Lääkärit: imetys tappoi poikani

Onko kyse hoitovirheestä? Luultavasti ei vaikka lapsi kuoli.

Miksi niitä neuvolan ohjeita pitää orjallisesti noudattaa.

Vierailija kirjoitti:

Äsken MTV3:lla ohjelmassa lääkärit, nainen kertoi kuinka imetti sairaalan ohjeiden mukaan ja lapsi kuoli, koska äidiltä ei tullut tarpeeksi maitoa.

Itselleni oli lähellä käydä näin esikoisen kanssa. Sairaalassa käskettiin imettää, ei lisämaitoa. Kuulemma maitoa alkaa tulla kun vaan imettää. Näinhän ei itselleni käynyt, vaan vauvan paino putosi hälyttävästi viikon kotona olon aikana. Silti neuvolan terveydenhoitaja käski vaan imettää ja lisämaitoa sai antaa mahdollisimman vähän, 20 ml. Onneksi sai antaa korviketta edes hiukan, muuten lapsi olisi kuollut nälkään! Ja me tyhminä uskoimme, kyllähän ne sairaalassa ja neuvolassa paremmin tietää.

Lopulta mies soitti sisarelleen, kun vauva vaan huutaa. Hän käski antaa lapselle korviketta heti. Kun annettiin, lapsi vetäisi kerralla ison pullollisen ja nukkui 4 tuntia putkeen. Tämän jälkeen viitattiin kintaalla imetykselle ja elämä helpottui ja lapsi alkoi kasvaa. Ja yritin siis kaikki konstit imetyksen kanssa, sain jopa herumista edistävää lääkettä. Yritin kuukauden kunnes luovutin.

Toisen lapsen kanssa sama juttu, maitoa ei tullut. Rinnat ei missään vaiheessa tuntuneet täysiltä, mitään ei herunut ulos eikä vauva nieleskellyt imiessään. Kolmantena päivänä kysyin sairaalassa, joko maidon pitäisi nousta. Kuulemma pitäisi ja jos ei ollut noussut vielä niin ei sitten nousisi ollenkaan. Onneksi tiesimme asian ja otimme heti korvikkeen käyttöön.

Minkälaisia kokemuksia muilla on? Ja mitä mieltä ovat imetyksen puolustajat, onko imetykseen painostaminen vaarallista? Minun mielestäni on.

Meillä oli sama vika,maitoa ei tullut tarpeeksi,akka huuti,itki lapsi huuti vielä enemmän.

Sanoin akalle että nyt loppuu tuo pelleily ja korviketta lapselle niin paljon kuin jaksaa vetää ja kaskummaa kaikki muuttuivat tyyväisiksi ja turhat huudot loppuivat.

Meillä seurattiin synnärillä painoa ja lisämaitoa sai antaa sitten vasta kun jo kotiuduttiin (maitoa ei tullut yhtään, vauva ei tehnyt pissoja ) ja sitten vielä piti käydä syöttöpunnituksessa kotiutumisen jälkeen. Lopulta sitä maitoa sitten alkoi tulla 4 päivää synnytyksen jälkeen. Eli ihan hyvin seurattiin tilannetta, mutta olisin kyllä halunnut lisämaitoa antaa jo aiemmin. Mutta emme uusina vanhempina tajunneet mitään tällaista ja itsekin olin väsymyksestä aika pihalla. Sairaalan käsky oli vain pitää vauva rinnalla synnärillä ollessa.

Minulla oli aivan sama imetyksen kanssa kolmen lapseni kohdalla. Kun ei tule niin ei tule. Liraus vain. Ja todellakin kaikin tavoin yritin edistää maidontuloa.

Meillä seurattiin lapsen painoa aluksi tihennetyillä neuvolakäynneillä. En yhtään muista saisonko neuvolasta "luvan" antaa lisämaitoa vai totesinko itse, että annan sitä imetyksen ohessa, kun lapsen paino ei alkanut pelkällä rintamaidolla kunnolla nousta. Lapsen syntymäpaino oli 2800 g.

Niin. Hiukan nyt kumminkin korjaisin otsikkoa ja tulkintaa.

Imetys EI tappanut. Vaan imetyksen epäonnistuminen.

Kaksi eri asiaa.

Miksi muuten ap kuvittelet, että vauvojen painoa seurataan. Käsketään katsomaan, että vauva pissaa useamman vaipan märäksi päivän aikana. Aukile ei ole lommollaan.

Mitä luulet?

No JUURI SEN VUOKSI, ETTÄ LAPSEN MAIDONSAANTIA HALUTAAN VALVOA. ETTEI VAUVA KUOLE NESTEHUKKAAN.

