Miten suhtaudut, kun joku sinua heikommilla älyn lahjoilla varustettu tuttavasi tekee vuodesta toiseen elämässän huonoja valintoja

Jos hän on minun tuttava, en mitään, koska tiedän, että hän tulee varmasti käsittämään joskus asiat oikein. Näin, olettaen, että ap tarkoittanut nyt älykkyyttä laajassa mielessä ( tunneälyä, oppimista jne).

Heivaan sen. Tosin en katsele "vuodesta toiseen". En edes päästä läheiseksi ihmistä joka on taipuvainen tekemään huonoja valintoja kaiken aikaa.

Kaikkihan me teemme virheitä, mutta tuollaiset elämäänsä hallitsemattomat valittajat ovat pahimpia energiavampyyreitä mitä on.

Voisitjo avata hieman enemmän? Millä perusteella arvioit itsesi tuttavaasi älykkäämmäksi? Vain koska hän tekee elämässään ratkaisuja, joita sinä et tekisi? Millaisia ovat huonot valinnat hänen kohdallaan?

Mikäli kyseessä on alkoholisti, joka elää väkivaltaisessa suhteessa, niin antaisin neuvon jos toisenkin, mutta etäänryisin hieman, koska on hyvin uuvuttavaa olla liian lähellä esim tuollaista tilannetta.

Tuttavien elämänvalinnat ovat minulle täysin samantekeviä.

En varmaan jaksaisi katella sellaista tuttavapiirissäni, en vaan olis tekemissä tai jos on pakko nähdä niin en kiinnittäis tyyppiin huomiota.

En ymmärrä. Hänellä on kyllä älykkyyttä koulumenestyksensä perusteella, mutta kyse taitaa olla jostain henkisemmästä puutteesta, joko suhteessa itseen tai toisiin ihmisiin?  Samalla puuttuu viisautta. Eivätköhän ne asiat tule menemään hänellä vielä entistäkin huonommin? Onko joku aina pelastanut hänet? Älä sinä tee sitä. Kerro hänelle miksi et itse toimi samalla tavalla. Mikä estää sinua? Kerro myös, että mistä hän voi löytää pian itsensä. Kyllä hän sen taitaa tietääkin? Ehkä hän ei uskalla tehdä jotain elämänsä suurta ratkaisua ja siksi ajaa itseää umpikujaan? Ratkaisu tulee sitten aikanaan pakon edessä. Kerro hänelle, että ei kannata lyödä päätään samaan puuhun uudestaan.

En mitenkään. Tuo on aivan liian erittäin tuttua. Jos tietenkin jauhaavat liikaa omia luuserijuttujaan eivätkä ota edes antamistani ohjeista opiksi en yksinkertaisesti jatka keskusteluaihetta ollenkaan. Puhun vaan jotain ihan muuta kunnes ymmärtävät ettei kiinnosta.

Eli kun jauhaavat miten nainen senkun alistaa viidettä vuotta(eivätkäole ottaneet kuuleviin korviin erota tai edes asumuseroa), vastaan että eikö nokian osavuosikatsaus ollukki jännä, tai jotain kanarin saarten reissusta Teidelle vuoden alussa.

Riippuu kuinka rakas tuo ihminen on minulle. Voin pohtia tilannetta yhdessä toisen kanssa tai sanoa. Mutta mieluiten olen muumimammamainen ohjailija.

Koitan tietenkin kannustaa kestämään tilanteen. En koskaan koita ratkaista muiden pulmia, vaan auttaa heitä sietämään tyhmyytään tai ratkomaan asiat itse. Katsos, ei oo mun ongelma!

Joskus on annettava tehdä vääriäkin juttuja, paitsi hädän hetkenä autettava.

En olisi tekemisissä. En voi sietää typeryksiä.

Vierailija kirjoitti:

Voisitjo avata hieman enemmän? Millä perusteella arvioit itsesi tuttavaasi älykkäämmäksi? Vain koska hän tekee elämässään ratkaisuja, joita sinä et tekisi? Millaisia ovat huonot valinnat hänen kohdallaan?

