Te naispalstalaiset, joiden isä on rikollinen ja/tai mielenterveysongelmainen, miten isänne persoona on vaikuttanut miesvalintoihinne?
Itse tunnen ja olen aina tuntenut vetoa ongelmatapauksiin ja vasta nyt vanhemmalla iällä olen ymmärtänyt, että tämän ihanteeni takana on oma isäni.
Kommentit (6)
Valitsin miehen jolla on isäni hyvät ominaisuudet muttei "huonoja". Eli just toisinpäin kuten stereotypia.
Olen ollut turvallisuushakuinen ja menin naimisiin mahdollisimman turvallisen ja huolehtivainen miehen kanssa. En ole katunut vaan olen päivä päivältä onnelllisempi.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut turvallisuushakuinen ja menin naimisiin mahdollisimman turvallisen ja huolehtivainen miehen kanssa. En ole katunut vaan olen päivä päivältä onnelllisempi.
Minulla aivan sama. En ole koskaan tuntenut pienintäkään vetoa jännämiehiin, pleijereihin tai muuten epätasapainoisen oloisiin tyyppeihin.
Se on vaikuttanut niin, että pelkään miehiä ylipäätään ja sanonkin miehille lähes aina automaattisesti ei, koska suojamuurit ovat korkeat. Tähän ehkä vaikuttaa myös se, että minulla on isän lisäksi ollut myös ongelmallinen veli.
Exä oli mielenvikainen, muttei sinänsä huono isä. Asuimme yhdessä kunnes lapsi oli n. 2, 5 v. Siihen aikaan sisältyi paljon riitoja jne, mutta eron jälkeen tilanne tasaantui. Isä pystyi hoitamaan lastaan tietyn ajan, mutta muutimme pois kun hänen tilansa alkoi huonontua. Parin vuoden päästä hän kuoli ja tällä välillä näimme melko vähän. Suojelin lasta isän alkoholismilta ja sairauksilta, josta hänellä oli muistikuviakin.
Tyttäreni on ottanut itsensä tyyppisen miehen, eli nuoren ja koulutetun kaupunkilaisen. Tämä on hiukan vakava mutta huolehtiva. Nykyinen mieheni on vähän samaa tyyppiä mutta duunari.
Se on vaikuttanut niin, että olen jättänyt valitsematta. Parisuhde ei kiinnosta.