Miten te muut olette voittaneet valtataistelun puolison lasten kanssa
Kommentit (16)
Sinä et voi voittaa, joten luovuta suosiolla.
Siis olit lähdössä shoppailemaan kuin teini vanhempansa kanssa?
Käskin miestä olla näkemättä lapsiaan tai eroan toimi ;)
En voittanut. 15 vuotta. Vaihda miestä, olet aina jonon viimeinen.
Kerroin lapselle suoraan että hänen isällä on uusi perhe johon hän ei kuulu ja hän kuuluu äitinsä luo
Tarjoa sulojasi reperbahnilla! Mies voi hoidella sillä aikaa naap... pojan käden kuntoon.
Sanoin miehen tyttärelle että mieheni elämään mahtuu vain yksi nainen
No, siellä se isä nyt asuu dementiakodissa vaipoissa ja vaimo käy siellä katsomassa. Itse en enää mene käymään, kävin vain laittamassa lastenlastensa kuvat isosti esille seinälle, jossa vaimo saa niitä katsella. Yhteisiä lapsiahan heille ei siunaantunut. Isä saa nyt nauttia vaimon seurasta aimo siemauksin, ja sama toisin päin. On varmaan mukavaa :) Itse sain nauttia isästä eniten isän ikävuosina 30-65 ;)
Tämä siis tälle, jonka miehen elämään mahtuu vain yksi nainen, ole hyvä :)
14
Ja lastenlasten kuvat käyn tietenkin päivittämässä ;))
Älä yritä olla miehen ja hänen lastensa välissä.
Meillä ei ole mitään valtataistelua, kun uusi vaimoni ei yritä olla minun ja lasteni välissä, enkä minä yritä olla hänen ja hänen lastensa välissä. Itse voitin hänen tyttärensä luottamuksen kun tein kumppanistani onnellisen. Onnellinen kumppani, onnelliset lapset.
Se on kuitenkin vain rajallinen aika minkä lapset nukkuvat vieressä. Teillä kahdella on loppuelämä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä siis tälle, jonka miehen elämään mahtuu vain yksi nainen, ole hyvä :)
14
Ooppa ilkeä akka
En ole ikinä halunnut voittaa taistelua miehen lasten kanssa.
Arvostan ja rakastan puolisossani hänen vahvaa kykyään olla isä, monen ikäiselle lapselle, myös aikuiselle lapselle.
Sen sijaan olen joutunut oppimaan viimeisen viidentoista vuoden aikana sen, miten suojaan omia rajojani, jaksamistani ja tilaani. Toki alusta pitäen toivoin miehen aikuisten lasten pitävän minusta. Yritin ehkä miellyttää liikaakin. Sitten opin laittamaan myös rajoja, koska jossain vaiheessa alkoi tuntua myös jotenkin hyväksikäytetyltä. Opin jättämään miehen sisäiset taistot ja hänen kipuilunsa lastensa kanssa hänen asiakseen. Kuuntelen enkä ota kantaa paitsi silloin kun kyse on minun ajastani, tilastani, varoistani.
Meillä menee nähdäkseni hyvin. Ja välit miehen lasten kanssa ovat hyvät. Emme teeskentele yhteistä ihanaa perhettä kun emme semmoinen ole, mutta ihan toimiva klaani tää on...
Sanoin lapsille suoraan että mies on minun
Meillä oli miehen poika Koko ajan on miehen ja minun yhteistä aikaa häiritsemässä. Sen kielsi että pojalla ei ole meidän sänkyyn asiaa. Yritti sinne tulolla estää minun ja miehen läheisyyttä. Tänä viikonloppuna miehen piti viedä minut berliiniin shoppailemaan. Mutta poika mursi tahalteen kätensä ja nyt joudun olemaan kotona koko viikonlopun katsomassa kuinka manipuloi miestäni. Nytkin istuu haarat levällään mieheni sylissä hyi saatana. Kun sanoin miehelleni tästä hän vaan vastasi että voin mennä yksin berliiniin on jo lennot ja hotellit maksanut mut kiva vit.u pelkällä työmarkkinatuella on shoppailla :(
Miten te muut olette voittaneet tämän valtataistelun