Kertokaa karseista anopeista ja appiukoista!!

Mulla ei ole mikään hirviöanoppi, mutta klassiset kävi: lasten synnyttyä anopista kuoritui läheisriippuvainen kontrolloija, jopa manipuloiva sellainen.

En jaksa kaikkea selittää, mutta vauva-aikoina haki vauvaa "omin nokkinensa" sängystä, nappasi sylistä, jakeli ohjeita keneen syliin pitää viedä seuraavaksi (mitä en tod noudattanut). Hyvin usein "vahingossa" sanoo itseään äidiksi lapsille, olisi halunnut hoitaa kaikkia jo ihan vastasyntyneinä, halusi päättää missä kyläilemme ja kenellä lapsi on hoidossa jos sellaiselle tarve on ollut. Ristiäiset ja synttärit olisi halunnut järjestää (itseasiassa loukkaantunut joka synttäreillä, kun olen itse tehnyt synttärikakut), yrittänyt usein alkaa viemään lapsiamme naapureille "näytille" kun olemme käyneet kylässä, selvästi on harmissaan kun itse ostamme lähes kaikki sisustusjutut, lasten vaatteet&tarvikkeet, selittää jokaikinen kerta kun tapaamme kuinka lapsemme ovat aivan erityisen tärkeitä ja rakkaita Pirkko-Marketalle (anopin puolen sukulainen jota tavataan max 1x/vuosi). Jälkimmäisen ideaa en tavoita, ilmeisesti vihjaa että lapset pitäisi viedä hoitoon Pirkko-Marketalle, anoppi kun yrittää mitä mielikuvituksellisimmin junailla asioita mieleisekseen.

Eihän noista yksistään mitenkään paha ole, mutta yhdessä... liikaa.. ihan liikaa... Tapaan anoppia mahdollisimman harvoin, enkä mm. noiden äitipuheiden vuoksi jätä lapsia hoitoon. Mikä varmaan on palstamammojen mielestä kauheaa, mutta kärjistetysti mun lapset ovat hoidossa vain sellaisella joka osaa lohduttaa kun on äitiä ikävä (eikä sellaiselle joka haluaa leikkiä äitiä mun lapsille, ja yrittää saada lapset unohtamaan äitinsä).

Mielelläni kertoisin ellen olisi niin traumatisoitunut tästä "ihmissuhteesta" että pelkään muistelun pilaavan päiväni 😅

Mun tarvii jaksaa vielä työvuoro suht normituulella 😁

Mutta yksittäisinä sanoina voin heittää kännissä lapsenlapsille joululahjojen tuonnin, miniän lähelle pyrkimisen miellyttämisellä ja tämän jälkeen pystyyn haukkumisella jonka aikana mentiin henkilökohtaisuuksiin. Oman tyttärensä tekemästä abortista lörpöttely, miniän kimppuun henkisesti hyökkääminen useasti, päällepäsmäröiminen, vauvan hoito-ohjeiden antaminen joista huudattaminen oli eräs toitotetuimmista. Miniän haukkuminen ja syyttäminen erosta, joka tapahtui väkivallan ja alistamisen vuoksi ja josta miniä oli aivan riekaleina. Onhan näitä. Näin listatessa ei nauratakaan enää niin kovin.

Meillä myös ihan noi klassiset synttärikakut aiheutti hysteriaa. Samaten se että keitä tapaamme ja koska, kuka hoitaa lapsia. Ja mihin menevät päivähoitoon ja kouluun. Ja kun ei saanut tahtoaan läpi, meni lastensuojeluun vaatimaan, että lasten asioist vastedes päättää "sukulaisten muodostama tukiverkko".