Lue keskustelun säännöt.
mielenterveyshoitaja paikalla, kysymyksiä?
apsh
30.07.2017 |
vastaan kysymyksiin, koska niin useaa palstalla ihmetyttää esim. Helsingin yliajajan facebook-päivitykset, vaikka ne ovat ihan tavallista maanista käytöstä.
Kommentit (39)
Pää hajoaa taas vaihteeksi tähän naisettomuuteen ja pornokoukussa olemiseen. Miten päästä tästä katkeruudesta eroon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut pitkän aikaa ihan yksikseni. En käy töissä. Nyt en enää halua mennä ihmisten pariin. Kaikki tavan rahavs vaikuttaa typeriltä, ei minun tasoani.
"Omantasoiseni" ihmiset ovat koulutustaan vastaavissa tehtävissä, heillä on (enimmäkseen) perhe, he puhuvat fiksuja ja ovat älykkäitä.
Miten pääsisin taas elämään kiinni, niin että tuntisin olevani omien joukossa?
Tais mennä mt-hoitajalta luu kurkkuun.
Vierailija kirjoitti:
Kuulen joskus ääniä. Ihan kuin päässä napsahtaisi väärä kanava päälle, ja kuulen ikään kuin pätkän jotain vieraiden ihmisten keskustelua. Onko normaalia ja/tai mielikuvituksen tuotetta vai pitäisikö huolestua?
Sanoisin, että ei ole normaalia.
En silti huolestuisi, vaan hakeutuisin esim. työterveyteen ja kertoisin asiasta rehellisesti. Sieltä toivon mukaan saisit lähetteen psyk.puolelle ja jo vähäisellä terapialla tai lääkityksellä saattaisit päästä vaivasta eroon - koska niinkun sanoin, vaivasi ei kuulosta kovin pahalta, eli kuvittelisin olevan hoidettavissa melko hyvin.
Sen sijaan tuollaista vaivaa ei kannata päästää pitkittymään. Pitkityessään voi vaikeutua.
Onko kivaa antaa kyökkidiagnooseja? Tunnetko itsesi tärkeäksi? Oletko mielestäsi hyvä ihminen? Mitä olet mieltäsi siitä että minusta kaikenlainen diagnooseilu on melko random-juttua, ja että psykiatrinen teollisuus pitäisi lopettaa ihmisoikeuksien nimissä?
Mitä mieltä olet aivomyrkyistä? Ajatteletko että asioille on monesti syy? Onko sinulla osaa tai arpaa aivomyrkkyrahastojen kanssa?
Mitä mieltä olet, olisiko sittenkin niin että aivan kaikki tällä pallolla on aivan normaalia, kuten vaikkapa kaksipäinen vasikka tai se että nykyään on muutenkin niin kovin ihmeellistä?
Tunnetko myötätuntoa kärsiviä kohtaan?
Pitäisikö kyseenalaistajat heittää tuliseen järveen?
Onko sinulla luurankoja kaapeissasi vai siivositko keväällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin eikös mielenterveyshoitajaksi valmistu peruskoulun jälkeen kolmen vuoden lähihoitaja koulusta, valitsemalla suuntautumisen mt-puolelle?
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut pitkän aikaa ihan yksikseni. En käy töissä. Nyt en enää halua mennä ihmisten pariin. Kaikki tavan rahavs vaikuttaa typeriltä, ei minun tasoani.
"Omantasoiseni" ihmiset ovat koulutustaan vastaavissa tehtävissä, heillä on (enimmäkseen) perhe, he puhuvat fiksuja ja ovat älykkäitä.
Miten pääsisin taas elämään kiinni, niin että tuntisin olevani omien joukossa?
Tekstissäsi hyppää silmille muutama asia, jotka voisivat viitata masennukseen, ehkä hieman ahdistustakin siitä, että et koe olevasi "omiesi parissa"?
Välttämättä asia ei olekaan ihan niin, että rahvaat eivät olisi tasollasi, vaan masennus on vienyt väliaikaisesti kykyäsi tuntea yhteenkuuluvutta, mielenkiintoa ja mielihyvää näissä sosiaalisissa suhteissa.
