Miten ekstrovertillä voi olla sosiaalisten tilanteiden pelko?
Kommentit (11)
Tietenkin voi. Itse olen luonnostani ekstrovertti, mutta ihmisten mielestä aika ärsyttävä persoona jotenkin, mikä johti jo kouluiässä rankkaan kiusaamiseen. Tämän kiusaamisen myötä minusta tuli sellainen ,että toisaalta luonteeni mukaisesti kaipaan ihmisiä ja kommunikoin ekstrovertisti silloin kuin kommunikoin, mutta toisaalta pelkään mennä sosiaalisiin tilanteisiin. Olen varmaan aika outo hyypiö, kun ujon näköisesti hiippailen jossain juhlissa ympäriinsä miettimässä uskaltaisinko liittyä juttelemaan, mutta sitten kun uskallan, olen kovaääninen ja puhelias ja kaikkea muuta kuin ujo.
esimerkiksi kiusaamisen takia tai perhetaustan takia oi olla hyvinkin ahdistavaa olla esillä
Kakkonen kuvaili just samalla minutkin.
Olen ujonsorttinen, mutta sitten kun pääsen vauhtiin, olen äänekäs ja nauravainen.
Kaikilla introverteillä ei ole sos. tilanteiden pelkoa mutta kaikki joilla on sos. tilanteiden pelko ovat introverttejä.
Miksi ei voisi olla? Ekstrovertti voi myös olla ujo ja hiljainen.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voi. Itse olen luonnostani ekstrovertti, mutta ihmisten mielestä aika ärsyttävä persoona jotenkin, mikä johti jo kouluiässä rankkaan kiusaamiseen. Tämän kiusaamisen myötä minusta tuli sellainen ,että toisaalta luonteeni mukaisesti kaipaan ihmisiä ja kommunikoin ekstrovertisti silloin kuin kommunikoin, mutta toisaalta pelkään mennä sosiaalisiin tilanteisiin. Olen varmaan aika outo hyypiö, kun ujon näköisesti hiippailen jossain juhlissa ympäriinsä miettimässä uskaltaisinko liittyä juttelemaan, mutta sitten kun uskallan, olen kovaääninen ja puhelias ja kaikkea muuta kuin ujo.
Mulla on vähän sama. Ei ole kyllä kiusaamistaustaa. Toisaalta riippuuu porukastakin, ehkä isommassa porukassa olen enemmän tarkkailija. Mutta sosiaaliset tilanteet pelottaa etukäteen ja karttelenkin niitä. Mutta usein, kun olen ihmisten kanssa tekemisissä niin olen nimenomaan myös kovaääninen ja voin olla hyvinkin puhelias ja sosiaalinen. Tämä on kuitenkin vaatinut paljon, että olen ylipäätään sinne ihmisten keskellä uskaltanut. Tästä syntyy se ristiriita ja uskon, että monet pitävät välinpitämättömänä, kun en osallistu tapahtumiin ym. vaikka oikeasti syy on, että jännittää ja pelottaa. Ei siis oikeasti ikinä kannata tuomita ihmisiä, kun ei oikeasti tiedä mikä näiden tarina siellä taustalla on.
Kun sisäistää sen että on ihan liikaa kaikkea. Että kysyy liikaa, puhuu liikaa ja että jotkut imevät siitä energiaa. Kun on kuitenkin riittävän herkkä havaitakseen olevansa erilainen.
Siitä syntyy olo että jotkin sosiaaliset ympäristöt ovat tuomitsevia ja ahdistavia.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla introverteillä ei ole sos. tilanteiden pelkoa mutta kaikki joilla on sos. tilanteiden pelko ovat introverttejä.
No ei ole. Lue enemmän, luulet vähemmän. Introversiolla ei ole mitään tekemistä sosiaalisten tilanteiden pelon, ujouden tai sosiaalisten taitojen puutteen kanssa. Olen itse intro mutta esiinnyn sujuvasti isoille yleisöille, en pelkää sosiaalisia tilanteita, osaan minglata vaikka millaisessa porukassa. Tunnen ihmisiä, jotka eivät pysty näihin asioihin, mutta ovat ekstrovertteja.
Mulla ei ole sosiaalisten tilanteiden pelko, vaan jännitys johtuen kahvikuppineuroosista. Se aiheuttaa helposti kierteen, että karttaa tiettyjä sosiaalisia tilanteita. Ongelma on kuitenkin ilmeisesti fyysinen, isälläni oli sama ongelma ja itselläni auttaa siihen lääkitys. Kun fyysiset oireet on hanskassa niin nautin sosiaalisista tilanteista.
Sosiaalisten tilanteiden pelko on psykiatrinen häiriö. Ei se ole varsinaisesti sidoksissa persoonallisuuteen.