Oletko parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei aluksi ollut ihastunut sinuun, mutta sinä olit häneen?

En ole..mies ja minä molemmat ihastuimme toisiimme.Jos ei ole alussa kipinää toisen puolelta,niin ei sitä ole sitten muutenkaan.

Olin useita vuosia tällaisessa suhteessa. Ajan kanssa muodostui kyllä rakkaus, mutta mies piti minua aina itsestään selvyytenä eikä panostanut suhteeseemme, olinhan hyväksynyt hänen kiinnostuksen puutteensa jo lähtöviivalla. Suhde päättyi kun tunsin oloni yksinäiseksi, huomioimattomaksi ja suhdetta kannattelevaksi.

Minun mieheni on. Minä en alussa ollut kiinnostunut, mies oli aivan hullaantunut. Mutta puolen vuoden kohdalla kääntyi päälaelleen ja mies jätti minut. Palattiin yhteen ja nyt ollaan perheellisiä. Veikkaan, että mies tuskin epäilee tunteitani. Minusta taas välillä tuntuu että tämä oli virhe, en usko että mies rakastaa minua sillä tavoin kuin elämänkumppania pitäisi rakastaa.

Olen. Mies väittää rakastavansa minua, vaikka tiedän, että hän olisi alun perin mielummin ottanut itselleen erään toisen naisen. Sen, johon oli ihastunut. Eihän se kovin hyvältä tunnu, mutta yritän olla miettimättä asiaa ja elää tätä hetkeä.

Kuulostaapa tutulta. Oma mieheni oli myös alussa ihastunut toiseen, joten luonnollisesti tunteet minua kohtaan eivät olleet kovin syviä.

Kyllä, tuntuu siltä että jotain puuttuu. Kai hän omalla tavallaan välittää, mutta ei niin kuin "kuuluisi". Tämän huomaa mm. kriisitilanteissa. Hänen on helpompi miettiä eroa ja elämää jatkossa, koska tunteet eivät varsinaisesti pidättele.

Uskon vahvasti että alkuaikojen ihastuminen ja rakastuminen ovat tärkeitä aikoja suhteen kehittymiselle.

Ihastui ja varmasti rakastikin. En silti voinut ikinä välttyä siltä tunteelta, että olin aina itse vahvemmin sitoutunut. Kyllä tavallaan pystyin sen asian kanssa elämään, että koen rakastavani enemmän, koska eihän se rakkauden määrä ole ikinä vakio eikä edes mitattavissa oleva asia, ja paljon riippuu siitäkin, kuinka sen osaa toiselle näyttää ja osaako toinen ottaa rakkaudenosoitukset sellaisina, vai pitäisikö sitä sanoa enemmän jne.

Ehkä enemmänkin se lopullisen sitoutumisen puute minua vaivasi. Oltiin siis naimisissa ja muutoinkin "ulkoisin puittein" sitoutuneita eikä hänellä mitään muita naisia ollut, mutta silti moni muu asia tuli hänen elämässään ennen minua (työ, harrastukset, eräily esimerkiksi). Enkä itsekään kaivannut mitään 247 vieressä kyyhöttämistä todellakaan, minulle on ihan fine että molemmilla on omat mielenkiinnon kohteet.