Voiko asia olla niin, että eristäydyt muista (masentunut saattaa tehdä niin pikkuhiljaa) ja ikään kuin huijaat itseäsi käyttämällä tekosyynä sitä, että itsesi kaltaisilla ei ole juuri nyt aikaa sinulle?
masennukseenkin hoitokeinoja löytyy. terveyskeskuksen omalääkärin kautta voisit saada lähetteen masennuksen hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin eikös mielenterveyshoitajaksi valmistu peruskoulun jälkeen kolmen vuoden lähihoitaja koulusta, valitsemalla suuntautumisen mt-puolelle?
ehkä. itse olen siis ammatiltani sairaanhoitaja, mutta suuntautumisvaihtoehdoista mt -puolen käynyt. mielenterveyshoitaja siis virheellinen titteli, joskin kuvaava. minulla lukiotausta ja opiskeluista niin pitkä aika, etten tiedä lähäripuolen titteleitä - sieltä ehkä tuo mielenterveyshoitaja.
Kuuluuko työuupumukseen raivokohtaukset ja jatkuva vihainen mielentila? Toisten piikittely, välinpitämätön käytös ja uhkaava olemus. Näen nämä läheisessä joka kuristuu työtaakan alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kivaa antaa kyökkidiagnooseja? Tunnetko itsesi tärkeäksi? Oletko mielestäsi hyvä ihminen? Mitä olet mieltäsi siitä että minusta kaikenlainen diagnooseilu on melko random-juttua, ja että psykiatrinen teollisuus pitäisi lopettaa ihmisoikeuksien nimissä?
Mitä mieltä olet aivomyrkyistä? Ajatteletko että asioille on monesti syy? Onko sinulla osaa tai arpaa aivomyrkkyrahastojen kanssa?
Mitä mieltä olet, olisiko sittenkin niin että aivan kaikki tällä pallolla on aivan normaalia, kuten vaikkapa kaksipäinen vasikka tai se että nykyään on muutenkin niin kovin ihmeellistä?
Tunnetko myötätuntoa kärsiviä kohtaan?
Pitäisikö kyseenalaistajat heittää tuliseen järveen?
Onko sinulla luurankoja kaapeissasi vai siivositko keväällä?
silloin on mukava antaa kyökkidiagnooseja, kun tavisten omat diagnoosit ovat ihan puuta heinää- ja jopa loukkaavat joitakuita tai kiinnitävät huomion epäoleellisiin seikkoihin tietämättömyydellään.
toivoisin, että tuntisin itseni tärkeämmäksi ja hyväksi ihmiseksi, koska itsesyytökset ja itsensä vähättely ovat turhia ja itseään tulisi rakastaa ja kunnioittaa terveellä tavalla.
voit olla oikeassakin tuon random-juttusi ja lääketeollisuuden suhteen - kukapa tietää, minkälainen maailma olisi, jos mt-vaivoja pidettäisiinkin yleisesti vain ominaisuuksina ja vain somaattisia sairauksia hoidettaisiin?
olen samaa mieltä kaikista lääkkeistä. eli tarpeeseen ja mahdollisimman vähin annoksin. jos joku kokee elämänlaatunsa paremmaksi lääkityksen ansiosta, niin parempi hänen on niitä käyttää kui olla käyttämättä.
syy-seuraus on.
ei rahastoa.
niinpä, voisihan mt-sairaus tai kakspäisyys olla vain ominaisuuskin.
tunnen myötätuntoa.
kyseenalaistaa saa ja pitää.
on luurankoja.
apsh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulen joskus ääniä. Ihan kuin päässä napsahtaisi väärä kanava päälle, ja kuulen ikään kuin pätkän jotain vieraiden ihmisten keskustelua. Onko normaalia ja/tai mielikuvituksen tuotetta vai pitäisikö huolestua?
Sanoisin, että ei ole normaalia.
En silti huolestuisi, vaan hakeutuisin esim. työterveyteen ja kertoisin asiasta rehellisesti. Sieltä toivon mukaan saisit lähetteen psyk.puolelle ja jo vähäisellä terapialla tai lääkityksellä saattaisit päästä vaivasta eroon - koska niinkun sanoin, vaivasi ei kuulosta kovin pahalta, eli kuvittelisin olevan hoidettavissa melko hyvin.Sen sijaan tuollaista vaivaa ei kannata päästää pitkittymään. Pitkityessään voi vaikeutua.
