"Minulle menee hyvin, sinulla ei" kiusaajille

Oon 18vuotias nainen ja lukion viimeiselle vuodella eli olen abi. Minua kiusattiin ala- ja yläasteella. Ongelmana on nyt se, että olen pikkuhiljaa lukio vuosina huomannu kuinka tärkeäksi minulle on tullut näyttää "kuinka hyvin mulla menee" vihaamilleni ihmisille/vanhoille kiusaajilleni. Musta tuntuu että siitä on tullut minulle ongelma ja häiritsevä asia sekä pakonomainen tarve. Esim. Menin hakemaan postista pakettia ja siellä oli entinen kiusaajani töissä. Ja toistin koko ajan päässäni että myyjä (joka oli naapuri) kysyisi minulta "missä koulussa opiskelen " jotta voisin olla todella ylpeä kuinka kiusaajani onkin jossain ammattikoulussa verrattuna missä minä olen. Ja vanha kiusaajani oli myyjän lähellä sillä olivat jutelleet ennenkuin tulin. Ja sitten myyjä kysyi ja sain sanottua ylpeänä "olen lukiossa viimeisellä vuodella että ylioppilaaksi kohta" ja iloitsin asiasta todella kauan kun pääsin kaupasta.
Toinen esimerkki oli se että tilasimme abivaatteita, (huppari, missä koulun logoa ja sellaista)ja kun en saanutkaan tilausta jonkin väärinymmärryksen takia, minua harmittaa niin paljon kuinka en saa näyttää vihaamilleni jotka eivät tiedä että olen lukiossa että olen kohta ylioppilas. Menin niin tolaltani että en voinut mennä toiselle tunnille. Ja nyt kirjoitan tätä, sillä en ymmärrä miten yksi huppari voi olla niin tärkeä että menee niin tolaltaan.
Voiko kukaan samaistua? Onko vinkkejä miten päästä yli tämmöisestä lapsellisuudesta?