Jos kohdallesi on osunut virkaheittoja hoitajia tai lääkäreitä TAI et ole itse ymmärtänyt saamiasi ohjeita (mikä sekin on täysin mahdollista), vika ei ole imetyksessä sinänsä, vaan imetyksen epäonnistumisessa.

Totta kai lapselle annetaan lisämaitoa, jos paino tippuu hälyttävästi eikä vauva saa nestettä riittävästi! Lisämaitoa annetaan aina imetyksen jälkeen, määrä riippuu vauvan juomisesta. Ensin siis yritetään imettää, päälle annetaan lisämaitoa tarvittaessa.

Järkeä saa käyttää. Ja jos olette todella saaneet vääriä neuvoja (etkä vain ole itse töpeksinyt), niin tietysti valitusta perään!

Mulla meinasi rintamaito tapaa ihan kirjamellisesti lapseni. Bilirubiiniarvot huiteli vauvalla taivaissa ja maito ei kelvannut ei sitten millään. Syy oli se, että maito oli liian voimakasta, vauvan elimistö ei osannut sitä sulattaa ja hyötykäyttää. Ja kyse ei ollut mistään keskosesta vaan melkein 2 viikkoa ylilaikaisesta vauvasta. Imetys lopetettiin, kun vauva oli 2 viikkoa, siirryttiin korvikkeelle kuukaudeksi lääkärin määräyksestä. Arvot putosi normaaliksi ja vauva on nyt täysin terve kuudesluokkalainen. Imetys tosin loppui siihen, maito ei enää noussut kuukauden tauon jälkeen, mulla ei pumppaaminen onnistu, tarvii vauvan, että maito heruu. Mutta jos en olisi mennyt lääkäriin vaan uskonut imetystukipalstan hörhöjä vaan, mulla ei olisi tuota lasta, tai sillä olisi ainakin maksavaurio.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Hiukan nyt kumminkin korjaisin otsikkoa ja tulkintaa.

Imetys EI tappanut. Vaan imetyksen epäonnistuminen.

Kaksi eri asiaa.

Miksi muuten ap kuvittelet, että vauvojen painoa seurataan. Käsketään katsomaan, että vauva pissaa useamman vaipan märäksi päivän aikana. Aukile ei ole lommollaan.

Mitä luulet?

No JUURI SEN VUOKSI, ETTÄ LAPSEN MAIDONSAANTIA HALUTAAN VALVOA. ETTEI VAUVA KUOLE NESTEHUKKAAN.

Jos kohdallesi on osunut virkaheittoja hoitajia tai lääkäreitä TAI et ole itse ymmärtänyt saamiasi ohjeita (mikä sekin on täysin mahdollista), vika ei ole imetyksessä sinänsä, vaan imetyksen epäonnistumisessa.

Totta kai lapselle annetaan lisämaitoa, jos paino tippuu hälyttävästi eikä vauva saa nestettä riittävästi! Lisämaitoa annetaan aina imetyksen jälkeen, määrä riippuu vauvan juomisesta. Ensin siis yritetään imettää, päälle annetaan lisämaitoa tarvittaessa.

Järkeä saa käyttää. Ja jos olette todella saaneet vääriä neuvoja (etkä vain ole itse töpeksinyt), niin tietysti valitusta perään!

Ymmärsin kyllä sairaalan sekä neuvolan ohjeet, kuten mieskin. Lisämaitoa sai antaa korkeintaan 20 ml ettei imetys häiriinny. Kysyin monta kertaa, entä ellei maitoa tule tarpeeksi? Tulee kuulemma, kun vaan imettää. Ei saa antaa periksi, pitää vaan imettää. Sairaalassa ei ollut mitään punnituksia, ei kuulemma ollut tarvetta. Neuvolassa punnittiin, vaikka paino putosi koko ajan, ei saanut antaa korviketta kuin sen 20 milliä.

Valitus jäi tekemättä, sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Ja muutimme pois paikkakunnalta. Ap

Tähän se yletön imetysvouhkaaminen johtaa. Totuus kuitenkin on, että kehittyneessä teollisuusmaassa ne imettämisen lääketieteelliset edut verrattuna korvikkeeseen voidaan mitata ainoastaan populaatiotasolla ja että merkittävä vähemmistö äideistä (muistaakseni n. 10%) ei koskaan tuota riittävästi maitoa voidakseen menestyksekkäästi ruokkia lapsensa. Kaikkien luonnollisuuteen vetoavien on syytä pitää mielessä että luonnolle ei ole mikään ongelma jos 5% lapsista ja 1% synnyttävistä naisista kuolee jo ihan synnytykseen. Jostain syystä järkevä suositus kehitysmaiden äideille on räjähtänyt itseään vastaan toimivaksi pakkoimetyttämiseksi länsimaissa.

