Lue keskustelun säännöt.
Misä menee altruismin raja?
02.08.2017 |
Olen pian viisikymppinen sinkkumies. Olen ollut pitkään samassa työpaikassa, jossa olen viihtynyt hyvin. Olen mielestäni joustava ja tulen hyvin toimeen työkavereiden ja asiakkaiden kanssa. Roolini on vakiintunut eräänlaiseksi vakiojoustajaksi: olen hakenut loma-aikani viimeisenä tai ainakin viimeisten joukossa, ”lihavina vuosina” kun töitä oli usein viikonloppuinakin, olin aina valmis tekemään niitä, olen aina ollut muutoinkin joustava ylitöiden suhteen ja peruuttanut omia vapaapäiviäni tuuratakseni jonkun sairaslomaa. Tietenkin olen saanut aina asiaan kuuluvan korvauksen tilipussiin.
Nyt työpaikalleni on tulossa kaikkia koskevat YT-neuvottelut. Sen vuoksi minulle on nyt työtovereideni taholta esitetty pyyntö irtisanoutua itse, jotta jonkun muun työpaikka säilyisi. Pyyntö on hyvin perusteltu: muut ovat perheellisiä tai yksinhuoltajia, on asuntovelkaa jne.
Mutta nyt olen todellakin joutunut miettimään, missä menee altruismin raja. Mitään läksiäispaketteja tai muita ”kultaisia kädenpuristuksia” ei meillä ole luvassa vapaaehtoisille lähtijöille. Oma työllistymiseni muualle on myös iso kysymysmerkki. Olen nimittäin säännöllisesti hakenut työpaikkoja siitä alkaen, kun viime vuonna saatiin ensimmäiset heikot signaalit tilanteemme heikkenemisestä ja tulossa olevista henkilöstövähennyksistä. Yhteenkään haastatteluun en ole päässyt. Ensi askel omaehtoisesta irtisanoutumisesta olisi luultavasti työvoimaviranomaisen langettama karenssi.
Minulla ei ole paljoa muuta kuin työ. Aikoinaan paikkakunnalla uutena suorastaan ahnehdin töitä, kun muita sosiaalisia piirejä ei vielä ollut syntynyt. Edelleenkään minulla ei ole kumppania tai lapsia. Töiden loppumisen jälkeen olisin henkisesti paljon tyhjemmän päällä kuin he, joilla on vierellään puoliso ja/tai lapset.
Olenko itsekäs, jos en halua lähteä vapaaehtoisesti?
Kommentit (10)
No et todellakaan irtisanoudu! Vaan alat pitää puoliasi enemmän. Törkeää ehdottaa tuollaista. Sulla on oikein hyvät perustelut asialle, vaikka ei niitä edes tarvita tuollaisessa tilanteessa, kun toiset yrittävät kyykyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkään et irtisanoudu vapaaehtoisesti, ei uutta työpaikkaa ole välttämättä helppo saada. Et ole vastuussa kenenkään toisen tilanteesta, pidä itsestäsi huolta. Uhrautuminen ei ole tervettä, paitsi jossain ääritilanteissa omien jälkeläisten vuoksi.
Pidä kiinni työstäsi. Voithan kuitenkin muutenkin miettiä varasuunnitelmaa, joka on aina hyvä olla olemassa. Mitä haluaisit harrastaa, minne matkustaa?
Aika outoja vastauksia mielestäni. Ap on vapaa kuin taivaan lintu. Sen sijaan näillä kollegoilla on sidoksia ja velvoitteita. Mahdollisen puolison työpaikka voi vaikeuttaa muuttamista työn perässä muualle. Lapsilla on kavereita ja harrastuksia, joihin ovat kiintyneet. Voin vakuuttaa, että työttömänä lapsiperhearjen pyörittäminen on miljoona kertaa raskaampaa kuin sinkkutalouden. Varsinkin yksinhuoltajana.
Jos olet mies niin tee miehen työ ja anna työpaikkasi sellaiselle, joka tarvitsee sitä enemmän!
Ajattele_muitakin kirjoitti:
Aika outoja vastauksia mielestäni. Ap on vapaa kuin taivaan lintu. Sen sijaan näillä kollegoilla on sidoksia ja velvoitteita. Mahdollisen puolison työpaikka voi vaikeuttaa muuttamista työn perässä muualle. Lapsilla on kavereita ja harrastuksia, joihin ovat kiintyneet. Voin vakuuttaa, että työttömänä lapsiperhearjen pyörittäminen on miljoona kertaa raskaampaa kuin sinkkutalouden. Varsinkin yksinhuoltajana.
