Lue keskustelun säännöt.
Muuten täydellinen parisuhde, haaveessa eri lapsiluku - erota vai ei?
04.08.2017 |
Itse haluaisin vain yhden lapsen (olen itse ainoa ja en koe jääneeni mistään paitsi, haluan turvata sille yhdelle taloudellisen turvan myös mahdollisina opiskeluaikoina, haluan itsellenikin uran enkä kaipaa pitkää vauva-aikaa). Tykkään lapsista kyllä, mutta en halua sellaista useamman lapsen härdelliä kotiini.
Mies taas on monilapsisesta, joskaan ei määrättömän isosta perheestä. Hän haluaisi vähintään 2, mieluummin 3 lasta. Olisi myös valmis ottamaan vastuuta perheestä, jäämään kotiin jne. eli ei ole kyse mistään "lapset on äidin hommaa"-miehestä. Kuitenkin raskaudet tietysti tulisivat minulle.
Ollaan seurusteltu jo sen verran pitkään, että naimisiinmeno alkaa pian olla ajankohtaista, ja tämä on oikeastaan ainoa iso kysymysmerkki meidän yhteisissä suunnitelmissa tulevaisuudelle. Uskaltaako tällaisen asian kanssa ottaa riskiä? Kokemuksia erilaisista lapsihaaveista? Voihan olla ettei saada sitä yhtäkään, tai että mies onkin yhden mahdollisesti vaikean vauva-ajan jälkeen ihan tyytyväinen siihen, mutta pelottaa, että hän myöhemmin kokeekin jääneensä jostain paitsi.
Kommentit (15)
Mun nielestä kannattaa aina olla 2. Tai sit 0. Sisarus on tärkeintä lapselle. Me taas ollaan ukon kaa päätetty 3ttei hommata yhtään. Molemmat tyytyväisiä
Mul ja ukolla kummallakin on yks sisarus ja kukaan meistä ei ole lisääntynyt. Hyvä niin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummankin mieli voi muuttua suuntaan tai toiseen. Elämä ei aina mene niin kuin kuvittelee.
Jos ikä ei tule vastaan niin sopikaa että ensin yksi ja sitten isommalla ikäerolla toinen mikäli kummastakin siltä tuntuu. Ei niitä muksuja tarvitse putkeen tehdä.
Ota ap lusikka kauniiseen käteen ja järki päähän. Löydätkö muualta mainitsemasi täydellisen parisuhteen? Haluatko otta riskin selvittääksesi asian?
Parisuhde on kompromissejä, sinulle riittäisi 1 lapsi, mies haluaisi 3 ellei enemmänkin = 2 lasta. Se ei ole lapsilauma, suurperhe, taloudellinen minimalismi ,(useimmilla ei ainakaan), uraeste tms.
Lapsiluku jos jokin on hyvin ilmassa leijuva asia. Jokuei todellakaan saa ollenkaan ja loput voivat yllättyä. Yksi hankala vauva voi romuttaa suurperhehaaveen ja joku huomaakin haluavansa toisenkin, kolmannenkin... Ihmisellä on oikeus muuttaa mieltään. Hauskaa, kuinka ajattelet sen mielen muuttajan olevan puolisosi. Jos kumpikin on luvuissaan ehdoton niin ei se kovin hyvä perusta perheelle ole..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä vähän sama tilanne, mutta ei vielä niin ajankohtaista. Ite kelaan niin, että olis aika urpoa erota tämmösen takia, ei oo mitään takeita et kumpikaan meistä löytäis enää sellasta kumppania, jonka kanssa haluaisi yrittää sitä ensimmäistäkään lasta. Sitä paitsi kummanki mieli voi muuttua matkan varrella moneen kertaan. Oon ite ajatellu keskittyy pitää tän parisuhteen kunnossa ja lapsiasioissa sit mennä sen hetkisten tilanteiden mukaan. Tsemppiä!
Meillä mies halusi seurustelun alkuaikoina monta lasta nuorena, pari vuotta naimisiinmenon jälkeen ei välttmättä yhtäkään, nyt on tyytyväinen meidän yhteen eikä halua lisää ainakaan heti. Itse kaipaisin vielä toista.
Mieli voi tosiaan muuttua moneen kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat sen ekan jälkeen sterin, jos ikä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Kummankin mieli voi muuttua suuntaan tai toiseen. Elämä ei aina mene niin kuin kuvittelee.
Jatkan vielä, mekin suunnittelimme perheen perustamista, kävi ilmi ettemme voi saada lapsia. Yhdessä ollaan edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hyvä, kun joku pystyy suunnittelemaan elämänsä noin täydellisesti.
Auta armias teitä nuoria. No, kyllä siperia vielä opettaa....
Vierailija kirjoitti:
Lapsiluku jos jokin on hyvin ilmassa leijuva asia. Jokuei todellakaan saa ollenkaan ja loput voivat yllättyä. Yksi hankala vauva voi romuttaa suurperhehaaveen ja joku huomaakin haluavansa toisenkin, kolmannenkin... Ihmisellä on oikeus muuttaa mieltään. Hauskaa, kuinka ajattelet sen mielen muuttajan olevan puolisosi. Jos kumpikin on luvuissaan ehdoton niin ei se kovin hyvä perusta perheelle ole..
Ymmärrän kyllä senkin, että omakin mieli voi muuttua. Lähinnä ajattelen tässä nyt sitä, että jos lapsi saadaan, niin minun haave täyttyy siinä kyllä, mutta hänen ei kokonaan, eli hänellä on suurempi mahdollisuus olla tyytymätön lopputulokseen kuin minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vastaava tilanne. Minä ainokainen, mies isosta perheestä, jossa äiti kotona. Lisättäköön vielä, että seurusteluaikana ja alkuainana aviossa, asian tullessa ajankohtaiseksi mies sanoi haluavansa yhden lapsen.
Saatiin se yksi. Riskiraskaus, rankka vauva- ja pikkulapsiaika. Sairastuin itse (2 sisätautidiagnoosia muutaman vuoden sisään.) Mies alkoi muuttaa mieltään ja haaveilla ääneen neljästä-viidestä lapsesta, sen yhden hoito jäi kuitenkin minun harteilleni. Vähitellen haaveilu muuttui painostukseksi, hänen puoleltaan jankutukseksi ja minun puoleltani perustelujen ja verukkeiden keksimiseksi.
Me tosiaan erottiin, muun muassa lapsilukuasian vuoksi. Sitä helpotusta...tosin minun kantani asiaan ei koskaan horjunut. Hyvin kävi lopulta molemmille; minä avioiduin uudelleen velamiehen kanssa ja exällä on nykyään suurperhe uuden vaimonsa kanssa.
Miksi oletat miehesi mielen muuttuvan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni ja miehensä haaveilivat valtavasta lapsilaumasta, vähintään kolme oli kummankin mantra. Kun yksi oli tullut, alkoi mieli kummasti muuttua, eli ehkä maksimissaa kolme ja toisen lapsen jälkeen lisälasten haaveilu loppui siihen paikkaan, kun niistä nyt vaan on enemmän vaivaa, mitä enemmän niitä hankkii. Eli eipä se sun miehesikään välttämättä enää yhden jälkeen toista kaipaa. Hankkikaa se yksi ja katsokaa sen jälkeen, kiinnostaako hankkia toista.
Ero tietysti jos on erimielisyyksiä. Ero aina.