Lisäksi on ihan normaalia että maito nousee kunnolla vasta muutaman päivän päästä synnytyksestä, mutta jos lapsen annetaan vain odottaa nälässä ne muutamat päivät niin eihän siitä hyvää seuraa. Muutenkin comboruokinta tuntuu johtavan parhaisiin imetystuloksiin (eli onnistuneeseen ja pitkäkestoiseen imetykseen) joten en ymmärrä miksi siitä korvikkeesta on tehty sellainen mörkö kuin se tuntuu olevan.

Haluan vielä korostaa, etten minä vastusta imettämistä, vaan pidän sitä mitä mainioimpana tapana ruokkia vauva ja luoda side äidin ja vauvan välille. Kuitenkin on tärkeää pitää mielessä, ettei se mikään Graalin malja ole ja että lapsi ei mene pilalle vaikka imetys ei onnistuisikaan. Imetys on hyvä asia niin kauan kun lopputulos on onnellinen äiti ja kylläinen lapsi, ei silloin kun lopputulos on ahdistunut ja stressaava äiti ja/tai nälkäänsä itkevä lapsi.

Tunnen erään äidin joka muutama vuosi sitten lopulta joutui osastohoitoon synnytyksenjälkeisessä psykoosissa, joka osaltaan johtui siitä että maitoa ei tullut kunnolla mutta netissä ollut "tukiryhmä" komppasi, syyllisti ja painosti häntä romahtamiseen asti - hän oli aivan vakuuttunut siitä että jos hän ei onnistuisi imettämisessä hänen lapsensa elämä olisi lopullisesti pilalla. No, siihen se imetys sitten loppui kuitenkin. Ja lapsi on tällä hetkellä oikein reipas ja iloinen tarhaikäinen. Äiti sen sijaan ei ole toista uskaltanut enää hankkia, kun pelkää että ainakin masennus uusisi.

Meillä mies osasi mennä kauppaan ostamaan korviketta vai onko se vastiketta, ihan sama. Sairaalassa ei lisämaitoa saanut, sitä sai kaupasta rahalla. Hyvin on vauvat voineet ja kovasti on kehuttu, että imetys sujuu, kun antaa salaa pullosta lisämaidot.

Asiaa. Kaikilta vain ei tule tarpeeksi maitoa. Nykyään siihen ei pitäisi korvikkeiden ansiosta kuolla. Tiedoksi imetysvouhkaajille.

Meillä eka lapsi sairastui pahaan keltaisuuteen, kun rintamaitoa ei tullut tarpeeksi. Sairaalassa valohoidon aikana aloitettiin sitten korvikkeen antaminen ja siitä lähti paino nousuun jne.

Tokan lapsen kanssa mentiin sitten vahingosta viisastuneena heti alusta asti osittaisimetyksellä. Ja tyytyväinen vauva oli.

Tunnen parikin äitiä jotka tuntevat syyllisyyttä esikoisensa imetystilanteesta. Molempien kohdalla yrittivät esikoisensa kanssa pitkään pelkällä rintaruokinnalla mutta joutuivat lopulta sitten antamaan vastiketta lisäksi. Sittemmin seuraavien lasten kohdalla ovat alusta saakka antaneet myös vastiketta ja molemmat kertovat kuinka ero vauvojen välillä on valtava: miten esikoiset olivat kitiseviä ja tyytymättömän oloisia ja miten nuoremmat vauvat tuntuvat paljon tyytyväisemmiltä ja rauhallisemmilta. Molemmat miettivät nyt pitivätkö he esikoisiaan nälässä, vahingossa ja hyvää tarkoittaen mutta nälässä joka tapauksessa, ja tuntevat syyllisyydentuskia siitä.

Kun jokainen raskaana oleva ottaisi itse selvää imetyksestä niin asiat ei menisi tuohon pisteeseen! Tietoa on tänä päivänä erittäin helppo löytää. Jos imetys ei onnistu siihen saa apua jos maitoa ei yksinkertaisesti tule niin sitten sitä korviketta. Ei siihen tarita neuvolan lupaa jos on itse asioista ottanut oikeasti selvää niin tietää kyllä milloin se on tarpeellista.