Mikäli kyseessä on alkoholisti, joka elää väkivaltaisessa suhteessa, niin antaisin neuvon jos toisenkin, mutta etäänryisin hieman, koska on hyvin uuvuttavaa olla liian lähellä esim tuollaista tilannetta.

Saatte itse määritellä tämän miten haluatte.

ap

Vierailija kirjoitti:

Joskus on annettava tehdä vääriäkin juttuja, paitsi hädän hetkenä autettava.

entä jos huomaat päätyväsi auttamaan kerta toisensa jälkeen?

Yllättävän moni ei halua olla tekemisissä tai ei välitä.

Olenkin ihmetellyt miksi ystäväni on jätetty ongelmineen yksin. Hän ei ole mikään umpityhmä. On vain saanut ilmeisesti huonot eväät lapsuudessaan. Nyt räpiköi eteenpäin elämässään minkä parhaaksi taitaa, mutta eihän se kovin hyvin suju. Ja vanhempansa vain katselevat sivusta, että mitenkäs se lapsukainen selviää siinä räpiköidessään. Eivät tue, auta, kannusta, kuuntele... Eivät edes kysy kuulumisia.

Kun tutustuin ystävääni, hänellä ei ollut ketään, jolle olisi voinut jutella. Ihmettelin miten läheiset ja ystävät ovat jättäneet hänet niin yksin. Ja olenkin päätellyt, että ihmiset eivät vain välitä. Tässä ketjussahan se nyt näkyy, että näin asia tosiaankin on.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni ei halua olla tekemisissä tai ei välitä.

Olenkin ihmetellyt miksi ystäväni on jätetty ongelmineen yksin. Hän ei ole mikään umpityhmä. On vain saanut ilmeisesti huonot eväät lapsuudessaan. Nyt räpiköi eteenpäin elämässään minkä parhaaksi taitaa, mutta eihän se kovin hyvin suju. Ja vanhempansa vain katselevat sivusta, että mitenkäs se lapsukainen selviää siinä räpiköidessään. Eivät tue, auta, kannusta, kuuntele... Eivät edes kysy kuulumisia.

Kun tutustuin ystävääni, hänellä ei ollut ketään, jolle olisi voinut jutella. Ihmettelin miten läheiset ja ystävät ovat jättäneet hänet niin yksin. Ja olenkin päätellyt, että ihmiset eivät vain välitä. Tässä ketjussahan se nyt näkyy, että näin asia tosiaankin on.

Tosi hyvin kirjoitettu! Mielestäni on todella törkeää arvioida kenenkään älykkyyttä, kyseessä voi hyvin olla ihminen joka ei ole päässyt ponnistamaan niin vakaalta pohjalta ja hakee suuntaa ja hädissään räpiköi, ei sellaista ihmistä ystävä jätä. Tuttava joka kehuskelee omalla älykkyydellään voi toki jättää ja varmasti parempikin niin.

Hyvän ystäväni kanssa ennemminkin sanoisin, että ihmetyttää kuinka niin fiksu ihminen voi kerta toisensa jälkeen tehdä niin tyhmiä päätöksiä.

Minä tuen, tuen ja tuen. Joskus marmatan asiasta ja kaverin "tyhmyydestä" puolisolleni. Pienissä asioissa automaattisesti kerron usein miten minä toimisin, koska toisen toimintatavat tuntuvat niin käsittämättömiltä. Isoissa asioissa en yleensä ala neuvomaan. En varsinkaan silloin kuin löysät on jo housussa. Kamalan hankalaa on kertoa mielipidettään JOS ystäväni joksus sattuu etukäteen miettimäön siirtojaa (yleensä ei mieti).

Ystävä valitsee narsistista miehiä kerta toisensa jälkeen. Lapsia on useamman miehen kanssa. Kun yritän puhua järkeä ettei hyppää suin päin uuteen suhteeseen pitää mua kateellisena ja kyseenalaistaa oman parisuhteen eli etten ole onnellinen mieheni kanssa. Nykyään katselen vierestä ja odottelen milloin parisuhde taas kerran kariutuu ja lapset taas vaihtavat asuinpaikkaa ja koulua.