Lue keskustelun säännöt.
Kiinnostus toiseen parisuhteessa
21.07.2017 |
Jännittävä pulma, mihin kaipaisin vähän jotain vertaistukea tai muuta.
Paras ystäväni on vakaassa parisuhteessa miehensä kanssa. Minulla on tuore kumppani, johon paras ystäväni ja hänen miehensä ovat tutustuneet vastikään. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja viihdymme loistavasti toistemme seurassa! On ihanaa, kun voi porukalla grillata, lähteä vaeltamaan, tehdä pidemmän aikavälin suunnitelmia ja muuta. Olemme toistemme kodeissa kuin omissamme ja toimimme kuin suurena perheenä konsaan keskenämme.
Ongelmani piilee nyt siinä, että tutustuttuaan paras ystäväni ja minun uusi kumppanini ilmeisesti ovat vähän ihastuneet toisiinsa. Välillä parhaan ystäväni kumppanin kanssa silmäilemme toisiamme vähän naureskellen, kun ystäväni käy keskustelua oman mieheni kanssa ja heittelevät ilmoille ties mitä hellittelynimiä ja hulvattoman perverssiä vitsiä. Onneksi sentään parhaan ystäväni mies osaa suhtautua tähän rennosti, sillä itseäni alkaa nykyisten ärsyttämään heidän keskinäinen juttunsa, vaikka tiedän ettei kyse ole mistään suuremmasta ihastuksesta tai muusta - ovat vain kiinnostuneita ja juuri päässeet tutustumaan toisiinsa ja tietynlaiset asiat heräävät heidän välillään.
Oletteko te olleet ihastuneita pitkien parisuhteiden aikana muihin ihmisiin? Tai katsoneet vierestä, kun oma kumppaninne on ollut kiinnostunut jostain toisesta? Haluaisin tietää, kuinka kummassa pystyisin antamaan asian olla ja vain nauraa heidän jutuilleen. En ole omasta tai ystävänikään parisuhteen laadusta sen kummemmin huolissani, itseäni lähinnä ehkä vain loukkaa tuoreessa suhteessa se, että tuommoinen pinnallinen kiinnostuksen kohde löytyi näinkin äkkiä ja kaiken lisäksi vielä noin läheltä.
Flirttailu muiden kanssa ei ole itselleni ongelma ollut aiemmin, mutta nyt olen tilanteessa missä asia jokseenkin loukkaa minua. Eniten ehkä loukkaa juurikin se, että kyseessä on paras ystäväni (toisaalta, hän on helvetin hyvännäköinen ja hauska nainen, joten en yhtään ihmettele, miehelläni on hyvä maku!)
Mikähän tähän kalvavaan ahdistukseen helpottaisi?
Kommentit (20)
Ei tuollainen käy, ei ole sopivaa, vaan loukkaavaa. Miksi sellaista haluaisi tehdä ystävälleen tai seurustelukumppanilleen?
Tuntuu kuin jotkut ihmiset eivät yhtään osaisi ajatella nenäänsä pitemmälle, kuten asettua toisten asemaan. Siis ihan tosissaan, ylläpitää ihastusta oman ystävänsä seurustelukumppaniin, vaikka on kaiken lisäksi itse parisuhteessa?! Entä mies, flirttailee toisen naisen kanssa, joka on vieläpä naisystävänsä hyvä ystävä?!
Ai, ei sinussa ole mitään vikaa, vaan noissa kahdessa!
Valitettavasti en osaa sanoa, mitä sinun olisi viisainta tehdä. En tiedä auttaisiko "ystäväsi" kanssa puhuminen, samoin mies"ystäväsi" kanssa. Todella hankala, loukkaava ja hämmentävä tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat aika täysijärkiseltä ihmiseltä. Oletko miettinyt suhteenne avaamista osittain?
Ymmärrän kyllä miltä tuo tuntuu. Olin kerran vastaavassa tilanteessa. Pahinta oli jälkeenpäin, kun intuitioni sanoi että jotain oli tapahtunut. Se naispuoleinen ystäväni alkoi vältellä minua ja meitä...käytännössä välimme katkesivat, enkä koskaan saanut tietää syytä. Tai tiesinhän minä. Joku suhde heillä oli ilmeisesti ollut, joka sitten hävetti. Erosinkin myöhemmin tästä miehestä ja vanhoja syntejä tuli kautta rantain esille siinä vaiheessa.
