Mitä sillä tarkoitetaan, kun sanotaan että pitää kääntää katse sisäänpäin, esim. meditoidessa?

Mitä tunteita huomaan?

Mitä ajatuksia menee ohi?

Mitä kehontuntemuksia on meneillään?

On tarkoitus keskittyä omiin tuntemuksiinsa ja ajatuksiinsa. Sillä pyritään kehittämään itsetuntemusta sekä kykyä käsitellä tunteita ja ajatuksia niin, että ne eivät jää painamaan mieltä.

Vierailija kirjoitti:

On tarkoitus keskittyä omiin tuntemuksiinsa ja ajatuksiinsa. Sillä pyritään kehittämään itsetuntemusta sekä kykyä käsitellä tunteita ja ajatuksia niin, että ne eivät jää painamaan mieltä.

Eikös tätä tee jatkuvasti arjen keskellä? Miksi pitäisi meditoida, kun voi miettiä fiiliksiään ihan pyykkiä lajitellessa? Tai vuodattamalla tunteitaan kaverille/aviomiehelle?

Vierailija kirjoitti:

Käännän silmiä 180 astetta.

m

Joku joogi opetti, että meditoidessa pitää silmät kiinni ollessa tuijottaa silmiensä väliin. Eli istua silmät kierossa.

Ja kieli kitalaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tarkoitus keskittyä omiin tuntemuksiinsa ja ajatuksiinsa. Sillä pyritään kehittämään itsetuntemusta sekä kykyä käsitellä tunteita ja ajatuksia niin, että ne eivät jää painamaan mieltä.

Eikös tätä tee jatkuvasti arjen keskellä? Miksi pitäisi meditoida, kun voi miettiä fiiliksiään ihan pyykkiä lajitellessa? Tai vuodattamalla tunteitaan kaverille/aviomiehelle?

Ainakaan mindfulness-meditaatiossa ei ole tarkoitus "miettiä fiiliksiä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tarkoitus keskittyä omiin tuntemuksiinsa ja ajatuksiinsa. Sillä pyritään kehittämään itsetuntemusta sekä kykyä käsitellä tunteita ja ajatuksia niin, että ne eivät jää painamaan mieltä.

Eikös tätä tee jatkuvasti arjen keskellä? Miksi pitäisi meditoida, kun voi miettiä fiiliksiään ihan pyykkiä lajitellessa? Tai vuodattamalla tunteitaan kaverille/aviomiehelle?

Kaikki eivät tee. Toiset haluvat pysähtyä kuulostelemaan ajatuksia ja tuntemuksia ihan ilman muuta tekemistä. Ei tietenkään pidä meditoida, jos se ei itsestä tunnu sopivalta. Mutta ei myöskään pidä tuolla tavalla hyökätä toisten mieltymyksiä vastaan, vaikka ne eroaisivat omistasi. Jokainen tavallaan, eikö niin?

Tavoitteena on nähdä omat sisäelimensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tarkoitus keskittyä omiin tuntemuksiinsa ja ajatuksiinsa. Sillä pyritään kehittämään itsetuntemusta sekä kykyä käsitellä tunteita ja ajatuksia niin, että ne eivät jää painamaan mieltä.

Eikös tätä tee jatkuvasti arjen keskellä? Miksi pitäisi meditoida, kun voi miettiä fiiliksiään ihan pyykkiä lajitellessa? Tai vuodattamalla tunteitaan kaverille/aviomiehelle?

Pyykkiä lajitellessa, et ole sataprosenttisen keskittynyt vain sisäisiin tuntemuksiisi. Meditaation idea on nimenomaan sulkea kaikki ulkopuolelta tuleva pois ja keskittyä sisäisiin tuntemuksiin. Siinä on myös tarkoitus rentoutua ilman ulkoisia ärsykkeitä. Muuta hääräämällä ei voi saavuttaa samanlaista tietoista läsnäoloa ja rentoutumista kuin meditoimalla. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tunteita huomaan?

Mitä ajatuksia menee ohi?

Mitä kehontuntemuksia on meneillään?

Onko siis olemassa meditaatiomuotoja, joiden periatteet ovat täysin ristiriidassa keskenään? Olen nimittäin kuullut, että meditaatiossa pyritään nimenomaan tyhjentämään oma mieli mm. tunteista ja ajatuksista sen sijaan, että niitä tarkastelisi.

Tarkoitus ei ole MIETTIÄ mitään. 

Riippuen meditaatiotekniikasta, mietteitä ja tunteita, jotka tulee itsestään voidaan joko tarkkailla kuin ulkopuolisena, tai sitten toisissa tekniikoissa mieli pyritään tyhjentämään ajatuksista esim. keskittymällä mantraan, hengitykseen tai palauttamalla huomio aina tietoisuuden tyhjään tilaan jos mieli alkaa harhailla ajatuksiin.

Itselleni olen kokenut hyödyllisimmäksi mielen tyhjentämisen. Kyllä, minä ihan oikeasit pystyn vaikka pyykkiä lajitellessani aika hyvin tarkkailemaan ajatuksiani ja tunteitani, ja sellainen meditaatio joka keskittyy siihen tuo aika vähän lisäarvoa. Mutta minun pääni on krooninen höpöttäjä, ja tekee todella hyvää välillä olla vaan sisäisesti hiljaa, olla vain tyhjä tila jossa aistimukset virtaa, joka vain ON, lopulta tuntien ainostaan oman olemassaolon tunteensa.

Meditaatio on uskomushoitoa, jolla ei ole mitään vaikutusta mihinkään, joten aivan sama missä silmäsi ovat.

