Lue keskustelun säännöt.
Lapseni on minulle elämäni myönteisin asia
23.07.2017 |
Olen akateeminen, uraa luova, aika nuori. Olen myös äiti. Tätä palstaa lukiessani, ja ehkä ylipäätään ihmisten kokemuksia kuunnellessani, ihmettelen omaa suhtautumistani lapseeni. Ja ylipäätään lapsiin. Oma lapseni on ihana ja hänen kanssaan on mahtavaa viettää aikaa. Hän ei ole aina helppo, vauvana hän itki paljon ja joskus olen hänen käytöstään vanhempana hävennytkin julkisella paikalla. Silti suhtaudun häneen ja lapsiarkeen todella myönteisesti. Elämäni pikkulapsiperheessä on varsin kivaa ja toivomme toista lasta lähitulevaisuudessa. Monet tutut, lapsettomatkin, väsyvät tosi nopeasti lapseni (ja ylipäätään kaikkien lasten) seurassa. Onko kaikki kiinni vain omasta asenteestani vai onko elämäni vain helppoa? En ole tehnyt montaa lasta peräkanaa?
Kommentit (11)
Olet täysin oikeassa. Samaa mieltä. Hyvää jatkoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kuulostaa normaalilta, mikä on tällä palstalla harvinaisempaa. Täällä keskitytään useammin valittamiseen, haukkumiseen ja provosointiin. Mutta et ole ainoa, täällä pötköttelen sohvalla myös tyytyväisenä äitinä, lapsi kiipeilee päälläni ja höpöttelee. Kai se on vähän kaikesta kiinni, tuurista ja asenteesta. Joku voisi nyt tilallani marista, miten ärsyttävää kun ei saa koskaan olla hetkeäkään rauhassa. Tai että olen huono äiti, koska en keskity koko ajan 100% lapseen.
Sori mutta jostain syystä trollitutkani alkoi piippaamaan heti ekan lauseen kohdalla.
Minä tunsin omaa lastani kohtaan ihan samoin. Tunnen edelleen vaikka on jo aikuinen ja asuu omillaan. Elämäni tärkein ihminen, ainoa jota rakastan pyyteettömästi ja aidosti. Kaikkia hänen tekojaan en hyväksy mutta ei se rakkautta vähennä. Nautin vauva-ja lapsuusajasta tosi paljon. Olisin halunnut toisenkin lapsen, mutta en saanut. Minulla ei ollut kiire työelämään vaikka lapsi meni kouluunkin. Halusin vain olla lapselle läsnä ja oppia tuntemaan. Lapset on ihania, vaikka kiukuttelisi ja tekisi ilkeyksiä. Hurmaavia persoonia. Olen kaupan kassalla töissä ja näen joka päivä ihania pikkuihmisiä, hymyileviä ja energisiä, väsyneitä ja kiukuttelevia.
Vierailija kirjoitti:
Sori mutta jostain syystä trollitutkani alkoi piippaamaan heti ekan lauseen kohdalla.
Tutkasi on väärällä taajuudella, tarkista se :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, useimmat äidit ajattelevat noin, ap. Muuten sitä ei hankittaisikaan kuin yksi lapsi.
Kannattaa opetella erottamaan kokonaisarvio hetkittäisistä pikkumurheista ja väsyneenä esitetyistä valituksista. Vaikka saatan valittaa äitiyden hetkittäistä raskautta, olen toki lapsiini erittäin tyytyväinen ja pidän äitiyttä elämäni parhaimpana tekona.
T. Akateeminen 50-vuotias kahden teinin äiti
Jotkut ovat lapsi-ihmisiä, toiset taas eivät ole. Nykyisin kenenkään ei Suomessa tarvitse ryhtyä äidiksi, jos ei välttämättä halua. Minulle lapset olisivat "riippakivi" tai "elämän loppu", joten en ole sellaisia hankkinut. Siksi ei tarvitse valittaa tai surkutella mitään, vaan voin nauttia itseni näköisestä elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Elämäni sai ihan uuden merkityksen lapsen myötä. Se matkustelu ja juhliminen oli niin turhaa.. Joo ostin itselleni vaatteita ja kävin hoidoissa, nykyään pistän sen rahan lapseen ja sen ilon näkeminen on paljon enemmän mitä ikinä sain kun laitoin sen itseeni. Tätä tunnetta lapseton ei voi ikinä ymmärtää, ehdottoman pyyteetön rakkaus lasta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat lapsi-ihmisiä, toiset taas eivät ole. Nykyisin kenenkään ei Suomessa tarvitse ryhtyä äidiksi, jos ei välttämättä halua. Minulle lapset olisivat "riippakivi" tai "elämän loppu", joten en ole sellaisia hankkinut. Siksi ei tarvitse valittaa tai surkutella mitään, vaan voin nauttia itseni näköisestä elämästä.
Silti sinun pitää tunkea esittämään kantaasi ketjuun, jossa puhutaan äitiyden hienoudesta? Et kuulosta siltä, että olet sinut ratkaisusi kanssa, kun sitä niin pitää väkisin hieroa muiden naamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat lapsi-ihmisiä, toiset taas eivät ole. Nykyisin kenenkään ei Suomessa tarvitse ryhtyä äidiksi, jos ei välttämättä halua. Minulle lapset olisivat "riippakivi" tai "elämän loppu", joten en ole sellaisia hankkinut. Siksi ei tarvitse valittaa tai surkutella mitään, vaan voin nauttia itseni näköisestä elämästä.
Silti sinun pitää tunkea esittämään kantaasi ketjuun, jossa puhutaan äitiyden hienoudesta? Et kuulosta siltä, että olet sinut ratkaisusi kanssa, kun sitä niin pitää väkisin hieroa muiden naamaan.
Mitä hourit? Minähän vastasin aloittajalle ja selitin, mistä hänen havaitsemansa ilmiö johtuu. Ihmiset vain suhtautuvat lapsiin eri tavoin, se on ihan normaalia.
Tuntuu, että monelle lapsi on yhtä kuin elämän loppu tai kokevat lapsen joksikin riippakiveksi. Minulle lapsi/lapset ovat kaikkea muuta. ap