Jännitys ja kömpelyys

Minusta tulee järjettömän kömpelö kun jännitän. Tavarat tippuu käsistä, törmäilen huonekaluihin ja koko kroppa menee muutenkin ihan jäykäksi niin etten osaa enää käyttää sitä. Kovan jännityksen iskiessä tuntuu siltä kuin ruumiini olisi minusta irrallinen osa joka raahautuu ja kolisee mukana.
Ongelmaa ei helpota sosiaalisten tilanteiden pelko eikä se, että jännitys yltyy kovaksi todella helposti. Tähän kun vielä lisää sen että kaikki alkeellinenkin keskustelutaito katoaa niin soppa on valmis. Se saa minut eristäytymään entistä pahemmin muista ihmisistä.

Tänään pitäisi vielä mennä illalliselle suht tuntemattomien ihmisten kanssa. Näen silmissäni kuinka rysähdän vapisten pöytään ja perunat vierivät pitkin lattioita kun yritän pistää niitä suuhuni. Pelkään antavani itsestäni aivan idiootin kuvan. Jotenkin tämä tuntuu ihan kulminoituvan seurassa ruokailemiseen ja siitä on tullut hirvittävä mörkö minulle.

Miten ihmeessä selvitä asian kanssa? Kun mikään muu ei ole auttanut niin olen tullut pikkuhiljaa siihen lopputulokseen, että minun pitäisi hyväksyä tämä puoli itsessäni ja luottaa siihen että yksi ruokailu ei määritä kokonaiskuvaa jonka muut minusta muodostavat.
Toisaalta on vaikea olla ajattelematta että ruokailutoverit pitävät minua ihan idioottina ja käytöstavattomana vaikka töhöily on tahatonta.

Mitä ajattelette nähdessänne tällaista käytöstä?