Lue keskustelun säännöt.
Tekisin lapsen yksin, jos ei olisi sosiaalisia paineita
17.08.2017 |
Minulla on jo yksi lapsi ja olen siis eronnut nelisen vuotta sitten. Haluaisin kovasti toisen nyt kun ensimmäinenkin on vielä suht pieni (6-vuotias). Miestä en halua, en jaksa parisuhdetta. En jaksa keskustella kenenkään kanssa kasvatuksesta, en jaksa jos mies ei sitten kuitenkaan hoidakaan lasta ja ota vastuuta. Ja mitä jos tuleekin ero, se olisi sitten esikoiselle jo toinen iso muutos ja sille hypoteettiselle toiselle lapselle myös. Ei kiitos.
Mutta. En voi olla miettimättä, että jos tekisin lapsen yksin, olisin kahden lapsen yh ja vieläpä eri isille. Miten ihmiset suhtautuisivat, jos tekisin tietoisesti lapsen yksin? Sukulaiset varmaan pitäisivät hulluna, olenhan epäonnistunut jo kerran ja eronnut. Entä työpaikalla? Katsottaisiinko siellä kieroon? Jotenkin ahdistaa hirveästi se, mitä muut ajattelevat. Ahdistaa tosin sekin, että annan muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa niin kovasti. En vaan haluaisi olla sellainen nainen, jolla on lapsia ties kenelle ja isiä ei näy missään.
Kommentit (10)
Kaverini ratkaisi vastaavan ongelman tekemällä lapsen homoparin toisen miehen kanssa. Lapsella on sekä isä että äiti. Itseasiassa kaksi isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle paras kasvuympäristö on äidin ja isän kanssa. Miksi tehdä lapsi vain itsekkäistä syistä? En vaan voi käsittää. Vaikka miten päin selitetään niin lapselta puuttuu isän rakkaus ja malli elämästään, eikä sitä korvaa ukki tai joku muu mies.
Homopari, tai siis homomies, olisi varmasti paras vaihtoehto. Jos hyvin käy, lapsi saisi siitä myös isähahmon elämäänsä. Ihan vielä asia ei ole ajankohtainen muutenkaan, joten miettimisaikaa on väkisinkin vähintään vuosi. Ehdin rauhassa harkita, mitä teen, ja tosiaan kohottaa sitä itsetuntoakin.
Yhden lapsen olen tosiaan jo parisuhteeseen tehnyt, haluttuna ja toivottuna. Niin vain eron jälkeen miehen kiinnostus isyyteen rapisi nollille ja oli välillä jopa kuukausia tapaamatta lasta. Nykyään tapaa kahden viikon välein noin tunnin ajan. Vastaavia tarinoita on lukuisia. Joten kovin suurta painoarvoa en laita sille, että lapsi tehdään parisuhteeseen.
Ap
Niinhän se on, että helpompaa se on mies pakottaa isäksi kuin nainen äidiksi. Mutta minusta Ap kyllä kuullostat haaveinesi "hieman" itsekkäältä. Mutta olenkin varmaan hieman vanhan aikainen, kun ajattelen, että lapsi kyllä lhtökohtaisesti "ansaitsee" kaksi rakastavaa vanhempaa. - Vanhempien sukupuolella ei toi ole väliä. Eikä aina parisuhde onnistu, niin kuin on tai oli haaveillut. Mutta tarkoitinkin vain lähtökohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen oikeus lapseen on ilmeisesti suurempi kuin lapsen oikeus isään. Kyllä naiset ovat itsekkäitä.
Yksin lapsen saaminen ei ole nykyään mikään kummallinen asia. Tuskinpa sinua kukaan leimaa yhtään miksikään. Hanki ihmeessä toinen lapsi, jos sitä itse haluat. Tuskin lapsen hankintaa katumaan tulisit. Hankkimatta jättämistä saattaisitkin katua. Kannattaa myös muistaa, ette hoitoihin meno ei automaattisesti tarkoita syntyvää lasta. Mitä nopeammin aloitat yrityksen sitä suurempi todennäköisyys on joskus onnistuakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KYLLÄ SE OIKEA VIELÄ VASTAAN TULEE
Tosi vaikea mulle eläytyä ajatukseen, että haluaisi lapsen muttei parisuhdetta (tai ystävyyssuhdetta toiseen kasvattajaan/kasvattajiin). Itselleni on ollut aina kristallinkirkasta, etten lasta yksin halua. Ehkä olen jotenkin kämmäri tai tukiverkkoni huonot, mutta minusta tuntuu, että vastuu vain on liian iso. Vaikka olen ihan selväpäinen tyyppi, en halua ajatella itseäni ainakaan väsyneessä mielentilassa perheen ainoana aikuisena roolimallina.
Olin varautunut lapsettomuuteen, mutta tässä sitä nyt ollaan, kolmen lapsen äitinä.
Ei muiden mielipiteillä ole mitään väliä. Kohota itsetuntoasi ja hanki toinen lapsi jos sitä oikeasti haluat ja tiedät olevasi hyvä vanhempi.