Mistä johtuu että pulleat ovat niin useasti todella hyvän tuulisia ja iloluonteisia?

Jos ei ikinä joudu olemaan nälkäkuurilla ja vararavintoa riittää, niin mikäpä siinä vetäisi mieltä matalaksi. 

He ovat sinut itsensä kanssa eli hyvä itsetunto.

Hyvä ruoka, parempi mieli, vai miten se nyt meni?

Lihavat kirjaimellisesti nielevät kököt tunteensa eli he hakevat mm. lohtua ruuasta.

Eiköhän toi ole vaan sanonta? On niitä kärttysiäkin pullukoita ja ilosia laihoja.

pullukoitten pitää pärjätä persoonallisuudella ja mukavuudella. Kauniit ja hoikat saa mökötyksen helpommin anteeksi.

Ainakin näin meissä viisikymppisissä. 

Kai se on vain rento ote elämään, jota ei leimaa hampaat irvessä kärvistely puolimaratonien ja ortodeksiaan viittaavaan ruokavalion kanssa. 

Onhan pullukoissakin ikäviä ihmisiä, mutta moninkertainen määrä on näissä omaan terveyteensä keskittyvissä rusinoissa. 

Itse olen normaalipainoinen, joten tässä ei ole kannanottoa henkilökohtaisesti. 

Lihavat on lepposia.

En kyllä usko, että asia on näin.

Pitää olla iloinen että on tykätty. Et kai oikeasti luule, että joku on aina iloinen ja hyvällä tuulella? Negatiivisia tunteita lihavillakin riittää, siksihän sitä suruun syödään.

Kyse on luonteesta eikä painosta. Jos ihminen on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, on helppoa olla hyväntuulinen ja iloluonteinen. Ihan riippumatta siitä, onko hoikka vai pullea.

Mulla on käynyt tosiaan niin että hoikasta, takakireästä kolmekymppisestä on tullut iloinen, rento, mutta läski nelikymppinen. MIksi olen nyt niin iloinen ja rento?

Mulla ei ole enää mitään halua eikä tarvetta ns. kelvata kellekään. Olen plösö, en edes haaveile miehistä. Ja se on VALTAVA helpotus. Muistan miten pakkomielteinen olin ulkonäöstäni nuorempana ja hoikempana. Välillä ajattelin olevani melko kuuma, mutta suurimman osan aikaa tuijotin pakkomielteisesti kauneusvirheitäni ja häpesin itseäni. Ja aina kun joku katsoi minua, mietin, mitähän se minusta ajattelee. Pitääkö rumana? Huonosti pukeutuvana? Nyt ajattelen että ihan sama miltä näytän ja ihan sama mitä muut ajattelee. En kaipaa niiltä ihmisiltä mitään, en hyväksyntää, seksiä, en mitään, joten miksi välittäisin? 

Toinen juttu on että kyllä se syömisten ja juomisten suhteen rento elämä rentouttaa muutenkin. Nuorempana olin lähellä ortorektikkoa terveysintoilujeni kanssa. Liiallisella itsekurilla varustettu iloton tiukkis. Nykyään olen mässäävä alkoholin suurkuluttaja, joka ajattelen että mieluummin lyhyt mutta hauska elämä kuin ankea ja pitkä. Tällainen elämä on paljon rennompaa ja kivampaa.

Vierailija kirjoitti:

pullukoitten pitää pärjätä persoonallisuudella ja mukavuudella. Kauniit ja hoikat saa mökötyksen helpommin anteeksi.

Itse en kompensoi painoani mitenkään, en ala esittämään muuta kuin olen tai nöyristelemään kenenkään edessä. Mukava ihminen toki olen, mutta paskaa en ota vastaan keneltäkään enkä ole aina hyvällä tuulella. Mutta kukapa olisi?

Mun työpaikassani ne ovat kyllä aina vihaisia kuin ampiaiset. Hissit kun ovat vain invalideille, joutuvat ketaleet omin jaloin nousemaan toiseen kerrokseen.

Minusta taas pullukat on poikkeuksetta äkäisiä ja ähkivät tuskastuneen oloisesti. 

Omasta ystäväpiiristä:

Meitä on kaksi hoikkaa ja kolme pullukkaa.

Kaksi hoikkaa tulevat aina myöhässä koska ovat salilla ja sen jälkeen tarvii tälläytyä kaksi tuntia. Ja sitten kun saavutaan paikalle ei siltikään "olla kauniita kun ei ehditty sitä ja tätä tekemään, tukkakin on niin ja näin" ja sen takia naama norsunveellä.

Pääruuaksi syödään salaatti koska edellisestä terassireissusta tuli pari lisäkiloa. Punkkua ei voi juoda koska edelleen pitää saada ne pari kiloa pois..

Heidän pitää koko ajan ressata ja miettiä mitä syövät kuinka paljon liikkuvat ja miltä näyttävät. Me pullukat vaan otetaan rennosti ja annetaan elämän viedä:)

Miellyttävä sokerihumala :)

Nälkä tekee pahantuuliseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on käynyt tosiaan niin että hoikasta, takakireästä kolmekymppisestä on tullut iloinen, rento, mutta läski nelikymppinen. MIksi olen nyt niin iloinen ja rento?

Mulla ei ole enää mitään halua eikä tarvetta ns. kelvata kellekään. Olen plösö, en edes haaveile miehistä. Ja se on VALTAVA helpotus. Muistan miten pakkomielteinen olin ulkonäöstäni nuorempana ja hoikempana. Välillä ajattelin olevani melko kuuma, mutta suurimman osan aikaa tuijotin pakkomielteisesti kauneusvirheitäni ja häpesin itseäni. Ja aina kun joku katsoi minua, mietin, mitähän se minusta ajattelee. Pitääkö rumana? Huonosti pukeutuvana? Nyt ajattelen että ihan sama miltä näytän ja ihan sama mitä muut ajattelee. En kaipaa niiltä ihmisiltä mitään, en hyväksyntää, seksiä, en mitään, joten miksi välittäisin? 

Toinen juttu on että kyllä se syömisten ja juomisten suhteen rento elämä rentouttaa muutenkin. Nuorempana olin lähellä ortorektikkoa terveysintoilujeni kanssa. Liiallisella itsekurilla varustettu iloton tiukkis. Nykyään olen mässäävä alkoholin suurkuluttaja, joka ajattelen että mieluummin lyhyt mutta hauska elämä kuin ankea ja pitkä. Tällainen elämä on paljon rennompaa ja kivampaa.

Tuo on toki sinun kokemuksesi, Mutta ajattelevatko ihmiset oikeasti että hoikat OIKEASTI haluaisivat syödä ja ryypätä ylettömästi..? Siis en minä ainakaan Halua! Terveellinen ruoka on paljon parempaa kuin mättö ja alkoholia en käytä, koska en halua.