Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmisillä ei ollut entisaikaan talvisin vakavia vitamiinien puutostiloja?
27.07.2017 |
Marjat säilöttiin mehustalla, hilloina eli c-vitamiinia ei jäänyt ollenkaan, se tuhoutui kuumentaessa. Samoin juurekset keitettiin ja kaikki muutkin vihannekset säilöttiin kuumentamalla.
Koskaan ei mitään tuoretta hedelmää, marjaa tai vihannesta marraskuun ja toukokuun välillä. Eikö siitä seurannut mitään pahoja puutostiloja? Jopa keripukkia.
Kommentit (49)
Erilaiset säilytysmenetelmät, mm. fermentointi ja suolaaminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä heillä oli tuorettakin. Juureksia, myöhemmin perunaa ja puolukkaa survottuna. Puolukkasurvoksessa säilyy c-vitamiini kauan. Sydäntalvi ei ollut kova ongelma, koska esim lanttu säilyy kellarissa pitkään. Myöhäinen kevät oli ongelma, sinne asti ei juureksetkaan tahdo tavallisessa kellarissa säilyä. Silloin niitä puutostiloja oli tottakai.
Entisaikoina esim. syötiin paljon enemmän kalaa jonka ansiosta suomalaisten D-vitamiinipitoisuudet olivat paremmat kuin nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella ei ollut?
No enpä ole kuullut, että Suomessa olisi ollut laajoja keripukkiepidemioita. Keripukki yhdistettiin lähinnä merimiehiin ainakin minun historiankirjassani.
Kyllä oli ja ne vaikuttivat kuolleisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä Suomessa oli vakavia vitamiininpuutostiloja. Esim. hampaat putosi suusta, jäsenet kasvoivat kieroon jne Niitä ei vaan silloin osattu diagnosoida.
Kyllähän ihmisillä oli puutostauteja, riisitautia oli vielä 1960-luvullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa oli ihan tavallista mm. menettää hampaat keripukin takia jo 20v ikäisenä...
Ja monille tuli talven aikana tietynlainen psykoosi ravintopuutosten takia, ne sitten houraili keväällä ympäri kyliä.
Ja samoin esim. sisämaassa se jodin puutoksesta johtuva kilpirauhasen turpoaminen oli tavallista.
Köyhä väestö oli luurankojen perusteella todella, todella huonossa ennen vanhaan.
Oli ennen keripukkia, anemiaa, riisitautia jne. Ja näiden vuoksi huonokuntoisena sairastuttiin helposti influenssoihin, keuhkotautien yms. jotka yleensä sitten olivatkin heikoimmille kuolemaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Suomessa oli vakavia vitamiininpuutostiloja. Esim. hampaat putosi suusta, jäsenet kasvoivat kieroon jne Niitä ei vaan silloin osattu diagnosoida.
Samoin erilaiset loiset aiheuttivat paljon ongelmia köyhille, mm. kitukasvuisuutta matojen takia.
Heikko ravintotilanne tartuttaa nopeasti ihmisen täyteen loisia, eläimillä sama juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella ei ollut?
No enpä ole kuullut, että Suomessa olisi ollut laajoja keripukkiepidemioita. Keripukki yhdistettiin lähinnä merimiehiin ainakin minun historiankirjassani.
Keripukki, tuo ainoa puutostila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella ei ollut?
No enpä ole kuullut, että Suomessa olisi ollut laajoja keripukkiepidemioita. Keripukki yhdistettiin lähinnä merimiehiin ainakin minun historiankirjassani.
Keripukkiko on ainoa puutostauti? Kyllä sitäkin esiintyi ennen enemmän. Ja esimerkiksi riisitauti oli vielä viime vuosisadan alkupuoliskolla aivan valtava ongelma: http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1995/4/duo50088
Siksi, että ennenvanhaan syötiin oikeaa ruokaa, eikä teollista keinoruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entisaikoina esim. syötiin paljon enemmän kalaa jonka ansiosta suomalaisten D-vitamiinipitoisuudet olivat paremmat kuin nykyisin.
Eipä niitä kaloja e-pohjanmaalla pöydäs ollu, silakoita ainoastaan . oli keripukkia ja riisitautia
Ja edelleen melkein kaikilla suomalaisilla on seleenin puutostauti, sitä on kovin heikosti omassa maaperässä jotn sitä ei saa kuin ulkomaisista ruuista. Onneksi näiden saanti on parantunut.
Ei ollut keripukkiepidmiitq, koska keripukki ja riisitquti olivat endeemisiä. Toisin sanoen, niitä oli koko ajan, ei silloin tällöin epidemioina.
Toki vitamiinia saatiin yleensä myös juureksista ja sipuleista ja 1800-luvulla perunoista. Ja keittämällä tehdyt mehut ja hilloit säilyttävät osan vitamiineista, vaikka keittäminen vähentääki nniitä. Silti näitåkään ei ollut suurella osalla väestöstä saatavillaa . Eli puutostauteja oli ja ne vammauttivat ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että ennenvanhaan syötiin oikeaa ruokaa, eikä teollista keinoruokaa.
Eikä kuviteltu, että kasvikset ovat ainoa, josta saa vitamiinia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Suomessa oli vakavia vitamiininpuutostiloja. Esim. hampaat putosi suusta, jäsenet kasvoivat kieroon jne Niitä ei vaan silloin osattu diagnosoida.
Minun ukki on hyvä esimerkki tästä. Sen selkä kasvoi kieroon, lääkärit sanoivat sen johtuvan kalsiumin puutteesta, on siihen varmaan vaikuttanut myös muiden vitamiinien puute. Sota-aikana kärsittiin ruoan puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella ei ollut?
No enpä ole kuullut, että Suomessa olisi ollut laajoja keripukkiepidemioita. Keripukki yhdistettiin lähinnä merimiehiin ainakin minun historiankirjassani.
Totta kait se vaikutti. Ja ei tarvitse kuin katsoa ihmistä, joka on 30v, 60v ja 90v.
esim. hampaat, luusto, hiukset, kynnet jne.
Nykyään monella nuorella ei mahdu edes hampaat suuhun ja tarvitaan oikomishoitoja, kun taas 60v. on yleensä pienet hampaat ja ien ongelmat yleisiä
Ja kyllä sitä C-vitamiinia saatiin perunasta ja raasteena käytettiin lanttua ja porkkanaa, lisäksi hapankaalia, joka on erittäin C-vitamiini pitoinen ja tuoremarjoina syötiin puolukkaa ja lakkaa/hillaa, myös ruusunmarjoja ja sekin sisältää C-vitamiiniä, samoin kuivattu nokkonen, myös talviomenat säilyivät lähes koko talven jne.
Eikä kuumentaminen suinkaan tuhoa kaikkia C-vitamiineja, vaan osa säilyy varsin hyvin.
Alue: Aihe vapaa
Millä perusteella ei ollut?