Nyt on kyllä sairaalassa kämmätty jos ei ole vauvaa punnittu ja johan se eka neuvolatarkastus on varsinkin ekan vauvan kanssa melko pian kotiutumisesta niin silloinkin punnitaan ja joka kerta on multa ainakin kyselty pissavaippojen määrästä. Siitä pissavaippojen määrästä myös lukee sekä neuvolan että sairaalan kotiutusohjeissa ja eihän sieltä sairaalasta pääse edes pois jos ei määrä täyty.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kyllä sairaalassa kämmätty jos ei ole vauvaa punnittu ja johan se eka neuvolatarkastus on varsinkin ekan vauvan kanssa melko pian kotiutumisesta niin silloinkin punnitaan ja joka kerta on multa ainakin kyselty pissavaippojen määrästä. Siitä pissavaippojen määrästä myös lukee sekä neuvolan että sairaalan kotiutusohjeissa ja eihän sieltä sairaalasta pääse edes pois jos ei määrä täyty.

Ei tainnut esikoisen aikaan olla tuollaisia ohjeita. Ensimmäinen neuvolatarkastus oli viikon kuluttua kotiinpääsystä, silloin vauva punnittiin ja paino oli laskenut liikaa. Silti neuvolan th kielsi antamasta korviketta.

Ymmärrän myös syyllisyyden nälässä pitämisestä, mulla on ollut samaa. Nyt kun katsoo esikoisen vauvakuvia niin näkee selvästi, että vauva oli liian laiha. Ei sitä silloin tajunnut, itsekin olin erittäin kipeä synnytyksen jäljiltä. Ja tottakai asiantuntijoita uskoo, kun ensimmäinen lapsi kyseessä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kun jokainen raskaana oleva ottaisi itse selvää imetyksestä niin asiat ei menisi tuohon pisteeseen! Tietoa on tänä päivänä erittäin helppo löytää. Jos imetys ei onnistu siihen saa apua jos maitoa ei yksinkertaisesti tule niin sitten sitä korviketta. Ei siihen tarita neuvolan lupaa jos on itse asioista ottanut oikeasti selvää niin tietää kyllä milloin se on tarpeellista.

Toisaalta itse asioita selvittäessään tarvitsee sellaisen perustason ymmärryksen esim. lääketieteestä mitä kaikilla ei ole pystyäkseen erottamaan asiallisen tiedon huuhaasta. Senhän takia meillä on neuvolajärjestelmä, että olisi asiantuntijataho joka antaa kunnollista ohjeistusta. Valitettavasti vain joissain asioissa jotkin systeemin sisällä toimivat yksilöt ovatkin epätieteellisen huuhaan suuntaan kallellaan luultavasti ideologisista syistä, eikä tähän oikein tunnuta puuttuvan riittävästi vaikka pitäisi. (Olen siis sitä mieltä, että pääasiassa neuvola neuvoo asiallisesti, mutta joukossa on valitettavasti neuvolahenkilökuntaa jolla on omia näkemyksiä jotka eivät ole oikeita.) Ei minusta voida syyttää potilasta jos ei ole osannut olla epäluuloinen kun terveydenhoidon oletettu ammattilainen jotakin neuvoo.

Kättärillä pari vuotta sitten kyllä kannustettiin imettämään vaikka kokoajan, mutta koska lapsi oli tyytymättömän oloinen imetyksestä huolimatta, kätilöt ehdottivat heti lisämaitoa, lisäksi imetysten välillä kannustettiin pumppaamaan, jotta maito nousisi nopeammin.

Osastolla oli juuri silloin lahjoitettua äidinmaitoa (kiitos ihanalle lahjoittajalle ❤) jota kyllä tarjottiin vauvalle niin paljon kun jaksoi syödä. Lisäksi painotettiin ennen kotiin päästämistä, että jos lapsi tuntuu jäävän nälkäiseksi voi ja pitää antaa lisämaitoa imetyksen jälkeen.

Lapsen painoa seurattiin hyvinkin tarkkaan vaikka oli ihan täysiaikainen ja terve vauva. Neuvolassakaan koskaan painostettu imettämään vaan kerrottiin, ettei se aina onnistu tai aina äiti ei halua imettää ja sekin on ok.

Tuntuu todella erikoiselta, että jossain laitettaisiin imetys lapsen tai äidin hyvinvoinnin edelle.

Vierailija kirjoitti:

Asiaa. Kaikilta vain ei tule tarpeeksi maitoa. Nykyään siihen ei pitäisi korvikkeiden ansiosta kuolla. Tiedoksi imetysvouhkaajille.

No eipä siihen aiemminkaan tarvinu kuolla ellei ollut kylän ainoa äiti.