Yritätkö muuttaa ujoa lastasi rohkeaksi ja ulospäinsuuntautuneeksi? Miten? Miksi?

Totta kai yritän muuttaa ujoudella ei tässä maailmassa pärjätä.

Öö en. Hän saa olla juuri sellainen kun on.

En usko ujouteen sisäsyntyisenä ominaisuutena. Jokainen on kasvatuksensa tulos. Kannustus on paras lahja.

En.

Haluaisin muuttaa, mutta en tiedä miten. On mielestäni jotenkin surullista, että hän on lähes koko kesän ollut yksin kotona, kun isosiskonsa on menossa ihan koko ajan. Itselläni ei ole ollut lomaa ja kaikki kiva on jäänyt häneltä tekemättä, kun ei lähde kavereiden kanssa mihinkään. Isosiskonsa on ollut uimassa, yökyläilemässä, pyöräretkillä, ostelemassa torilta mansikoita ja jäätelöä. Poika vain pelaa kotona kun minä olen töissä.

Eräillä sukujuhlilla muut lapset juoksentelivat ympäriinsä leikeissään, kun minun poikani vain kyhjötti vieressäni valittaen, ettei ole mitään tekemistä. Lapsille oli laitettu ulos pelejä ja lähdin hänen kanssaan sinne, että hänellä olisi jotain tekemistä, mutta ei voinut pelata, koska ujosteli muita lapsia. 

Eipä tässä paljon keinoja ole, mutta syitä mielestäni olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin muuttaa, mutta en tiedä miten. On mielestäni jotenkin surullista, että hän on lähes koko kesän ollut yksin kotona, kun isosiskonsa on menossa ihan koko ajan. Itselläni ei ole ollut lomaa ja kaikki kiva on jäänyt häneltä tekemättä, kun ei lähde kavereiden kanssa mihinkään. Isosiskonsa on ollut uimassa, yökyläilemässä, pyöräretkillä, ostelemassa torilta mansikoita ja jäätelöä. Poika vain pelaa kotona kun minä olen töissä.

Eräillä sukujuhlilla muut lapset juoksentelivat ympäriinsä leikeissään, kun minun poikani vain kyhjötti vieressäni valittaen, ettei ole mitään tekemistä. Lapsille oli laitettu ulos pelejä ja lähdin hänen kanssaan sinne, että hänellä olisi jotain tekemistä, mutta ei voinut pelata, koska ujosteli muita lapsia. 

Eipä tässä paljon keinoja ole, mutta syitä mielestäni olisi. 

Olisiko tutuilla jotain sopivaa lasta, jonka voisi kutsua kylään? Joillekin voi olla helpompi tutustua kaksin kuin isossa joukossa.

Ja taas alleviivataan ujoutta ja introverttiutta):

En koita. Hän on ulospäinsuuntautunut. Itsekin olisin kai ollut ilman jatkuvaa lyttäämistä.

Lue Liisa Keltikangas-Järvisen kirja temperamenttieroista. Ujolle lapselle pahinta on vaatia häntä olemaan rohkea ja pakottaa esim. esiintymään. Ujoudesta ei saa syyllistää lasta, sen sijaan kannattaa kannustaa sellaisiin asioihin, joissa hän kuin huomaamatta rutinoituu olemaan muiden kanssa. Introvertistä lapsesta saattaa tulla tutkija, kielenkääntäjä, se tärkeä puurtaja yhteisöön, ryhmän  tasapainottaja, henkilö, jolle muut uskaltautuvat avautua, tarkka havainnoitsija jne.

Sana muuttaminen kalskahtaa korvaan ikävästi.

En yritä muuttaa, toki kannustan ja rohkaisen.. päiväkoti, neuvola ym. Sen sijaan yrittävät muuttaa.

Yritän tietenkin. Dynaaminen, extrovertti joka etenee kyynerpäät edellä saa työpaikan. Työhaastatteluissa sen huomaa millaisia tyyppejä haetaan, jos otat toiset huomioon olet lammas jne. Sama haukkuminen tälläkin palstalla jos kuuluu ihmisryhmään jolle yhteiset pelisäännöt on ok. Vielä on savottaa kun lapset automaattisesti esim. jonottavat asiaan kuuluvasti. Ohi vaan ja naurua perään, sitten ovat ministeritason ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai yritän muuttaa ujoudella ei tässä maailmassa pärjätä.

Kyllä pärjää ihan hyvin, eikä ujoutta voi muuttaa mitenkään. Se on ihmisessä sisäsyntyinen ominaisuus.

En. Tietenkään. Ei sille ujoudelle voi mitään, se on osa temperamenttia. Sen sijaan yritän antaa lapselle mahdollisuuksia kasvaa vahvaksi omaksi itsekseen, hyvällä itsetunnolla varustetuksi yksilöksi, joka tykkää riittävästi sekä itsestään että muista. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen pärjää elämässä hyvin ujoutensa kanssa. 

Ujous ei AINA ole sisäsyntyinen ominaisuus ja vaikka toinen vanhemmista olis ujo, saattaa lapsi periä toisen vanhemman temperamentin.