Lue keskustelun säännöt.
Aviomies ei ole koskaan ollut ihastunut ulkonäkööni, pelkästään luonteeseen
04.08.2017 |
Niin tosiaan, mies ihastui luonteeseen vasta pitkähkön tuntemisjakson jälkeen. Itse pidin miestäni se ulkoisesti että sisäisesti kiinnostavana heti, kun häneen tutustuin. Voin myöntää olleeni aivan täysin ihastunut häneen. Mies taas ei ollut kovin kiinnostunut minusta, mutta suhde jostain syystä jatkui ja lopulta mies alkoi pitääkin kanssani seurustelusta.
Myöhemmin kysyessäni asiasta hän on aina kertonut pitävänsä eniten luonteestani ja muista ei-ulkonäöllisistä piirteistä. Minulla taas on niin huono itsetunto, että olen vain jämähtänyt tähän tilanteeseen ja uskottelen itselleni, ettei kukaan edes voisi kiinnostua myös ulkonäöstäni. Välillä suorastaan ahdistun, sillä kuvittelen, että olisi varmasti kovin helppoa miehelleni löytää joku uusi nainen, jonka luonne sekä ulkonäkö saisivat sukat pyörimään jaloissa. Miten näistä ajatuksista voisi päästä eroon ja miten unohtaa ne suhteen alkuaikoihin liittyvät pettymyksen tunteet, kun kaikki ei mennytkään odotusten mukaisesti?
Kommentit (21)
Ei tule kestämään. Vaikka ulkonäkö ei ole tärkeintä, niin kyllä se täytyy pikkasen miellyttää kuitenkin. Miehesi tulee pettämäön sinua ennemmin tai myöhemmin ja riskiä lisää huono itsetuntosi, mistä miehet eivät naisessa pidä! Mene kasvamaan ja opettelemaan elämisen taitoja, niin voit löytää vasta sitten rakkauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehesi tuntuu olevan harvinaisen kypsä ihminen, onko hän todellinen henkilö? kai jokainen nainen jonkin verran tarvitsee hyväksyntää ulkonäöstään voidakseen hyvin. ja kehuja. joten jos niitä et saa ollenkaan, voit miettiä onko suhteessa tarpeeksi hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Ei tule kestämään. Vaikka ulkonäkö ei ole tärkeintä, niin kyllä se täytyy pikkasen miellyttää kuitenkin. Miehesi tulee pettämäön sinua ennemmin tai myöhemmin ja riskiä lisää huono itsetuntosi, mistä miehet eivät naisessa pidä! Mene kasvamaan ja opettelemaan elämisen taitoja, niin voit löytää vasta sitten rakkauden.
Hyvin tämä on kestänyt jo viisi vuotta. Silti pelkään, että hyvin nopeasti tämäkin utopia voi olla ohitse ja palaan taas maanpinnalle tajuten, että ihmisiä kiinnostaa kaikesta huolimatta eniten se ulkonäkö. Ap
No jopas on taas kommentit... Olin tulossa sanomaan, että onnellinen se nainen, jossa mies ihastuu luonteeseen. Kerro kuitenkin miehellesi, että nyt pitää saada myös ulkonäöstä tai laajemmin ulkoisesta olemuksesta myönteisiä huomautuksia - että itsetuntosi niitä kyselee. 438
Ainahan on se riski, että tulee jätetyksi, vaikka olisi kuinka hyvännäköinen. Sinun pitää siis miettiä, onko tuossa suhteessa tarpeeksi kivaa olla tällä hetkellä. Ja ettei sitten kaduta suhteeseen käytetyt vuodet, vaikka tulisikin jätetyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toihan on ihan parasta jos luonne saa sukat pyöriin jaloissa. Mun mies rakastu ulkonäköön ja nyt ulkonäkö on rapistunut:(
Oikeastaan itsekin kaipaan sellaista suhteen alkuhuumaa, jossa mieskin olisi huumassa minusta. Jotenkin olo on vain niin lytätty, etten edes pidä itseäni minkään näköisenä. Ikävää tietysti, että minun täytyi tämäkin asia saada tietää. Olisin varmasti voinut paremmin, jos en olisi saanut kuulla tätä mieheltäni tai jos hän olisi vaikka hienotunteisesti valehdellut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten päädyitte naimisiin, olitko siis ennen avioitumista siinä uskossa että mies ihastui sekä ulkonäköön että luonteeseen vai miten suhde eteni? En voi itse kuvitella että kukaan olisi minusta millään tasolla huumassa, mutta en toisaalta ole pyrkiytynyt suhteisiinkaan.
Mulla vähän sama asia. Hän sattuu tykkäämään vaan tietyn tyylisistä naisista ulkoisesti, ja pornossa katselee eri näköisiä naisia, mutta ei se tarkoita että hän pitäisi minua rumana, enkä usko että sinunkaan kohdalla asia on niin. Jotkut pitävät esim. vaaleahiuksista naisista mutta silti rupeavat seurustelemaan tummatukkaisen kanssa koska paketti on muuten hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tule kestämään. Vaikka ulkonäkö ei ole tärkeintä, niin kyllä se täytyy pikkasen miellyttää kuitenkin. Miehesi tulee pettämäön sinua ennemmin tai myöhemmin ja riskiä lisää huono itsetuntosi, mistä miehet eivät naisessa pidä! Mene kasvamaan ja opettelemaan elämisen taitoja, niin voit löytää vasta sitten rakkauden.
