Taiteellisesti lahjakas ja liikunnallinen tyttäreni haluaa autonasennus-linjalle, olen pettynyt

Porvoossa?

Jos se alkaa vaikka tekeen hienoja peltimaalauksia?

Opintojen suorittaminen ei tarkoita, että ihminen päätyy tietylle alalle. Myöhemmin hän voi innostua jostakin muusta ja opiskella toisen ammatin. Eikä oppi ojaan kaada, osaapahan sitten rassata autoaan, vaikka ei päivääkään tekisi sitä työkseen.

Millä tavalla tuo on lahjojensa tuhlaamista? En näe, miksei vapaa-ajalla voisi harrastaa sitten liikuntaa ja taiteita. En myöskään ymmärrä, miksei autoja ja taidetta voisi jossain määrin yhdistää esimerkiksi suuntaamalla myöhemmällä iällä muotoiluun yms. Mutta hei, tärkeintä, että lapsi tykkää olla valitsemassaan paikassa ja tietää, mitä tekee. 

Tämä on luultavasti provo, mutta tartun kumminkin. Tiedäthän sinä, että autopuolella voi erikoistua myös teolliseksi pintakäsittelijäksi aka automaalariksi ja jos tyttösi todella on taiteellisesti lahjakas se on ainakin hyvä suunta hänelle. Ja vaikka hänestä ihan autonasentajakin tulisi niin entä sitten? Jos se on sitä mitä hän haluaa, niin tukisit omaa lastasi!

Tyttö on nyt yhdeksännellä luokalla, eli mieli ehtii vielä muuttua.. toivon että muuttuu!

Ap

Eiköhän ole parempi, että tekee työkseen jotain niinkin selkeää kuin ajoneuvoasentajan työtä ja säästää itselleen rakkaat asiat eli taiteen ja liikunnan omaehtoisena toimintana. Ajoneuvoasentajat saavat usein säännöllistä palkkaa, taiteen ja liikunnan puolella saa olla jatkuvasti hinnoittelemassa ja myymässä itseään.