Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia vastaavasta
Ss
30.07.2017 |
Elikä siis tarvitsisin kokemuksia vastaavasta jos kellään koskaan ollut/tai tullut vastaan. Olen ollut 10v yhdessä mieheni kanssa, meillä on 2 alle kouluikäistä lasta. Olen lähestulkoon aina yksin lasten kanssa kotona, aina hoitanut yksin kotityöt ja melkeinpä lapset. Tämä ei siis ole ollut minulle mikään ongelma vaan sopiva järjestely, sillä mieheni tekee sellaista työtä että lähtee aamulla ennen kuin kukaan muu herää ja välillä tulee kotiin jopa niin että olen jo itsekkin nukkumassa. Eli emme näe päivässä toisiamme kuin tunnin pari. Joskus on sellaisiakin päiviä tietysti että pääsee aikaisemmin ja käydään yhdessä kaupassa tai jossain. Kuitenkin ihan näin vuoden sisään, minulla on alkanut olemaan vaikeampaa itseni ja lasten kanssa. Olen alkanut tuntemaan itseni hyvin yksinäiseksi, kelvottomaksi, rumaksi, lihavaksi ja riittämättömäksi. Saatan ruveta itkemään kun mieheni on lähtenyt (tai kukaan ei ole paikalla), kun jotakin mitättömän pientä tapahtuu tai vaihtoehtoisesti saatan raivostua aivan pienestäkin. Olen kokoajan sellaisessa tilassa että käyn tuhatta ja sataa, stressaan ja pinna kireällä. Olen ruvennut olemaan enemmän yksin, en enään niin välitä vastata ystävieni puheluihin/viesteihin, enkä halua oikein ketään kyläänkään. En itse käy missään tai tee yksinäni mitään, olen aina lasteni kanssa. Kotini on aina siisti ja kaikki kotihommat hoidan viimisen päälle ja kun tekeminen loppuu mietin mitä seuraavaksi? Kotona en voi istua tyhjän päällä. Enkä muutenkaan pysty yhtään rentoutumaan. Olen käynyt lääkärissäkin missä tekivät dep seulan jossa todettiin että ei ole mitään masennusta. Odotin että olisin jotain avuja saanut sieltä suunnilta, mutta lääkäri toivotti vaan jaksamisia ja sanoi elämässä olevan eri vaiheita. Olisin kiitollinen jos jollain olisi jotain avuja. Kiitos.
Kommentit (9)
Reissuhommissa on, ajaa rekkaa. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko ongelma olla osittain siinä, että et osaa nauttia tästä hetkestä? Että ajatus menee rataa: sitten kun nämä olen siivonnut..., sitten kun ollaan käyty lasten kanssa siellä ja tuolla...
Tarkoitan, että suoritat ehkä liikaa. Odotat, että onni tulee kun olet tietyt jutut tehnyt, mutta siinä vaiheessa on mielessäsi jo kymmenen uutta tekemistä.
Tunnistan itsessäni noita tuntemuksiasi ja minulla on auttanut se, että yritän enemmän nauttia juuri tästä hetkestä.
Kuulostaa kyllä joltain masentuneisuudelta
Siis jos miehesi tekee pitkää päivää niin pakostahan hänellä on sitten enemmän vapaapäiviäkin ja teillä yhteistä aikaa perheenä?. Pitäisiköhän sinun mennä töihin tai kouluun. Ei tuollainen kotona nyhjääminen ole tervettä. Ihminen tarvitsee kuitenkin jotain haastetta pääkopalle ettei pimahda.
Olisi varmasti enempi vapaata jos ottaisi. Tekee ja ottaa kaikki maholliset työt mitä vaan tarjotaan ja jos on "vapaata" niin silloinkin on muita töitä. Ja juu koulussa on kiitos kysymästä käyty, mutta kerronpa että se ei ihan helpointa kauraa ollut kun piti herätä klo 04.00, lapset tarhaan 6.20, junalle 6.30 ja koulussa piti olla 7.30 ja tuolla 6.30 junalla ehdin nipin napin. Koulusta pääsi klo 14 ja kotona klo 15, muksut tarhasta 15.30. Kotiin muksujen kanssa hoitaa kotihommat yms... ja kun tietysti on niitä päiviä kun lapset on kipeinä tai piti mennä lääkäriin niin jouduin olemaan pois, mikä tiesi koulussa jälkeenjäämistä. Itsestäni annoin 100% koululle, raahasin itseni sinne kipeänäkin jotta saisin muut kiinni. Mutta lopulta tuli seinä vastaan ja oli lopetettava. Töihin olen hakenut aktiivisesti ja käynyt haastatteluissa ym. Että jos luulit minun olevan jokin sossupummi tms niin erehdyit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin mielelläni vastaan tietoa/kokemuksia jos jollakin on :) -Ap
Musta kuulostaa, että sulla on kamalan tylsää. Toivottavasti löytäisit duunin, niin saisit vähän edes uusia kuvioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä kestäisi että miestä näkee harvoin.. Mitä työtä hän tekee?