. Aivan sama valitsenko tehtävän A, B vai C, jotka kaikki on tehtävä, niin jopa tulee työkaveri tekemään juuri sen mitä minä olin tekemässä. Ottaa käsistä tavaroita tai vaan änkeää siihen, että minä teen nyt tämän.
Ei jaksais millään vääntää joka päivä asioista jotka tiedän tasan tarkkaan kuinka ne tehdään. Se "neuvominen" on vaan sellaisten asioiden kertomista jotka tiedän kyllä aivan hyvin.
Jos tarjoan johonkin hommaan apuani, se ei kelpaa, mutta jos en tajoa apua, saan kuulla kuinka olisi reilua auttaa toisia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos määkijä ei ole esimiesasemassa tai muuten ohjaavassa asemassa sinuun nähden, niin kerrot vain kerta toisensa jälkeen, että sulla on työ kesken ja pyydät työkaveria odottamaan vuoroaan tai kiität avusta ja kerrot, että et sitä tarvitse tai delegoit tehtäväsi kollegalle tai keksit kollegalle jotain muuta tehtävää. Noin esimerkiksi. Valitettavasti tällaisiin vatipäihin ei tehoa kuin rauhalliset jatkuvat toistot. Ajattelet, että saat hyvää kokemusta ja kasvat ihmisenä. Jos ylenet, niin tarvitset näitä taitoja myöhemmin!
Se tässä on ikävää, kun minua pidempään tässä työpaikassa olleet on näitä mistä valitin. He katsovat oikeudekseen kohdella minua miten huvittaa, koska ovat olleet kauemmin "talossa". Tosin minulla on alalta huomattavasti enemmän työkokemusta, mutta paikkakunnanvaihdon takia vaihtui siis työpaikkakin. Minulla on paljon kokemusta myös työhönohjauksesta siis uusien työntekijöiden opastamisesta, mutta koskaan en ole noin törkeästi toiminut ketään kohtaan, vaikka olisi ollut uusi työntekijä tai vaikka harjoittelija ja olisin opettanut häntä "talon tavoille".
Rauhllisena olen yrittänytkin pysyä, koska on fiilis, että riidan saa kovin helposti aikaiseksi joidenkin kanssa, vaikka kuinka asiallisesti sanoisi jostakin asiasta.
Ehkä tuo olisi parasta, vaikka liioitellun ystävällisesti vaan puhua, mutta silti pitää puolensa. Koska enhän mä siinä tee mitään väärää, eikä sitä voi tulkita riidan haastamiseksi? Nöyristelemällä vaan joutuu jokaisen juoksutettavaksi.
Ap
Tai siis jos joku asiallisen ja kohteliaan vastauksen ottaa mielenosoituksena tai muuten huonosti, (niinkun joillakin on tapana ottaa) niin ei kai se loputtomiin niin voi mennä, että samat ihmiset saa "simputtaa" loputtomiin? Ja jos mä toimin asiallisesti enkä provosoidu, niin en kai mä tee siinä mitään väärää, jos en ala jonkun hyppyytettäväksi ? Valittakoon vaikka pomolle tai kenelle hyvänsä.
En tiedä mikä tässä on taustalla, mä olen yrittänyt ainakin omalta puoleltani olla asiallinen.
Vierailija kirjoitti:
Niin, millä alalla olet?
Se ei liity mitenkään tähän asiaan.
Mun käsittääkseni kaikilla aloilla on saatava tehdä työnsä rauhassa ja on asiallisesti suhtauduttava toisiin ihmisiin, ilman mitään tuollaista lapsellista meininkiä.
Ei mulla ennen ole missää työpaikassa ollut tuollaisia ongelmia kenenkään kanssa, ennemminkin pidän itseäni asioiden sovittelijana, enkä ihmisenä joka saa aina jotain draamaa aikaan.
Ihan tavis olet. 😀 Kuvailit juuri asioita jotka ärsyttää monia. Sitä pitää vaan suhtautua niin rauhallisesti kun pystyy, vaikka näkyyhän se ärsyyntyminen ainakin minulla. Kädestä repiminen varsinkin on vähän typerää käytöstä, asiat voi ilmaista rauhallisemminkin tai antaa tehdä omalla tavalla.