Voisiko joku selittää, miksi uusperheessä tehdään lisää lapsia, vaikka molemmilla on lapsia ennestään?

Huhuu?

Enpä tiedä, olen ydinperheessä eikä lapset ole mun juttu nytkään. Yksi lapsi on, melkein aikuinen, miksi pilaisin loppuelämäni ja eläkepäiväni uudella lapsella?

Kai se on niin suuri tarve että lapsi on oma, kummankaan lapset ei ole perimältään molempien. Sitten se romanttinen hössötys että millainenkohan meidän yhteinen lapsi olisi...

Vierailija kirjoitti:

Kai se on niin suuri tarve että lapsi on oma, kummankaan lapset ei ole perimältään molempien. Sitten se romanttinen hössötys että millainenkohan meidän yhteinen lapsi olisi...

Ihan samanlainen se meidän yhteinen lapsi olisi kuin kaikki muutkin lapset....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se on niin suuri tarve että lapsi on oma, kummankaan lapset ei ole perimältään molempien. Sitten se romanttinen hössötys että millainenkohan meidän yhteinen lapsi olisi...

Ihan samanlainen se meidän yhteinen lapsi olisi kuin kaikki muutkin lapset....

Varmaan joidenkin mielestä kaikki lapset ei ole samanlaisia.

Jokaiselle "kämppikselle " pitää tehdä vähintään yksi muistoksi..

Meillä oli sellainen tilanne, että minä en olisi yhteistä halunnut, mutta mies halusi. Molemmilla oli ennestään lapsia, minulla pieniä ja miehellä jo aikuisia. No, meille sattui sitten miehen toimesta vahinko. Tai "vahinko" jos minulta kysytään. En syönyt pillereitä, mutta yllättäen kortsu olikin viallinen (!) Pidimme lapsen, joka tietenkin on minulle aivan yhtä rakas kuin muutkin lapseni, en pois antaisi. Miehen kyllä poistin elämästäni.

Samaa mieltä, kun molemmilla on jo lapsia . Kun  uusi vauva eli lapsi  ei aina takaa sitä autuutta, onnellisuutta  ja suhteen hyvinvointia. Harkinnan paikka.

Luulen, että sillä lapsella yritetään tehdä uusperheestä ydinperhe. Ystävälläni oli yksi lapsi ja miehellänsä yksi lapsi, kun perustivat uusperheen ja yhteisiä tehtiin kolme ja puhuttiin näiden yhteydessä aina  ydinperheestä. Lomamatkojakin piti tehdä ihan vain ydinperheen kanssa, ja ne isommat lapset unohdettiin kuviosta vähän niin kuin välttämättömänä pahana. Olen myöhemmin jutellut tästä toisen isomman lapsen kanssa ja kyllä se vähän katkeroitti, ettei päässyt ydinperheen mukaan matkustamaan, kun matkustathan sinä kuitenkin isäsi luo. Isä asui 400 km päässä eikä tyttö kokenut tätä kuin enintään sukulaiseksi, ei perheeksi. Ja on se vähän toista mennä isän luo pariksi viikoksi, kun muu perhe lähti etelään leikkimään ydinperhettä.

Eli lyhyesti, sillä yhteisellä lapsella halutaan se täydellinen liitto, koska ensimmäinen epäonnistui. Yritetään todistaa, että vika on jossain muussa kuin minussa, kun nyt tässä onnistun. Siinä yritetään pyyhkiä menneisyys ja korvata se uudella perheellä.