En tietenkään väitä että mitään sellaista tapahtuu. Mutta silti ehkä pitäisin itse etäisyyttä näihin kavereihin.
Olen myös itse ollut tilanteessa, jossa ystäväpariskunnan mies tunnusti jopa suoraan (kännissä) ihastuneensa minuun. Soittelikin monesti vaimonsa tietämättä. Pistin tylyn stopin asialle ja sanoin miehelle miltei pahasti. Vaikka se tilanne jotain alhaista itsetuntoa hivelikin. Taisi "ihastus" loppua siihen. ;-)
Kyllä sinun ystävänkin pitäisi ymmärtää ettei tuo tilanne tunnu sinusta kivalta, vaikka onkin kiva hekumoida omassa viehätysvoimassaan.
Voit ajatella positiivisesti, että teillä on samankaltainen maku ihmisten suhteen kun tärkeimmät ihmisesi viihtyvät keskenään. Yritän olla ajattelematta sitä negatiivista puolta. Minua se satuttaa sen verran, että asiasta on keskusteltu paljon miesten kanssa tahoillamme. Ystävätär ei enää katso minua kunnolla silmiin vaikka yrittää olla ystävällinen. Olen myös vältellyt tapaamisia.
Olemme mieheni kanssa avoimesti keskenämme puhuneet miehen tunteista, joita on, jotka hänellekin tuntuvat raskailta kantaa. Luotan siihen että mitään fyysistä ei tapahdu selkäni takana, mutta se henkinenkin on tarpeeksi kipeä asia.
Tiedän että on olemassa jokaiselle enemmän kuin "yksi oikea", mutta onhan se aika p.stä jos alkaa tuntua että niitä liehuu oman parisuhteen ympärillä. Kyllä se romantiikkaa nakertaa, kun parisuhteen pitäisi saada olla yhteisessä kuplassa kellumista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se romantiikkaa nakertaa, kun parisuhteen pitäisi saada olla yhteisessä kuplassa kellumista.
Tässä olet aivan oikeassa. Tuntuu jokseenkin typerältä päästä huomion keskipisteeksi ja romantiikan nälän kohteeksi sen jälkeen, kun olemme viettäneet päivän porukassa ja olen jäänyt huomiotta tämän ystävättäreni läsnäolon vuoksi. Enkä todellakaan mitään kakkossijaa halua.
Ja vaikkei mieheni sen kummemmin tuota kiinnostustaan ajattelisi, kyllä sen vierestä katsominen pistää harmittamaan sen verran, ettei sohvan pohjalla köllöttely "omassa rakkauskuplassa" tunnu kovin tyydyttävältä, kun tietää toisen olevan pintapuoleisesti kiinnostunut jostain muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli joskus sama tilanne, sillä erotuksella että mieheni ja ystäväni olivat tunteneet toisensa jo kauan ennen minua. Joskus tuosta tuli kinaa, lähinnä miehen mutta joskus myös ystäväni kanssa. Mitään ihastumisia ei koskaan myönnetty, mieheni sanoi välejä kaverillisiksi ja ystäväni joskus väitti tilanteita itselleenkin kiusallisiksi ja toisaalta välillä piti minua vainoharhaisena. Epäilen, että mies oli ihastunut ja ystäväni nautti tuosta huomiosta vaikka yrittikin sen kieltää. Ajan myötä tilanne laukesi - sekä minun mustasukkaisuuteni että myös tuon flirttailun osalta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat aika täysijärkiseltä ihmiseltä. Oletko miettinyt suhteenne avaamista osittain?
