JUMALATON RALLI 2-VUOTIAALLA TYTÖLLÄ ÖISIN! NEUVOJA PLEASE!
2-vuotias tyttömme on keksinyt pari-kolme viikkoa sitten että omasta sängystä pääseekin pois. Kesällä vaihdoimme pinniksen tavalliseen. Mitään elämänmuutoksia ei elämässämme ole. Tyttö on hoidossa 10pvää kuukaudessa.
Mutta:
Nukkumaanmeno on yhtä tuskaa nykyisin! Emme ole koskaan nukutelleet lapsiamme, iltarutiinit ja peittelyt ovat riittäneet. Nyt itketään, tullaan 1000 kertaa illan aikana pois sängystä, ollaan rättiväsyneitä kunnes viimein nukahdetaan...
sitten...
kello kaksi-kolme yöllä se alkaa: vaeltelu, leikkiminen pitkin asuntoa, jutustelu, jopa kaksi-kolme tuntia joka helvetin yö! Jos viedään omaan sänkyyn sen tuhat kertaa, se aiheuttaa kovan itkun joka rauhoittuisi kyllä jos jäisi silittelemään ja hyssyttelemään (mitä ei haluta tehdä). Poistumme, emme sano mitään, peitto vaan päälle ja pois. Mut ei auta. Sieltä tullaan takuuvarmasti pois taas ja taas ja taas...
Hän ilmiselvästi haluaisi nukkua meidän vieressä (mitä ei ole tehnyt ikinä, muutama kerta kun on ollut kipeä vain).
Onko muilla tällaista ja miten olette selvinneet? Kauanko tämä vaihe vie? Vinkkejä?!?!?!
KIITOS jos joku viitsisi vastata!
Kommentit (5)
Esikoisen kanssa tehtiin niin, että mentiin viereen istumaan tai lepäämään, toisen kanssa komennettiin vain sänkyyn. Se on vain joku kehitysvaihe ja menee ohi, kannattaa olla samanlainen toimintatapa yöllä, eikä alkaa keskustelemaan jne.
Lapset on nyt 4,5 ja 2.5. Ei mulla oikein muuta neuvoa ole kuin, että sinnillä vaan komennatte sänkyyn nukkumaan. Muistaakseni meillä pojan (4.5 nyt) kans meni silloin aikoinaan parikuukautta, ettei enää juossut tuntikausia oven taakse naukumaan.
En mä ainakaan jaksaisi tuollaista, jos kerran jatkunut jo pidempään eikä auta että lapsen vie takaisin sänkyyn.
Otatte viereen silloin 2-3 aikaan yöllä. Siinä se.
tajuttiin jo miten pieni kaksivuotias on. Ehkä parempi mennä itse viereen kuin ottaa viereen.
mut olis mukava jos jokus jolla vastaavasta kokemuksia voisi kommentoida.
Ap