Ei ei ei. Ei meditaatiossa saa mitään miettiä. Vaan siinä pitää tyhjentää pää. Olla täysin hiljaa, ilman ajatuksia.

Tarkoituksena on, että kun oppii olemaan ajattelematta, niin lopulta vastaukset tulevat ilmaantumaan intuitiivisesti sisältä päin.

Mindfullnessissa sen sijaan tarkkaillaan ulkopuolisena, mitä itsessä tapahtuu. Nyt kolottaa tuolta, nyt kihelmöi tuolta, nyt tuntuu tuolta. Sekin on tarkkailua, ei ajattelemista.

Tarkoituksena on lisätä läsnäoloa ja tietoisuutta. Olla juuri tässä hetkessä, ei murehtia tulevaa tai mennyttä. Ja tunnistaa itsessään uusia asioita, joita ei kiireen keskellä huomaa.

Ignatianaalisessa meditaatiossa, otetaan jokin raamatunlause tai aforismi mietiskeltäväksi. Ja sitä pyöritetään mennen tullen ja aina siitä löytyy uusia ulottuvuuksia. Tätä harjoitetaan tyyliin luostareissa.

Sana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tunteita huomaan?

Mitä ajatuksia menee ohi?

Mitä kehontuntemuksia on meneillään?

Onko siis olemassa meditaatiomuotoja, joiden periatteet ovat täysin ristiriidassa keskenään? Olen nimittäin kuullut, että meditaatiossa pyritään nimenomaan tyhjentämään oma mieli mm. tunteista ja ajatuksista sen sijaan, että niitä tarkastelisi.

Tekniikoita on tosiaan tässä suhteessa erilaisia. Niille, jotka etsivät lähinnä psyykkistä apua, tarkkailu voi olla hyödyllisintä. Niille, jotka etsivät spirituaalista oivallusta, voi olla parempi keskittyä tietoisuuteen itseensä, sen sisällön sijaan.

Ei ei ei. Ei meditaatiossa saa mitään miettiä. Vaan siinä pitää tyhjentää pää. Olla täysin hiljaa, ilman ajatuksia.

Tarkoituksena on, että kun oppii olemaan ajattelematta, niin lopulta vastaukset tulevat ilmaantumaan intuitiivisesti sisältä päin.

Tämä on muuten hurjaa miten pitkälle tämä voi mennä. Itse nykyään KOODAAN puhtaasti intuitiolla. Siinä missä ennen työpäiväni oli stressiä ja painetta, koska työni on hyvin vaativaa, niin nykyisin kun ongelma tulee eteen, hiljennän mieleni ja odotan. Sieltä se tulee se idea tai oivallus miten edetä. Joskus suorastaan katselen kuin ulkopuolisena kun käteni kirjoittavat hämmästyttävää koodia jota ajatteleva mieleni tuskin ymmärtää.

Ainoa miinus tässä tekniikassa on, että se on häiriöherkempi kuin ajattelu. Ajattelemaan pystyy pakottamaan itsensä myös mölyisessä avokonttorissa, mutta sisäisten liikahdusten kuuntelu vaatii rauhallisen mielentilan ja myös ulkoisen tilan. Itse saan onneksi tehdä paljon etätyötä joten pystyn tekemään suurimman osan työstäni tällä ajattelemiseen perustuvaan verrattuna aivan ylivertaisella tekniikalla. Itse en ollut edes ollenkaan hyvä työssäni ennen kuin meditaation kautta opin saamaan näitä intuitioita sisältä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ei ei. Ei meditaatiossa saa mitään miettiä. Vaan siinä pitää tyhjentää pää. Olla täysin hiljaa, ilman ajatuksia.

Tarkoituksena on, että kun oppii olemaan ajattelematta, niin lopulta vastaukset tulevat ilmaantumaan intuitiivisesti sisältä päin.

Tämä on muuten hurjaa miten pitkälle tämä voi mennä. Itse nykyään KOODAAN puhtaasti intuitiolla. Siinä missä ennen työpäiväni oli stressiä ja painetta, koska työni on hyvin vaativaa, niin nykyisin kun ongelma tulee eteen, hiljennän mieleni ja odotan. Sieltä se tulee se idea tai oivallus miten edetä. Joskus suorastaan katselen kuin ulkopuolisena kun käteni kirjoittavat hämmästyttävää koodia jota ajatteleva mieleni tuskin ymmärtää.

Ainoa miinus tässä tekniikassa on, että se on häiriöherkempi kuin ajattelu. Ajattelemaan pystyy pakottamaan itsensä myös mölyisessä avokonttorissa, mutta sisäisten liikahdusten kuuntelu vaatii rauhallisen mielentilan ja myös ulkoisen tilan. Itse saan onneksi tehdä paljon etätyötä joten pystyn tekemään suurimman osan työstäni tällä ajattelemiseen perustuvaan verrattuna aivan ylivertaisella tekniikalla. Itse en ollut edes ollenkaan hyvä työssäni ennen kuin meditaation kautta opin saamaan näitä intuitioita sisältä. 

Minulla sama juttu. En ajattele töissä, kun suunnittelen. Minä vain teen asioita.

Mitä muuten teet, jos elämääsi tulee jokin ahdistava tai pelottava juttu? Onko sinulla vinkkiä minulle?

Minä siis aloitin pakonomaisen ajattelun katkaisemisen n 6 v sitten. Nykyään elän aika hyvin ilman, että pää pyörittää mitään - paitsi jos joku asia ahdistaa, niin voi taivas sitä kärsimystä... pää yrittää löytää ratkaisua päivin ja öin.... se tunne hallitsee koko olemusta, enkä pysty enää tekemään töitä tai mitään murehtimatta.