Lue keskustelun säännöt.
Mitä tiivimmin asutaan, sen enemmän on yksinäisiä (kerrostalot)
08.08.2017 |
eikä naapureista huolehdita.
Itse asun korvessa jossa kaikkien postilaatikot tien päässä.
Jos jota kuta ei näy laatikolla päivään, mennään ovelle koputtamaan.
Kerrostalossa voi virua kuolleena viikkoja.
Kommentit (12)
Mä ainakin haluankin että on yksinäistä. Siksi asun yksikseni kerrostalossa. Naapureita en halua tuntea enkä moikata. Ja toivon että saan ihan rauhassa kuollakin kotiini ilman että kukaan kaipailee. Kaamea ajatuskin että joku tunkeilisi ovelle jos en päivään käy postilaatikolla :-o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asun korvessa, ja postilaatikolla jos sattuu naapuri olemaan niin karkaa ettei tarvitse tervehtiä. Noh, luojan kiitos ei kukaan ole ovella kolkuttelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eikä naapureista huolehdita.
Itse asun korvessa jossa kaikkien postilaatikot tien päässä.
Jos jota kuta ei näy laatikolla päivään, mennään ovelle koputtamaan.
Kerrostalossa voi virua kuolleena viikkoja.Voi vittu miten ahdistavaa kyttäämistä. :D
Mielestäni se on huolehtimista.
Eipä kerrostaloissa kytätä, vai :) olen kuullut muuta. Ovisilmät, parvekkeet kyttäypaikkoja.
Se ahdistaisi.
Tämä oma rauha onkin kerrostalossa parasta.
Kuolen jo pelkästä ajatuksesta, että elämäni olisi samanlaista kuin maalla (no, ei nyt ihan, on tiellä omakotitaloja joka tontilla) asuvan ystäväni. Hän kahvittaa naapureitaan joka päivä.
Minulle naapurit ovat yhtä pakollisia kuin sukulaiset. Niitä ei voi valita. Ystävät ovat eri juttu.
Kyse on yhteisöllisyydestä.
Jos jollakin nostetaan perunoita, kaikki menee auttamaan.
Tai kerätään omenat talteen, kaikki tekee mehua yhdessä mehumaijoilla.
Toisilta saa mitä itsellä ei ole ja päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan totta.Asuin kerrostalossa pari vuotta ja tunsin tasan yhden naapurin. Seinänaapuria en nähnyt koskaan. Muutin omakotitaloon ja tunnen kaikki ihmiset saman kadun varrella ja suurimman osan kanssa jutellaan useasti päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eikä naapureista huolehdita.
Itse asun korvessa jossa kaikkien postilaatikot tien päässä.
Jos jota kuta ei näy laatikolla päivään, mennään ovelle koputtamaan.
Kerrostalossa voi virua kuolleena viikkoja.Voi vittu miten ahdistavaa kyttäämistä. :D
Mielestäni se on huolehtimista.
Eipä kerrostaloissa kytätä, vai :) olen kuullut muuta. Ovisilmät, parvekkeet kyttäypaikkoja.
Se ahdistaisi.
Se ja sama vaikka kyttäisivät, mutta ne eivät tule oven taakse ulisemaan ja vinkumaan, jos ei ole näkynyt pariin päivään. Ahdistaa tunkeilua tuollainen vaikka kuinka yrittäisit naamioida sairaalloisen uteliaisuutesi huolehtimiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse on yhteisöllisyydestä.
Jos jollakin nostetaan perunoita, kaikki menee auttamaan.
Tai kerätään omenat talteen, kaikki tekee mehua yhdessä mehumaijoilla.
Toisilta saa mitä itsellä ei ole ja päinvastoin.
Jooh, tuo oli todella ärsyttävää, kun aikoinaan muutimme maalle. Melkein suoraan sai kehoittaa painumaan helvettiin ennen kuin uskoivat. Nyt ne sitten kyräilevät meitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eikä naapureista huolehdita.
Itse asun korvessa jossa kaikkien postilaatikot tien päässä.
Jos jota kuta ei näy laatikolla päivään, mennään ovelle koputtamaan.
Kerrostalossa voi virua kuolleena viikkoja.Voi vittu miten ahdistavaa kyttäämistä. :D
Mielestäni se on huolehtimista.
Eipä kerrostaloissa kytätä, vai :) olen kuullut muuta. Ovisilmät, parvekkeet kyttäypaikkoja.
Se ahdistaisi.
Riippuu kyllä paljon talosta. Itse asuin kerran ihan kamalassa kyttääjäpesässä. Muut asukkaat oli pääasiassa eläkeläisiä, talosta osakkeen omistavia. Minä asuin vuokralla talossa, ja olin parikymppinen nainen. Mitään en saanut tehdä, niin jo tuli nillitystä ja valituksia. Yöllä ei saa vetää vessaa. Klo 22 jälkeen ei saa mennä suihkuun. Telkkarin ääniä kuuluu asunnostani hiljaisuuden jälkeen. Miksi asunnossani ramppaa miehiä solkenaan (joo, peräkkäisinä päivinä oli käynyt isäni ja veljeni), ei kai siellä mitään siveetöntä tapahdu? Kengistäni tulee kuraa rappuun. Tuttuni soittavat ovikelloa liian lujaa kun tulevat kylään.
Toisaalta nykyisin asun Helsingissä ns. hipsterialueella. Ei täällä kukaan kyttää eikä valita. Porukka jota asuu talossa on nuoria tai nuorehkoja, rentoja tyyppejä. Välillä kannabis haisee jostain terassilta tai parvekkeelta, eikä ketään haittaa. Tai musiikki soi myöhään. Itsekin pelailen tietokoneella myöhään kun ei näytä ketään haittaavan. Ihmiset imuroi ja pesee pyykkejä öisinkin, eikä häiritse ketään. Minustakin on vain kiva kun on elämisen ääniä ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan totta.Asuin kerrostalossa pari vuotta ja tunsin tasan yhden naapurin. Seinänaapuria en nähnyt koskaan. Muutin omakotitaloon ja tunnen kaikki ihmiset saman kadun varrella ja suurimman osan kanssa jutellaan useasti päivässä.
Minä en tunne ulkonäöltä edes kuin ehkä kaksi samalla kylällä asuvaa, ja olen asunut täällä vuosikymmeniä. Saattaa kyllä olla että monikin tuntee minut, ja tietävät varmaan asioistani enemmän kuin itse tiedän.
t. se korvessa asuva
Eikös täällä joku valittanut, kun naapurin mummo (kerrostalossa) kyttäsi jatkuvasti? Siis se mummo tyyliin laski minuutit, jotka naapuri oli käyttänyt suihkussa ja valitti niistä äänistä. Kyttääjiä toki on myös omakotialueilla, mutta minusta ilmiö korostuu vielä pahemmin kerrostalossa (jossa ei ole kunnollisia äänieristeitä).
Yksinäisyys on parasta, parempi siis olla muuttamatta korpeen.