Minut on lyöty lapsuuden perheeni toimesta täysin lyttyyn PSYYKKISESTI kaikessa. Mahdanko enää selvitä tästä ikinä?

Olen tänä vuonna 17v täyttänyt poika eli olen 00 syntynyt.
Minua kuitenkin luullaan usein 2-3 vuotta nuoremmaksi. Ja huomaan kyllä itsekkin syyt..
Olen pienikokoinen n. 171cm/62kg(vanhempani (isä 172cm ja äiti 165cm pitkiä) Tuon lisäksi olen pienipäinen ja luustoltani siro.
Poskeni ovat pulleat, kulmakarvat vaaleat, kasvon piirteet lapselliset.

Yritän pitää hiukset mahdollisimman lyhyinä ja hetken hiusten leikkuun jälkeen näytän hätäisesti ikäiseltäni, mutta pian hiusten kasvaessa alan näyttää nuoremmalta.

Murrosikäni alkoi n. 14 vuotiaana eli keskivertoa myöhemmin.
Myös ääneni on korkea ja alan alkanut jännittämään kaiken aikaan puhumista..
2 vuotta sitte mulla kyllä alko äänenmurros ja tuli välillä kiekaisuja ja ääni oli viime kesänä aika matala tasaisesti. Nyt kuitenkin tämän kesän aikana olen huomannut, että ääni on taas palannut korkeammaksi ja matala äänenmurros ääni kadonnut. Voi tietysti johtua siitäkin, että jos pahin äänenmurros on helpottanut??

Nämä ulkonäkö ovat asiat saaneet minut ahdistumaan ja kovasti.

Pahimmaksi tilanteen tekee se, että pikkuveljeni, joka täyttää 15v kohta on jo melkein saman pituinen kuin minä (hän on n. 166cm-167cm)

Olen saanut kuulla pikkuveljeltäni kaikesta naamailua. Hän siis huomasi viime viikolla olevansa melkein saman pituinen, kuin minä ja nyt huomaan, että kokoajan vertailee pituuksiamme.

Pelien ja lasien kohdalla katselee peilikuviamme.
Tämä on todella ahdistavaa, kun minulla on muutenkin itsetunto ongelmia.

Veljeni myös vittuilee minulle asiasta, että minä näytän lapsen kokoiselta ja hän kasvaa kohta ohi ja näytäkin ihan joltain 3 vuotta nuoremmalta ja, että ei uskoisi, että täytän ensivuonna 18v, kun olen ääneltäkin tuollainen helari( veljellä jo varmaan matalampi ääni, kuin mulla)
Olen myös saunassa huomannut, että hän on kytännyt penistäni ja karvoitustani ja vertaillut omaansa siihen. Ja tämä on aika nolojuttu, mutta mulla on vielä niin, että penikseni on levossa aika pieni n. 4-6cm, mutta juhlakunnossa keskivertoa isompi. Karvoitusta on ihan kunnolla eli tuuhea ja musta puska.

Se, että minut lyöty lyttyyn näissä fyysissä jutuissa niin veli myös naureskelee jutuilleni, pitää minua tyhmänä kaikessa ja kylillä puhuu kavereilleen pahaa.
Mulla on todettu myös lievä asperger( oikeastaan ei pystytty edes sanomaan varmaksi, että onko mulla vain piirteitä vai erittäin lievä)
Saan siitäkin kuulla veljeltä. Veli haukkuu kehariksi ja tiedän kyllä itsekkin, ettei kyseessä ole mikään kehitysvamma. Vaan asperger on vain nimitys tietynlaisia piirteitä omaaville henkilöille eikä siinä ole kyse mistään tyhmyydestä.

Näiden lisäksi veljeni totesi vielä paripäivä sitte, että mahtaa ihmiset ihmetellä, kun minä sitten teen k 18 juttuja, kun ensi vuonna jo saan..

Teistä varmaan tämä kuulostaa vain harmittomilta päänaukomisilta, mutta minusta tuntuu, että minut lytätty ihan kaikessa eikä minulle ole jäänyt mitään..

Mulla ei ole myöskään ystäviä ja olen jatkuvasti ahdistunut ulkonäöstäni, äänestäni, pituudestani jne...

Terveystarkastuksissa olen kyllä käynyt ja sielä on todettu, että fyysinen kehitykseni on ihan normaalien vaihteluiden rajoissa eikä sille mitään edes suostuttu tekemään..

Olen kaiken aikaan ahdistunut näistä etenkin veljeni läsnä ollessa ja odotan vain, että pääsisi muuttamaan omilleen eikä tarvisi veljeä juurikaan nähdä

Mitähän oikein pitäisi tehdä??