Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luonteiden yhteensopimattomuus
24.07.2017 |
Olemme yli 30-v pari (n 32/ m 36), seurustelleet noin viisi vuotta ja meillä on yhteinen asunto, auto jne. Elämme siis aikalailla "avioparin elämää". Suhteemme on kuin vuoristorataa, välillä rakkauden tunne on huumaava, välillä taas riidat saavat haluamaan eroa. Tasaista arkea emme elä kovin pitkiä aikoja putkeen, vaan jommalla kummalla heittää yleensä tunteet hetken päästä suuntaan tai toiseen ja sitten taas mennään... Ennen kuin ostimme asuntomme (keväällä) minä kosin miestä, mutta sain pakit. Ajatukseni tälle oli se, että halusin sitoutua ennen suuren taloudellisen askeleen ottamista. Ajattelin, että vaikka meillä on paljon ristiriitoja, rakastan miestä kuitenkin niin paljon, että haluan olla hänen kanssaan ja haluan tälle suhteelle sinetin. Mies ei halunnut sitoutua. Hänen mukaansa auto- ja asuntolainasta pääsee kyllä eroon jos erotaan, ettei tällaisista asioista saa stressata niin paljon. Asiasta riideltiin isosti, hän siis suuttui näistä ajatuksistani.
Yleinen teema suhteessamme onkin se, että mies suuttuu jostain, huutaa ja raivoaa, ja minä itken. Tämä kaava toteutuu noin 97% riidoissamme. Mies on todella impulsiivinen ja hänen raivonsa on valtavaa. Fyysistä se ei onneksi ole. Se on kuitenkin niin voimakasta, että mies on saanut ärsytettyä minut lyömään häntä pari kertaa (ei nyrkillä kuitenkaan). Kadun tätä lopun ikäni ja olen asiasta yhä järkyttynyt. Mies myös tykkää muistuttaa minua asiasta. Viimeisimmän kerran jälkeen sanoin miehelle että ilmoitetaan asiasta poliisille, että saan asiasta rangaistuksen ja sen jälkeen hänen ei tarvitse asiasta enää mainita. Ei käynyt miehelle... ja saan kuittailua yhä riitojen aikana.
Minun heikkoutenani on itkeminen ja loukkaantuminen. Itken siis jos mies huutaa ja raivoaa minulle. En pysty hallitsemaan sitä ja joskus itku on aivan hallitsematonta. Tämä ärsyttää miestä valtavasti ja lohdutuksen sijaan hän vain haukkuu minua lisää jos itken. Asiat jotka loukkaavat minua, ovat mielestäni aika yleisiä. Esimerkiksi ex-kumppanin ihannointi ja mainitseminen tilanteissa joissa sitä ei tarvita, toisten naisten kommentointi ja ihannointi, minun ominaisuuksieni ja ajatusteni haukkuminen, perheeni haukkuminen jne. Loukkaannun myös jos mies neuvoo pienissäkin asioissa missä en neuvoa todellakaan tarvitse (tyhmänä pitäminen). Reaktioni näihin ärsytyksiin onkin yleensä asiasta mainitseminen ja se saa miehen suuttumaan ja huutamaan.
En muista kertaa milloin minä olisin aloittanut riidan huutamalla tai raivoamalla miehelle. Jos joku asia häiritsee tai ärsyttää minua, yritän puhua asiasta. Rauhallisuus vain jää hetkessä unholaan kun mies aloittaa raivoamisen. Tuntuu ettemme voi keskustella mistään asiasta jos olemme siitä eri mieltä. Asiasta tulee aina iso riita, jossa mies huutaa ja minä itken silmät päästäni. Nämä riidat ovat syynä siihen, miksei mies halua naimisiin. Hän ei siis osaa ajatella elävänsä kanssani lopun elämäänsä. Hän ei kuulemma pysty hillitsemään luonnettaan ja muuttumaan, minun taas niin pitäisi tehdä että suhteestamme voisi tulla jotain. Minun pitäisi niellä hänen sanansa ja raivonsa ilman isoja reaktioita. Itse vain tiedän, etten tule tottumaan hänen raivoonsa enkä pysty hillitsemään itkuani. Olen kyllä yrittänyt.
Tiivistettynä siis, minä olen hyväksynyt että suhteemme on tällainen ja olisin valmis avioitumaan. Mies odottaa että suhteemme muuttuu, mutta ei siis itse aio muuttua tai edes yrittää. Olenko tyhmä jos jään? Vai pitäisikö vain myydä kaikki omaisuus ja aloittaa puhtaalta pöydältä 32-vuotiaana, joka on kamala ajatus...
Kommentit (13)
Mun mielestä kuulostaa pahalta. Nyt olis vielä helppo erota kun ette ole naimisissa eikä lapsia. Haluatko oikeasti olla tuollaisessa suhteessa missä et voi hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali ihminen ei kiusaa itkevää. Miehesi on sairas päästään. Tarvitsi kustannuksien jakajan, siksi yhteiset lainat mutta ei tahdo naimisiin.
Eroa.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko naapureitani? Erotkaa.
Ei vaan muuttakaa minun naapuriini! Alakerran kiihkeän pariskunnan mies puukotti jokin aika sitten vaimoaan ja muuttivat tämän jälkeen kokonaan pois, joten alan jo kaivata jotain viihdyttävää kuunneltavaa iltoihini.