Mä taas väitän, että nimenomaan tulee kestämään. Jollain tasolla ap on miehensä silmää myös miellyttänyt, koska ei kukaan sellaisen kanssa elä, joka nostaa oksennuksen kurkkuun joka aamu... Ja luonne muuttuu hitaammin kuin ulkonäkö vuosien varrella. Ja ulkonäkö muuttuu, vaikka kuinka itseään kiillottaisi. Ainoa asia, minkä pitää nyt muuttua, on ap:n arvostus omaa itseään kohtaan. Nyt sisko selkä suoraksi ja leuka pystyyn ja iloinen hymy kasvoille, sulla on täysi oikeus olla onnellinen!
En edes tiedä onko alkuhuumaa muuten kuin jos molemmat pitää toisiaan mielettömän hyvännäköisinä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi viesti numero#1 saa noin paljon alapeukkuja?
Luuletteko että miehet pääsee viehättävien naisten kanssa suhteeseen?
Totuus on että on pakko tyytyä siihen naiseen minkä saa ja hänen ulkonäkö ei ole ihastuttava.
Nyt voisit vähän skarpata. Oot saanut poikkeuksellisen hyvän miehen, josta kannattaa pitää kiinni eikä karkottaa sitä itsetuntomarinalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä on niitä miehiä, jotka nelikymppisenä tekee minkkiset.
Mitä ihmeen ongelmaa tuossa sitten on? MInusta tuo on mitä ihanin tilanne! Jos suhde ei alunperinkään ole perustunut ulkokuoreen, se on paljon syvemmällä pohjalla kuin ehkä joku, johon on menty eläimellisen himon ja seksinhimon ajamana.
Meilläkin on näin, mutta ei se minua haittaa. Olen aina tiennyt olevani suorastaan ruma, ja jos joku sanoisi ihastuneensa mun ulkonäköön, pitäisin sitä imelänä, mielistelevänä valehteluna. Luulin myös että jäisin kokonaan ilman miestä rumuuteni takia. Mutta työkaveripohjalta löytyi mies, joka otti mieluummin mukavan ihmisen jonka kanssa oli helppo olla, kuin jonkun kauniin. Ei mulla ole ollenkaan huono itsetunto siitä että olen kelvannut vielä melko komealle miehelle olemalla vaan rento ja mukava, ja hänen mielestään älykäskin.
Parempi kai noin päin. Itse saan mieheltä välillä kehuja kauniista kasvoista, mutta en luonteeseen liittyen oikeastaan ikinä. Välillä on saattanut kehua jotain yksittäistä tekemääni juttua, mikä on kai lähimpänä tuollaista kehumista. Muttei sano että olisin kiva, hauska tai viisas. Eikä siinä aiemmin mitään, mutta kun mies tökerösti haukkui pienen erimielisyyden takia älykkyyttäni, tai paremminkin sen puutetta, niin alkoi tuntua että siinä on nyt hänen ainoa mielipide minusta ihmisenä, kun mietitään sisintä eikä ulkokuorta. Nyt tuntuu oudolta ja välillä ikävältä olla minulle rakkaimman ihmisen lähellä.
Kaikki keskustelut asiaan liittyen ovat aiheuttaneet lisää kysymyksiä. "Ei olisi pitänyt sanoa sitä, en tiedä miksi hermostuin niin, anteeksi." Muttei "En yhtään tarkoittanut sitä, et ole tyhmä" tms. vaan tuollaista pahoittelua ja kiertelyä. Ja pidän itseäni tosiaan valmiiksi aika luuserina, eli osui arkaan paikkaan. Voisihan sitä tietty kuulustella vielä ja saada jonkun hätäisen valheen, mutta eipä sekään oikein lohduttaisi kun toiselle on ensin käytännössä syöttänyt sanat suuhun.
Hyvä luonne on paljon tärkeämpi, ulkonäkö on kliseisesti vain pintaa. Luonteesi on osa SINUA, ulkonäkö on kuori joka näkyy muille.
Opettele meikkaamaan/maskeeraamaan .ja kuntoile/kauneusleikkaile.
Vierailija kirjoitti:
Miesten on lähes mahdotonta päästä parisuhteeseen sellaisten naisten kanssa joiden ulkönäköön voisi ihastua. Miehet on lähestulkoon pakotettuja ihastumaan naisen luonteeseen.
mun mielestä toisinpäin
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen ongelmaa tuossa sitten on? MInusta tuo on mitä ihanin tilanne! Jos suhde ei alunperinkään ole perustunut ulkokuoreen, se on paljon syvemmällä pohjalla kuin ehkä joku, johon on menty eläimellisen himon ja seksinhimon ajamana.
Meilläkin on näin, mutta ei se minua haittaa. Olen aina tiennyt olevani suorastaan ruma, ja jos joku sanoisi ihastuneensa mun ulkonäköön, pitäisin sitä imelänä, mielistelevänä valehteluna. Luulin myös että jäisin kokonaan ilman miestä rumuuteni takia. Mutta työkaveripohjalta löytyi mies, joka otti mieluummin mukavan ihmisen jonka kanssa oli helppo olla, kuin jonkun kauniin. Ei mulla ole ollenkaan huono itsetunto siitä että olen kelvannut vielä melko komealle miehelle olemalla vaan rento ja mukava, ja hänen mielestään älykäskin.
Mulla sama juttu. Ollaan kuitenkin oltu miehen kanssa jo 12v.
Miesten on lähes mahdotonta päästä parisuhteeseen sellaisten naisten kanssa joiden ulkönäköön voisi ihastua. Miehet on lähestulkoon pakotettuja ihastumaan naisen luonteeseen.