Mulla on ihan ihmeellisiä pakko-oireita...
Mulla on tapana laskea kaikkea ihmeellistä. Kävellessäni lasken askeleeni, rappuja kulkiessa lasken ne. Siis aina. Oikea jalka on pariton ja vasen parillinen. Aloitan kävelemisen aina ja iankaikkisesti oikealla jalalla. Jos kuljen laatoituksella, lasken kävelemäni laatat.
Esim. tiedän että meiltä on kauppaan 325 askelta, työpaikalleni on 9710 askelta, pururadan rappusissa askelmia on 21 jne...
Tuntuu välillä siltä, että olen ihan kaheli, kun mulla on tällaisia omituisia tapoja, joita noudatan sitä edes suuremmin ajattelematta... =)
Kommentit (17)
Aina pitää menää " tasan" kaikki... Nyt on alkanut olla tosi häiritsevää se että lasken kirjaiminen lukumäärää lukiessa, se hidastaa " hieman" lukemista ja sanoma ei oikein mene perille...
Mistäköhän tämä johtuu?
Ja mua välillä ihan tosissaan ärsyttää esim. se, että lapsi kysyy multa jotain kesken kävelyn. Silloin menee laskeminen taatusti sekaisin. ap
Miten olen päässyt noista sitten pois?
sairastuttuani kerroin niistä ja kyllä ne liittyy yleensä ahdistukseen ja johkin menettämiseen. Mulla ollut myös pakkoajatuksia. Masennuslääkkeiden aikana ei ilmennyt.
Oletteko positiivisia vai negatiivisia ihmisiä?
Itselleni on todella tärkeää tehdä asiat omalla tavallani. Tai menen kaaokseen. Eli olen hermostunut. Olen myös hyvin pikkutarkka ja huolellinen.
Voisiko nämä kertoa jotakin?
Minullakin on se. Lapsena oli paljon pahempi mutta nyt aikuisena hieman helpottanut..
Kaikki tämä loppui heti kun jätin eksäni, joka jatkuvasti alisti, nöyryytti ja haukkui minua. Itse oli tietenkin suuri täydellisyys, vasta jälkeenpäin ymmärsin kuinka ahdistunut olin ollut. En muistanut milloin olin edes nauranut viimeksi!
saakka masennusta, tosin nykyään siihen on toimiva lääkitys.
ja pikkutarkkuus liittyy pakko-oireiseen häiriöön. Kaikki on oltava omassa päässä tarkassa järjestyksessä tai muuten se laukaisee ahdistuksen.
Luulisin että tuo oireilu pahenee jos on masentunut, joten pyri siihen että elämäsi on onnellista.
Miten voit tällä hetkellä?
Mutta vaikka olo onkin ollut parempi, on tuota laskemista kuitenkin koko ajan.
Keskity hyviin asioihin elämässä, tuo on ihan pientä ja menee siinä sivussa;-)
Tsemppiä!
Ja leffat tai sarjat saattaa mennä ihan ohi kun jään taistelemaan sanojen kanssa *huoh*
Siskollani tuo vain paheni vuosien mittaan. Kannattaisi kyllä hakeutua ajoissa ammattiauttajan puheille. Ei ole normaalia.
En aivan allekirjoittaisi väittämää masennuksesta jne. Minua tämä ei häiritse, mutta useinkin mietin sitä, miksi lasken portaita, katukivetystä jne.
Vanhempieni avio-eron aikoihin olin täysin pakko-oireinen.
Muistin tuon ajan ihan yht´äkkiä vuosi sitten. Se oli ahdistavaa. Piti aina aloittaa alusta jos meni sekaisin.