Just joo, mikä neuvo. Suomessahan ei saa mitään TERAPIAA jolla ongelmat voisi hoitaa nopeasti. Ainut apu mitä saa on käydä psykiatrian polilla mt-hoitajan luona juttelemassa, mikä EI ole terapiaa. Tästä syystä pienetkin sairaudet pitkittyy ja pahenee ja eläkkeelle joutuu valtavasti porukkaa. Saat vielä papereihin psykoottisen merkinnän joka seuraa sitten loppuelämän. Sen leiman kanssa onkin sitten kiva elää. Mieti tarkkaan ennenkuin haet apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli koulussa sellasta, että kun käytiin bilsassa ihan normaalisti läpi ihmisen elimistöä, niin itelle tuli siitä huono olo fyysisesti. Pelkäsin vaikka että pyörtyisin. Jotenkin tuli vaan mieleen ruumiit ja ruumiinavaukset. Ehkä ihmisen kuolevaisuuskin. Sitten kun vaikka käytiin terveystiedossa läpi miten vaikka sormi voi mennä sijoiltaan jos pallo tulee siihen huonosti niin siitäkin tulo huono olo ja mietin että oispa inhottavaa jos noin kävis.
Mulla on ollut elämässäni masennusta ja ahdistusta. Mut ihmetyttää mistä tollanen juttu aikanaan tuli.
Vierailija kirjoitti:
apsh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulen joskus ääniä. Ihan kuin päässä napsahtaisi väärä kanava päälle, ja kuulen ikään kuin pätkän jotain vieraiden ihmisten keskustelua. Onko normaalia ja/tai mielikuvituksen tuotetta vai pitäisikö huolestua?
Sanoisin, että ei ole normaalia.
En silti huolestuisi, vaan hakeutuisin esim. työterveyteen ja kertoisin asiasta rehellisesti. Sieltä toivon mukaan saisit lähetteen psyk.puolelle ja jo vähäisellä terapialla tai lääkityksellä saattaisit päästä vaivasta eroon - koska niinkun sanoin, vaivasi ei kuulosta kovin pahalta, eli kuvittelisin olevan hoidettavissa melko hyvin.Sen sijaan tuollaista vaivaa ei kannata päästää pitkittymään. Pitkityessään voi vaikeutua.
Just joo, mikä neuvo. Suomessahan ei saa mitään TERAPIAA jolla ongelmat voisi hoitaa nopeasti. Ainut apu mitä saa on käydä psykiatrian polilla mt-hoitajan luona juttelemassa, mikä EI ole terapiaa. Tästä syystä pienetkin sairaudet pitkittyy ja pahenee ja eläkkeelle joutuu valtavasti porukkaa. Saat vielä papereihin psykoottisen merkinnän joka seuraa sitten loppuelämän. Sen leiman kanssa onkin sitten kiva elää. Mieti tarkkaan ennenkuin haet apua.
joskus työantajalla voi olla kattavat vakuutukset työntekijän varalle ja terapia onnistuu. julkisella puolella on paikkakohtaisia eroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuluuko työuupumukseen raivokohtaukset ja jatkuva vihainen mielentila? Toisten piikittely, välinpitämätön käytös ja uhkaava olemus. Näen nämä läheisessä joka kuristuu työtaakan alle.
nämä ovat omasta mielestäni ihan klassisia merkkejä. sopivat tietenkin moneen muuhunkin vaivaan.
Mikä on paras tapa tehdä kaunis ja kestävä lohenpyrstöliitos?
apsh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut pitkän aikaa ihan yksikseni. En käy töissä. Nyt en enää halua mennä ihmisten pariin. Kaikki tavan rahavs vaikuttaa typeriltä, ei minun tasoani.
"Omantasoiseni" ihmiset ovat koulutustaan vastaavissa tehtävissä, heillä on (enimmäkseen) perhe, he puhuvat fiksuja ja ovat älykkäitä.
Miten pääsisin taas elämään kiinni, niin että tuntisin olevani omien joukossa?Tekstissäsi hyppää silmille muutama asia, jotka voisivat viitata masennukseen, ehkä hieman ahdistustakin siitä, että et koe olevasi "omiesi parissa"?