Olet sinua hyväksikäyttävän ja pelolla hallitsevan narsistin uhri. Pakene, jos se enää onnistuu.
Diagnosoimatta ketään voi myös sanoa, että jotkut ihmiset saavat toisistaan esiin sen pahimman. Ovat ihania kumppaneita - joillekin muille.
Miksi puhdas pöytä 32v. iässä olisi paha? Täytin keväällä 42 ja aloitin talvella puhtaalta pöydältä eron jälkeen. Pahempaa on jäädä huonosti toimivaan suhteeseen (ja pahimmilaan erehtyä vielä kuvittelemaan että häät tai lapsi korjaa jotain).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, ei näin!
Olet VASTA 32-vuotias.
Ja ansaitset parempaa. Ero tekisi hyvää teille molemmille.
"Reaktioni näihin ärsytyksiin onkin yleensä asiasta mainitseminen ja se saa miehen suuttumaan ja huutamaan."
eli sun pitäisi olla hiljainen tossukka, ja mihinkään ei saisi sanoa vastaan tai olla mielipiteitä? miksi edes haluaisit kahlita itsesi tälläiseen mieheen ja jäädä huonoon suhteeseen...
törkeää pelkästään raivota ja huutaa ja vielä kiusata itkevää. varmaan turha toivo edes ehdottaa, kun mies ei pysty (siis halua) hillitä itseään, mut jos tosiaan mitään motivaatiota on, niin olis varmaan jonkin kommunikointikurssin paikka, semmosessa se tuskin kehtaisi alkaa heti raivoomaan...
saattaa meinaan olla ihan oikeassa että ette sovi loppuelämäksenne yhteen. 32 ei ole mikään vanha ja hyvinkin ehdit vielä löytää kumppanin joka pitäisi keskustelemista, ja sua, arvossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedostat itsekin että suhde ei ole hyvä, ja että vikaa on miehessä, joka taas ei halua muuttua, mutta painostaa sinua muuttumaan. taidat vaan pelätä hetkittäistä yksinjäämistä. jätä se sika.
1) Erotkaa.
2) Jos ette eroa, niin lopettakaa riitely.
Riitaan tarvitaan kaksi. Jos sinä olet itse rauhallisessa mielentilassa ja esimerkiksi huomautat millä tavalla et toivo itseäsi kohdeltavan, niin se on miehen ongelma jos tällainen häntä raivostuttaa.
Silkkaa paskapuhetta on etteikö voisi itselleen mitään. Ei tietenkään voi jos ei edes yritä, mutta vaikka täydellinen muutos olisikin mahdotonta, niin typerä eläimellinen raivoaminen on mahdollista lopettaa.
Tiedän itse koska olen niin tehnyt: otti 1,5 vuotta terapiaa ja itseopiskelut päälle, mutta onnistui.
Viimeisin mahdollisuus raivoamiselle minulla oli kun eksäksi muuttunut raivoni kohde suutahti kun en halunnut hyppiä hänen pillinsä mukaan ja heitti tuolin. Pelotti, mulla oli lapsi sylissäni, mutta totesin hänelle rauhallisesti että erimielisyys ei ole mikään syy heitellä huonekaluja, eikä siitäkään sitten riitaa saatu aikaiseksi.
Pointtini on se että anna niiden kyynelten tulla jos ovat tullakseen, mutta jos olet saanut sanottua sanottavasi, voit aivan hyvin poistua tilanteesta: ei riitoja tarvitse riidellä loppuun jos äityvät väkivaltaisiksi, ja jo huutaminen on väkivaltaa.
3) Älä kuitenkaan tyydy pelkästään sanomaan, vaan mieti mihin toimenpiteisiin alat jos toiveitasi ei kunnioiteta tai jonkinlaista neuvottelua asiasta käydä, ja toteuta toimenpiteet.
Tekstiäsi kun lukee, niin voi olla että joku niistä toimenpiteistä tulee olemaan ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on sinulle niin tärkeä että voit elää elämäsi tossukkana, niin jää ihmeessä. Muuten riitanne rikkovat sinut ihmisenä.
Mikä ihmeen tossukka olet? Pyytelet anteeksi lyömistä, kun toinen kohtelee sinua noin törkeästi? Minä sanoisin suorat sanat, että sinä itse aiheutat kaiken pahan. Piste! Etsi itsellesi mies, jonka kanssa on oikeasti mukavaa. Et kai halua elää elämääsi tapellen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jarnaK kirjoitti:
Diagnosoimatta ketään voi myös sanoa, että jotkut ihmiset saavat toisistaan esiin sen pahimman. Ovat ihania kumppaneita - joillekin muille..
Asia on juuri näin. Olen kokenut itse saman. Hyvinä hetkinä kumppani on täydellistäkin parempi mutta kun tulee kinaa tai omat negatiiviset tunteet heräävät niin toisesta tulee pahin vihamies joka loukkaa ja repii toisen murusiksi. Terapeutin avulla pääsin suhteesta pois. Henkisesti painaa mieltä vieläkin vaikka erosta jo yli vuosi. Nyt tajuan että olin hölmö kun en aiemmin sitä lopettanut. Olin riippuvainen.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko naapureitani? Erotkaa.