Lue keskustelun säännöt.
Liian monta pettymystä rakkaudessa - mitä tehdä
04.08.2017 |
Rakkausvalmentaja Mia Halonen (Eeva-lehdessä) kehottaa sinkkuja aktiivisuuteen ja yritteliäisyyteen ja Väestöliiton Heli Vaaranen varoittelee sinkkuja nolla-ajasta joka vähentää mahd kumppaneiden tapaamisen hyvin pieneksi. Ihan varmasti totta mutta kun on kohdannut niin monta pettymystä niin väkisin passivoi. Haluaisi kovasti kumppanin mutta rajansa kai silläkin on montako kertaa jaksaa hakata päätään seinään.
Mia Halonen ei usko yhtään siihen että kumppani tulee jos on tullakseen. Miten saada itsensä motivoitua aktiiviseksi parin haussa kun on jo valmiiksi suu mutrussa? Varmasti paistaa läpi deiteilläkin että tässä on elämäänsä pettynyt ihminen. Pettymyksestä toipumisprosessikin on jo liian tuttu ja joka kerta yhtä raskas että ei kovin houkuta.
Pakko kai tässä on heittää kirves kaivoon ja yrittää vakuuttua siitä että voi olla onnellinen ilman kumppaniakin. Tai niellä se fakta että tyytyy olemaan lähinnä tyytyväinen eikä onnellinen.
Onko se joku vahva viesti elämältä kun aina pettyy rakkaussuhteissa? Ei ole minua varten, ei tässä elämässä. Tai että ihan oikeasti minut onkin tarkoitettu elämään yksin. Tai että olen niin itsenäinen että minun onkin parempi elää yksin.
Kaipaus vaan elää - vaikka kuinka yrittäisi tukahduttaa sitä keksiä sijaistoimintoja. Mikään ei tunnu sitä korvaavan.
Kommentit (10)
Kai se yleensä on niin, että kumppanin saisi muttei sellaista jonka haluaisi. (myös miehillä, ei kelpaa yh, ei kelpaa samanikäinen tai vanhempi, ei ylipainoinen jne)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on elämässään pettynyt ihminen niin voisi tehdä siitä elämästä parempaa.
Tämä on pariutumisen sääntö numero yksi. Pidä itsestäsi, tykkää elämästäsi. Vasta sitten lähdetään miettimään, tulisiko joku ihminen joka olisi kiva lisä elämään, ei se viimeinen palanen joka lopulta tekee onnelliseksi.
Viisas viesti. Toivottavasti kuitenkin saamme sen kaipaamamme sydämen rakkauden
m
Maybe we are designed to be alone?
Mielipiteeni on se, että ensin opetellaan olemaan yksin ja nauttimaan omasta seurasta. Seuraavaksi ystävät ja tämän jälkeen vasta seurustelukumppani. Näin onnistuu kuitenkin parhaiten. Koska jos ero tulee, niin tietää, että yksinkin pärjää. Toisaalta onhan sinulla sitten myös ystävät. Ja tietää, että ottaa kumppanin rakkaudesta, eikä yksinäisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen miettinyt sitä onko minussa jotain vialla kun otan aina suhteen päättymisen hirveän raskaasti, ja sitten kun sitä on tapahtunut usein, niin sietokyky ei ole ainakaan parantunut.
Olen myös kipuillut tämän asian kanssa. Siitä on tullut itseään ruokkiva kierre, jos suhteeseen menee pelko edellä, niin siitä ei hyvää seuraa. Ulkopuoliset voi ajatella, mikä tuossa ihmisessä on vikana kun se ei ole ollut naimisissa eikä sillä ole lapsia, ja tämä voi vähentää kiinnostusta. Leimaudut..epätoivo paistaa..joku olettaa että olisit varmaan takertuva ja tukahduttava kumppani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai joku kohtalo - olla sinkku lähes koko elämänsä,
Tai kohtalo - olla surullinen koko elämänsä koska ei löydä kumppania.
Sydänsurut on niin hirveetä skeidaa, että mielummin on ilman seurustelukumppania, kuin ottaa riskin kärsiä sydänsuruista enää IKINÄ. En ole seurustellut vuosikausiin, ja ikää jo yli 30v. Enkä ketään halua, vaikka ottajia ois riesaksi asti.
1. Vaimo väkivaltainen
2. Rakkaus alkoi juomaan pikku hiljaa ja liikkumaan hämäräporukoissa
Näin minulla miehenä, treffailu tms. ei kiinnosta pätkääkään ja kukaan ei tule kotoa hakemaan...