Jos olet mies niin tee miehen työ ja anna työpaikkasi sellaiselle, joka tarvitsee sitä enemmän!
Olet varmaankin trolli. Jos et ole, olet törkeä lokki. Ap on uhrautunut koko ikänsä, eikä siitä saa palkkaa, kun kaltaisiasi ihmisiä on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele_muitakin kirjoitti:
Aika outoja vastauksia mielestäni. Ap on vapaa kuin taivaan lintu. Sen sijaan näillä kollegoilla on sidoksia ja velvoitteita. Mahdollisen puolison työpaikka voi vaikeuttaa muuttamista työn perässä muualle. Lapsilla on kavereita ja harrastuksia, joihin ovat kiintyneet. Voin vakuuttaa, että työttömänä lapsiperhearjen pyörittäminen on miljoona kertaa raskaampaa kuin sinkkutalouden. Varsinkin yksinhuoltajana.
Jos olet mies niin tee miehen työ ja anna työpaikkasi sellaiselle, joka tarvitsee sitä enemmän!
Ja ap:llako ei ole sidoksia ja velvoitteita? Vuora tai asuntolaina, muut lainat, oma elämä ja elintaso. Se, että perheellinen saa jatkaa elämäänsä ja työssään normaalisti, ei tarkoita sitä, että oletettavasti sinkku ja lapseton luopuisi vapaaehtoisesti työstään tuntemattomaan. Ei kenenkään tarvitse uhrautua toisen vuoksi, työelämässä ap:n osoittaman kaltainen itsekkyys on tervettä ja tarpeellista. Kuulut varmaan samaan kastiin, jonka mielestä perheellisten tulee saada pitää lomansa samaan aikaan lasten kanssa ja kesällä parhaaseen loma-aikaan, lapsettomat ja sinkut voivat joustaa. Tiedätkö mitä, eivät voi. Kenenkään elämä ei mene toisen edelle sillä perusteella mikä elämäntilanne on ja onko lapsia vai ei. Kenenkään elämä ja tilanne ei ole toisen ongelma eikä sen pidäkään olla. Lapset eivät myöskään tee etuoikeutetuksi, lapset eivät ole syy jyrätä lapsettomat ja sinkut.
Ap, älä hemmetissä irtisanoudu. Jo se, että et ole löytänyt uutta työtä kertoo paljon siitä millainen tulevaisuus sinulla olisi edessäsi. Jos työnantajasi on reilu, et menetä paikkaasi, sillä kuulostat rehdiltä ja joustavalta, luotettavalta alaiselta.
Hirveitä työkavereita. Juu tajuaahan sen, että kaikkia pelottaa kun on YT:t päällä, mutta joku raja... Ei tuollaisia ehdotella kenellekään. Oletpa kärsivällinen kun jaksat ymmärtää perustelujakin. Minusta ei ole olemassakaan sellaisia perusteluja, joiden takia voi ehdottaa/painostaa kollegaa irtisanoutumaan. Menee lähestulkoon kiusaamisen puolelle, jos pitävät sinua noin ylikäveltävänä. Pää pystyyn ja selkä suoraksi, ap! Sinulla on ihan yhtä suuri oikeus työpaikkaasi kuin kollegoillasi. Diplomaattisuus on hyve, mutta on inhottavaa kun ihmiset käyttävät toisten sovittelevaa luonteenlaatua hyväkseen. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata irtisanoutua mikäli et saa mitään kultaista kädenpuristusta. Olet paljon paremmassa asemassa jos sinut irtisanotaan.
Ei olse sinun vastuulla pelastaa muiden töitä, elleivät sitten kimpassa päätä maksaa sulle korvausta. Jo moisen pyytäminen kertoo törkeästä hyväksikäytön yrittämisestä.
Et tietenkään ole itsekäs. Ja miksi toisaalta terve itsekkyys olisi edes paha asia? Minusta on HYVÄ asia pitää huolta omasta jaksamisestaan ja asioistaan, kunhan sitä ei tee riistämällä muilta.
Miksipä et vaan kieltäytyisi moisista suoraan sanoen TÖRKEISTÄ ehdostuksista työkaveriesi taholta, ja antaisi vaan työnantajan päättää omien tarpeidensa mukaan, kenet haluaa irtisanoa?
On sitä kyllä näköjään kaikenlaisia kilttiksiä olemassa, ja itse pidän kyllä tuollaista jo lähinnä kynnysmattoutena enkä kiltteytenä. Minä arvostan enemmän puoliaan pitäviä ihmisiä kuin näitä "uhraudun toisten edestä" marttyyreitä.