Minä kysyin täällä joku aika sitten että onko uusperheitä joissa _ei_ ole ankkurilasta. Siitähän soppa syntyi. Ei silti kukaan perustellut, että miksi on pitänyt tehdä vielä se yksi. Minä ymmärrän, jos kumpikin haluaa ison perheen ja kummallakin on yksi lapsi. Niin sitten tehdään useampi yhdessä. Mutta että 2+3 lasta ja sitten 1. En tajua. (Ankkurilapsia ei muka ollut kellään)

En minä ole ollut ainakaan sitä mieltä, että lapsiluku on täynnä. Mies lähti ihan pyytämättä työkaverinsa mukaan, kun olin raskaana. Mieskin halusi toisen oman lapsen, joten miksi ei oltaisi tehty? Oltiin kumpikin naimisiin mennessä vielä aika nuoria, minä 33 ja mies 35. Mun lapsi oli 4 ja miehen lapsi 5. Nyt meillä on yhteinen ja minä olen lisäksi adoptoinut miehen lapsen (lapsen äiti kuoli, kun lapsi oli vauva).

Meillä piti olla lapsiluku täynnä.

Miehellä kaksi ja itselläni kolme.

Niin vain kävi, että vauvakuume iski vielä päälle miehelle, kun tuttaville tuli vauvoja. Lopulta sai mun pään käännettyä ja

päätettiin, että annetaan vielä yhden tulla tähän sirkukseen apinaksi.

Kohta tämä pikku marakatti syntyy.

luulen, että tuo toive ydinperheestä varmaan pitää paikkansa. Vuosikymmeniä on puhuttu siitä, että viidenkympin villityksessä mies haluaa aloittaa sen perhe-elämän, mikä aikanaan jäi työelämän varjoon. Kai tätä voi soveltaa eri ikäisiin, ja naisiinkin.

Hassua vain. Ei meidän "perhe" ole sen huonompi iman yhteistä lasta. Sana perhe on lainausmerkeissä siksi, että pidän meitä ensisijaisesti avioparina, en uusperheenä.

Minulla on nyt muutenkin erilaiset käsitykset uusperheilystä kuin palstalla...harvinaisen vähän olen saanut alapeukkuja.

Ap

Yksi mies sanoi, että haluaa lapsia myös uuden puolison kanssa, koska oli tottunut elämään perhe-elämää lastensa kanssa ja se ei riittänyt, että lapset kävivät vain viikonloppuisin (välimatkaa). Halusi elää lasten kanssa arkea.

Omalla kohdalla olisi ainakin tällä hetkellä syy se etten nykyisen miehen kanssa voi ajatella toista lasta, vaikka itse haluaisin yhteensä 2-3 lasta.

Siis onko ne kaikki miehiä, jotka niitä lapsia haluavat? Minäkin tiedän tapauksen, jossa juuri mies halusi...

Ap

Ankkurilapsi. Pitää epätoivoisesti löytää keino tuntea olevansa perhe kun on rippeistä muodostettu joten tehdään vielä lapsi.

Minusta surullisinta on se, että kiihkeintä lisääntymistarvetta uusioperheissä kokevat juuri ne parit, joiden ei missään nimessä pitäisi hankkia enempää lapsia. Siis ne, joiden mielestä perhe ei ole perhe ilman yhteisiä lapsia. Nämä ihmiset tuppaavat sitten jättämään ne vanhemmat ex-perheen lapset kakkoskansalaisten asemaan. On niitä oikeita omia lapsia ja se oikea perhe, ja sitten on niitä sekundalapsia joita pitää välillä pitkin hampain sietää, ettei vaan näytettäisi ulospäin juuri niin p*skoilta vanhemmilta ja ihmisiltä kuin oikeasti ollaankin. Itseasiassa näiden parien ei minusta olisi pitänyt tehdä niitä edellisiäkään. Jos ei ymmärrä, että ihan jokaisesta lapsestaan tulee kantaa ihan täysi vastuu, niin pitäisi jättää lisääntymättä.

Mistä päättelet vieraista ihmisistä että he olisivat sitä mieltä että lapsiluku on täynnä vain koska ovat eronneet? Voivathan he hyvinkin haluta lisää lapsia mutta eri kumppanin kanssa.

Tiedän perheitä joissa lapsilla on 3 isää. Naiset ovat jokaisen kumppanin kanssa halunneet lapsen. Koska yhteinen lapsi yhdistää.