Emme ole kumpikaan mieheni kanssa kiinnostuneita avoimesta suhteesta. Olemme keskustelleen asiasta kauan ennen suhteemme alkua ja olemme molemmat niinkin vanhanaikaisia, että haluamme pitkän parisuhteen mihin sisältyy vain kaksi osapuolta. Olemme keskustelleet myös siitä, että ulkopuolinen kiinnostus on vain ohimenevää ja sitä sattuu varmaankin kaikille, mutta on eri asia nakata se joku nätti/komea/hauska/muuten kiinnostava tyyppi mukaan parisuhteeseen, millä on oikeasti tähtäimenä viihtyä yhdessä vanhoille päiville saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti miten miehen saisi heräämään itsesiihen, että hänen käytöksensä on epäsopivaa ja aiheuttaa sinulle todella paljon mielipahaa.
Minun ystävätär on kova flirttailemaan. Kun oman mieheni kanssa tuli ihastusta ilmaan, tajusin että hänellä ei ole muita pariskuntia elämässään. Kukaan nainen ei jaksa kuunnella sitä, katsella vierestä. Hänen miehensä veljien vaimot eivät koskaan tule käymään ja ovat poissa kotoa kun perhe menee vieraisille. Luulen, että hän itsekin kärsii tuosta flirttailevasta luonteestaan.
Itse pidin häntä hirveän mukavana, kunnes oma mieheni myönsi ihastuksensa. En ajattele kummastakaan pahaa, mutta omaa parisuhdetta se tahraa sen verran että en halua sille altistua. Eihän tämä kivaa ole kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna en olisi enää tekemisissä tuon ystävättären kanssa, ainakaan niin paljoa. Millainen ystävä flirttaa avoimesti toisen miehen kanssa? Ja millainen mies menee tähän mukaan? Ei kuulosta kovin hyviltä kumppaneilta ja kavereilta.
Jos kaikilla on sama meno ja itse alkaa hermostua niin kyllä se ongelma on omassa mustasukkaisuudessa.
Kertoisin omalle miehelle ja hän sitten tukee niin että pystyn taas luottaa siihen että meillä on hyvä, luja suhde.
Tässä auttaa tosi paljon ihan sanallinen sinun huomioiminen mutta myös suhteessa muut teot.
Minusta tässä suhteen ulkopuolella olevat ihmiset saa olla mitä ovat, eikä asia heille kuulu mutta sinun ja miehen välinen suhde tarvitsee muiden nähden vaikka hellyyttä.
Ota asia puheeksi miehen kanssa ja mieti valmiiksi mitä asioita itse tarvitset miehen kanssa. Ehkä teillä kahdella on vaikka hellyys vähentynyt ja koska itsellesi se on tärkeää olet huomannut miten joku saa miehesi fyysistä puolta enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti miten miehen saisi heräämään itsesiihen, että hänen käytöksensä on epäsopivaa ja aiheuttaa sinulle todella paljon mielipahaa.
Onko hirveästi muita vaihtoehtoja, kuin puhua suoraan ja näin ollen saada itsensä kuulostamaan hullulta ämmältä? Mielestäni ei. En osaa tuoda asiaa ilmi mitenkään neutraalisti miehelleni.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikilla on sama meno ja itse alkaa hermostua niin kyllä se ongelma on omassa mustasukkaisuudessa.
Kertoisin omalle miehelle ja hän sitten tukee niin että pystyn taas luottaa siihen että meillä on hyvä, luja suhde.
Tässä auttaa tosi paljon ihan sanallinen sinun huomioiminen mutta myös suhteessa muut teot.
Minusta tässä suhteen ulkopuolella olevat ihmiset saa olla mitä ovat, eikä asia heille kuulu mutta sinun ja miehen välinen suhde tarvitsee muiden nähden vaikka hellyyttä.
Ota asia puheeksi miehen kanssa ja mieti valmiiksi mitä asioita itse tarvitset miehen kanssa. Ehkä teillä kahdella on vaikka hellyys vähentynyt ja koska itsellesi se on tärkeää olet huomannut miten joku saa miehesi fyysistä puolta enemmän?
En ymmärrä kohtaa "kaikilla sama meno". Selittäisitkö?
