Onko muilla ongelmana se, että kaikki juhlapyhät pitää rampata sukulaisilla, ikinä ei saa rauhoittua kotiin

Kun on valittavana, loukkaannutaanko me itse vai joku toinen niin mieluummin loukataan jotakuta toista. Omasta perheestä ei pidä huolta kukaan muu kuin me itse, tärkein velvollisuutemme on oman perheen hyvinvointi. Käydään sukulaisissa vain juuri sen verran kuin meistä tuntuu hyvältä.

Olen lukuisia kertoja toivonut, että saisimme olla kotona jouluaaton vain oman perheen kesken. Jotenkin sitä aina vaan kuitenkin tulee velvollisuudentunnosta lähdettyä. Aikuisena ihmisenä pitäisi tietysti ymmärtää, että minulla on oikeus tehdä asiat juuri niin kuin minusta ja perheestä hyvältä tuntuu. Eikä minun pitäisi olla vastussa toiselle ihmiselle aiheutetusta mielipahasta, jos toimin perhejuhliin liittyen omien mielihalujeni mukaan. Jostakin syystä minulla ei kuitenkaan ole selkärankaa ilmoittaa, että emme tule käymään.

ja kierrätte sukulaiset ennen joulua, tai kutsutte näitä sukulaisia teille kylään sanotte, että nyt on teidän vuoro tulla tänne (tosin sekin on aika rasittavaa). Me ollaan vietetty joulut ainakin osittain (aatto+päivä viime vuonna lähdettiin tapaninpäivänä sukulaiskierrokselle) kotona sen jälkeen kun lapset syntyivät - ei ole mun mielestä lapsillekaan kovin mukavaa jos jatkuvasti rampataan jossain + lahjojen raahaamiset yms.

Tätini perhettä, lankoni perhettä, mieheni kummitätiä, omia kummitätejäni, setääni, veljeni perhettä ja siinä sivussa kaverilaumaa perheineen.



Olemme molemmat töissä, lapsilla on omat harrastuksensa ja kun vapaata on, niin olemme mielellämme ihan perheen kesken. Käymme noin jokatoinen viikonloppu jonkun luona kylässä ja juhlapyhinä viiletämme pitkin Suomea tervehtimässä tuttuja ja sukulaisia. Joskus menemme, joskus olemme kotona.



Aina samat vatsan väänteet tutuista lausahduksista " näkee sitten teitäkin" , " joko te tänään jo sitten lähdette meneen?? No, viitsitte sentään käydä naamanne vilauttamassa" , " eipä ole teistäkään kuulunut" , ja sokerina pohjalla mummoni iänikuinen riipaiseva väpisevällä äänellä lausuttu viilto " mistä tämä kauna välillämme kun et halua soittaa ja käydä.."



Olen aina iloinen, avulias ja kaikkeni teen että tuntisivat, että heistä välitämme ja ovat tärkeitä. Silti itsellä aina paha olo riittämättömyydestä. Eivät tajua että kaikki lastaavat meitä samoilla marinoilla.

vietämme jouluaaton kotona.

Molempien vanhemmat oli tervetulleita meille ja monena jouluna tulivatkin.

En todellakaan viitsinyt lähteä poikaa retuuttamaan moneen kyläpaikkaan samana päivänä. Eihän siinä pääse kunnolla rauhoittumaan ollenkaan.



Typeriä ja itsekkäitä aikuiset jotka loukkaantuu siitä että nuori perhe haluaa edes vaikka jouluaaton rauhoittua omassa kotona ja tehdä oman joulun.

Onhan siinä jouluna niitä vapaapäiviä muitakin jolloin ehtii kyläilemään.

Nyt on neljä joulua vietetty kotona ja tästä pidetään kiinni isovanhempien mielenosoituksista huolimatta. Nyt odotan, että olisiko se tämä viides joulu, kun asia viimeinkin otetaan tyynesti vastaan.



Naurettavinta on, että olemme kyllä kutsuneet kaikki halukkaat meille jouluksi. Mutta ei kelpaa tulla. Ennemmin murjotetaan. Samapa tuo minulle, en voi aikuisten ihmisten tunteista kantaa huolta oman jaksamiseni kustannuksella.