Lue keskustelun säännöt.
Kävin lenkillä 5kk tauon jälkeen ja se oli karmeaa....
02.08.2017 |
Painoa tullut joten se automaattisestikin rasittaa mutta...oli niin rankkaa että tosissaan meinasin luovuttaa ja siirtyä kävelyyn/konttaamiseen. Ylämäissä teki mieli huutaa ja loppulenkki meni kuin lyijyä olisi nostellut. Kädetkinheilui heiluivat missä sattuu. Henki meinasi loppua ja aloin vakavasti miettiä saanko sydänkohtauksen ja osaanko kertoa hätäkeskukseen missä olen. Ahdisti vastaantulijat ja sitäkin enemmän muut lenkkeilijät jotka ketterästi kirmailivat eteenpäin. Nyt on sellainen olo etten edes halua aloittaa urheilua uudelleen ja voisin jatkaa hyvässä nousussa olevaa lihomistani.Miten tästä taas nousuun? Painoani osaan kyllä nostaa ilman kannustusta mutta miten pääsen yli tästä traumaattisesta lenkinkaltaisesta ryömimisyrityksestä? Onko tuttu tunne muille?
Kommentit (12)
Upp tahdon vertaistukea tai jotain :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi juoksit kovempaa kuin mihin kuntosi riittää? Toisekseen ei kunto totaalisesti 5kk aikana romahda. Pari lenkkiä ja vauhtisi on jo paljon parempi jos se on ollut hyvää joskus aiemmin. Toki riippuu siitä, että kuinka paljon olet onnistunut saaman lisää painoa tuona aikana.
Tuttu tunne! Olen semmonen on/Off liikkuja, joten olen toisinaan samassa tilanteessa kuin sinäkin . Hidasta vauhtia ja kävele välillä jos käy liian rankaksi. Noin 2 viikkoa kun sinnikkäästi jaksat lenkkeilyä 3 kertaa viikossa niin siihen tulee jo pieni himo. Mut muista pitää matkat ja vauhti kunnollisia sopivina, muuten tulee stoppi. Huomaat kyllä nopeasti että taas jaksaa!!
Liian pitkä aika edellisestä lenkkeilystä. Itsellä jos on parikin viikkoa väliä, niin kyllä huomaa jaksamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä vika kävelyssä on? Minä olen kävellyt koko ikäni eikä minussa ole mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika kävelyssä on? Minä olen kävellyt koko ikäni eikä minussa ole mitään vikaa.
No ei mikään ja olenkin pitänyt kävelyä lenkkeilyn kaverina. Haluan silti kohottaa kuntoa enemmän ja saada niitä onnistumisen tunteita. Olo onnistuneen lenkin jälkeen on erilainen kun kävelyn..:/ Lukuunottamatta näitä kontaten eteenpäin-lenkkejä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen, tosin tuosta syystä en koskaan edes ole juossut lenkkiä vaan olen kävellyt aina, vuosia ja vuosia. Pari kuukautta sitten oli edellisen kerran oikein kunnolla motivaatiota ja intoa aloittaa juokseminen, koska kävely on tappavan tylsää ja tuloksia ei tule. Olin varautunut kokemuksesta ihan kaikkeen kamaluuteen ja tsemppi oli kova mutta niin vain stoppi tuli taas sadan metrin jälkeen, yksinkertaisesti kunto ei vaan kestä juoksua (lue lyllerrystä) ja olin varma että jalat menee alta. Sen jälkeen kävelykin oli yhtä tuskaa kun jalat oli kuin keitettyä spagettia eikä siihen kävelyynkään saanut sellaista rytmiä kuin normisti. Yritin vielä juosta uudelleen samalla lenkillä mutta ei, alle sata metriä on näköjään mun maksimi.
V*tun jees. :-(
Siis sä juoksit? Lenkki se on kävelylenkkikin. Kannattaa aloittaa sillä tahdilla mikä vielä mukavalta tuntuu. Parempi, että lähdet säännöllisesti liikkeelle edes vähän, kuin että yrität painaa täysillä menemään ja menetät motivaation kokonaan. Vaihtoehdot eivät ole vain sohva tai juoksulenkki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hidasta vauhtia. Liian kovaa lienee yleisin kuntolenkkeilijän virhe. Kyllä se vauhtikin sitten kasvaa, kun jaksaa hitaasti nylkyttää.
Mä niin tiedän tunteen! Taas on ollut pitkä tauko, mutta edellisellä kerralla tuskaillessa laskin, että n. 5 lenkkikertaa vaaditaan siihen että selviää 5km lenkin kuolematta. Eli hammasta purren ja vaikka intervallihenkisesti vielä 4 lenkkiä lisää. Sitten se on taas ihan kivaa.
Pitänee siirtyä kävelyyn vaikken tahtoisi
Ap