Välttämättä asia ei olekaan ihan niin, että rahvaat eivät olisi tasollasi, vaan masennus on vienyt väliaikaisesti kykyäsi tuntea yhteenkuuluvutta, mielenkiintoa ja mielihyvää näissä sosiaalisissa suhteissa.
Voiko asia olla niin, että eristäydyt muista (masentunut saattaa tehdä niin pikkuhiljaa) ja ikään kuin huijaat itseäsi käyttämällä tekosyynä sitä, että itsesi kaltaisilla ei ole juuri nyt aikaa sinulle?
masennukseenkin hoitokeinoja löytyy. terveyskeskuksen omalääkärin kautta voisit saada lähetteen masennuksen hoitoon.
Olet oikeilla jäljillä. Tosin en usko, että olosuhteista johtuvaan sekundaariseen masennukseen on semmoisia "hoitokeinoja", missä lääkäristä voisi olla apua.
Mömmöihin en koske edes pitkällä kepillä.
Elämä on. Ja sitten kuolet.
apsh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulen joskus ääniä. Ihan kuin päässä napsahtaisi väärä kanava päälle, ja kuulen ikään kuin pätkän jotain vieraiden ihmisten keskustelua. Onko normaalia ja/tai mielikuvituksen tuotetta vai pitäisikö huolestua?
Sanoisin, että ei ole normaalia.
En silti huolestuisi, vaan hakeutuisin esim. työterveyteen ja kertoisin asiasta rehellisesti. Sieltä toivon mukaan saisit lähetteen psyk.puolelle ja jo vähäisellä terapialla tai lääkityksellä saattaisit päästä vaivasta eroon - koska niinkun sanoin, vaivasi ei kuulosta kovin pahalta, eli kuvittelisin olevan hoidettavissa melko hyvin.Sen sijaan tuollaista vaivaa ei kannata päästää pitkittymään. Pitkityessään voi vaikeutua.
Nyt taitaa mt-hoitaja olla hakoteillä. Äänten kuuleminen on ilmiö, ei sairaus. Olemattomia ääniä kuullessa aivoissa aktivoituvat samat alueet kuin oikeasti ääniä kuultaessa. Siinä tapauksessa että äänet alkavat olla häiritseviä ja antavat uhkailevia tai muuten pelottavia viestejä, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen. Hyvin monet ihmiset kuulevat ääniä; puhelimen soittoa, ovikello, tms. Myös puhetta tai että joku kutsuu omaa nimeä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli koulussa sellasta, että kun käytiin bilsassa ihan normaalisti läpi ihmisen elimistöä, niin itelle tuli siitä huono olo fyysisesti. Pelkäsin vaikka että pyörtyisin. Jotenkin tuli vaan mieleen ruumiit ja ruumiinavaukset. Ehkä ihmisen kuolevaisuuskin. Sitten kun vaikka käytiin terveystiedossa läpi miten vaikka sormi voi mennä sijoiltaan jos pallo tulee siihen huonosti niin siitäkin tulo huono olo ja mietin että oispa inhottavaa jos noin kävis.
Mulla on ollut elämässäni masennusta ja ahdistusta. Mut ihmetyttää mistä tollanen juttu aikanaan tuli.
nyt menee arvailuksi, mutta olen ymmärtänyt, että ihmiselle voi olla ihan "luontaista" (olisko joku vasovakaalinen reaktio.tms?) voida huonosti esim. nähdessään verta, eikä liity mitenkään suoranaisesti "herkkään mieleen"....
Kärsin kaksisuuntaisesta, mutta en halua enää syödä lääkkeitä, koska ne turruttavat mielestäni tunteita liikaakin. Menin sitten kuitenkin lääkitsemään oloani alkoholilla ja nyt olen siihen koukussa.
Elämäni on aivan sekaisin, mutta silti koitan raataa kahdessa työssä. En kestä enää toisten arvostelua ja depressiiviset kaudet ovat yhtä h*lvettiä.
Voisinkohan päästä varhaiseläkkeelle, vaikka 50v. täytettyäni? Olen miettinyt myös hakeutumista ihan laitoshoitoon.
Kuulen joskus ääniä. Ihan kuin päässä napsahtaisi väärä kanava päälle, ja kuulen ikään kuin pätkän jotain vieraiden ihmisten keskustelua. Onko normaalia ja/tai mielikuvituksen tuotetta vai pitäisikö huolestua?