Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen rakastunut toiseen mieheen enkä todellakaan tiedä mitä tehdä
15.08.2017 |
Omassa avioliitossani on mennyt jo pitkään huonosti. Tilannetta on ollut lähes mahdotonta korjata koska mies ei näe mitään ongelmia. Meillä ei ole seksiä kuin joskus ja jouluna, kommunikaatio on nollissa (tiedättekö, asut toisen kanssa ja voisi hyvin mennä kolmekin päivää puhumatta eikä toinen näe asiassa mitään outoa). Viime viikkoina ollaan myös tapeltu harvinaisen usein ja nekin tappelut ovat alkaneet aina ihan olemattomasta. Omat hermoni eivät aina välillä kestä edes miehen näkemistä.
Noh, menin sitten rakastumaan toiseen mieheen. Ollaan oltu tuttavia jo useamman vuoden ajan ja nyt sitten, kun alettiin keskustella paremmin, tunteet roihahtivat. Tähän mennessä ei ole tapahtunut mitään sellaista mistä en voisi miehelleni puhua. Lähinnä ollaan käyty muksujen kanssa esim. grillaamassa tämän toisen miehen luona. Ihan siis sellaista touhua mikä kestää päivänvalon (ja juu, aviomies olisi aina myös tervetullut mutta mieluummin lähtee omille teilleen).
Olen ihan hajalla koska en tiedä mitä tehdä. Jos ei olisi lapsia (iältään 11v. 7v. ja 1½v), en varmaan epäröisi hetkeäkään vaan ottaisin avioeron. Ongelmana on myös se, ettei lähipiiri koskaan tulisi hyväksymään suhdetta. Mies on melkein 30v. vanhempi ja kaiken lisäksi ulkomaalainen (joskin jo 30 vuotta Suomessa asunut). Isäni on näennäisesti hänen kaverinsa mutta ei koskaan hyväksyisi suhdetta.
Ja silti, pitkään aikaan, kaikki tuntuu tosi hyvältä. Kerrankin tuntuu siltä, ettei ihan joka aamu veetuta nousta ylös. Päivän kohokohta on nähdä toinen edes vilaukselta (tämä toinen mies asuu tien toisella puolella joten tilaisuuksia tavata tulee usein).
En tiedä, ei tässä asiassa kukaan voi auttaa, päätökset ovat omiani mutta ehkä joku osaa selventää ajatuksiani.
Kommentit (3)
Ap taas.
Meillä on aviomiehen kanssa ihan sama homma. Ei kosketuksia (paitsi jos minä teen aloitteen), ei puhetta ja viimeiset kuukaudet ollaan nukuttu erillään (joskin mies vetosi siihen että toinen huone on viileämpi mikä kyllä pitää paikkansa). Masentaa tämäkin, olemme kuin kämppikset, emme kuin aviopari.
Kaiketi tässä on vähän sitäkin ajatusta että jos saataisiin asiat kuntoon. Että mies suostuisi vaikka pariterapiaan (ja oikeasti ei tule tapahtumaan, tunnen hänet sen verran hyvin). Hyvä isä hän kuitenkin on, siinä ei ole moittimista mutta en voi olla miettimättä millaisen kuvan parisuhteesta lapset saavat kun katsovat meitä kahta.
Pelkään myös sitä, että tulen katumaan jos en nyt haekaan eroa. Ei, en ole muuttamassa kenenkään kanssa yhteen jos päädyn avioeroon mutta se antaisi mahdollisuuden kokea rakastettuna olemisen.
Oikeastaan olisi ollut helpompaa jos en olisi mennyt rakastumaan toiseen. Mutta minkäs sitä tunteilleen tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on tyytymätön elämäänsä, etsii liian helposti lohtua muista miehistä. Jotenkin reppana-porukkaa. Olisiko lastenkin kannalta parempi jokin muu ratkaisu kuin uusi ukko?
Alue: Aihe vapaa
Vähän sama minulla, mutta olen eronnut nyt kesällä.
Aviomies kylmä, ei seksiä yli kahteen vuoteen, ei puhuttu, ei riidelty. Ei kosketuksia, emme nukkuneet yhdessä. Itse yritin parantaa suhdetta, mutta mies ei halunnut ja kävi niin, että rakastuin tuttuun mieheen, joka yli 20 vuotta vanhempi. Lapsia kolme 12-17 ikäisiä. Uuden miehen kanssa tapaillaan. Oma lähipiirini tietää suhteesta. Ovat ihan ok asian kanssa. Mitään en kadu. Olisi pitänyt erota jo vuosi aikaisemmin.