Ja joo, ongelma saattaa piillä enemmän siinä, etten itse saa läheisyyttä tai muutenkaan juurikaan huomiota mieheltäni kyseisen pariskunnan ollessa paikalla. Siksi en myöskään oikein niele näitä vastauksia, missä kehotetaan vähentämään ystävättäreni kanssa olemista. Ei ole ystävättäreni vika, ettei mieheni oikein hallitse tunteitaan. Eikä ole toisaalta miehenikään vika, että ystävättäreni heittää vettä myllyyn. Tai toisin päin, kuka sitä tietää.
Mielestäni myöskään ongelma ei suoranaisesti ole vain omassa mustasukkaisuudessani, vaikka sitäkin olen miettinyt. Siis että olisin vain turhaan mustasukkainen tai muuten vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs hullua siinä on keskustella tunteista? Keskustella siitä, että on paha olla? Jos mies sen ottaa skitsoiluna niin sitten vasta on miehessä vika.
Otat vain keskustelulle hyvän ajan. Pohjustat sanomalla että on tärkeää asiaa ja haluaisit jutella rauhassa ja asia on sinulle vaikea. Ettei vain puuskahduksena päin kasvoja. Voihan olla että mies sinun mieliksesi haluaa tulla toimeen ystäviesi kanssa, ja kokee hämmentävänäkin sinun reaktiosi, mutta sinulla on silti oikeus sanoa miltä sinusta tuntuu ja jättää päätökset avoimeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikilla on sama meno ja itse alkaa hermostua niin kyllä se ongelma on omassa mustasukkaisuudessa.
Kertoisin omalle miehelle ja hän sitten tukee niin että pystyn taas luottaa siihen että meillä on hyvä, luja suhde.
Tässä auttaa tosi paljon ihan sanallinen sinun huomioiminen mutta myös suhteessa muut teot.
Minusta tässä suhteen ulkopuolella olevat ihmiset saa olla mitä ovat, eikä asia heille kuulu mutta sinun ja miehen välinen suhde tarvitsee muiden nähden vaikka hellyyttä.
Ota asia puheeksi miehen kanssa ja mieti valmiiksi mitä asioita itse tarvitset miehen kanssa. Ehkä teillä kahdella on vaikka hellyys vähentynyt ja koska itsellesi se on tärkeää olet huomannut miten joku saa miehesi fyysistä puolta enemmän?
En ymmärrä kohtaa "kaikilla sama meno". Selittäisitkö?
Ja joo, ongelma saattaa piillä enemmän siinä, etten itse saa läheisyyttä tai muutenkaan juurikaan huomiota mieheltäni kyseisen pariskunnan ollessa paikalla. Siksi en myöskään oikein niele näitä vastauksia, missä kehotetaan vähentämään ystävättäreni kanssa olemista. Ei ole ystävättäreni vika, ettei mieheni oikein hallitse tunteitaan. Eikä ole toisaalta miehenikään vika, että ystävättäreni heittää vettä myllyyn. Tai toisin päin, kuka sitä tietää.
Mielestäni myöskään ongelma ei suoranaisesti ole vain omassa mustasukkaisuudessani, vaikka sitäkin olen miettinyt. Siis että olisin vain turhaan mustasukkainen tai muuten vain.
Ei ole sinun ystävättären vika, että heittää vettä myllyyn? Kenen vika sitten? Sinunko vai kenties naapurin Peran? Ongelma on siinä, että sinä et itse osaa ja halua laittaa heidän käytökselleen pistettä ja rajoja. Jos sinusta heidän flirttailu tuntuu pahalta, niin kyllä siitä pitää pystyä sanomaan. Molemmille. Ehkä olen kukkahattutäti tai jotain, mutta ei meidän ystäväpiirissä flirttailla muille. Ollaan toki ystävällisiä, jutellaan, hymyillään ja vitsaillaan, mutta flirtissä menee raja. Kunnioittaako tuo ystävätär lainkaan sinua tai miestään?
Minusta voisit olla rehellinen itsellesi ja kunnioittaa omia tunteitasi. Jos kumppanisi ja kaverisi läheisyys tuntuu sinusta epämiellyttävältä, se on ihan ok. Toinen kysymys on, mitä sille tulisi tehdä. Haluatko lähteä työstämään omaa persoonasi vai muuttamaan ympäristöäsi? Kumpikin on varmasti mahdollista. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että mikään normi se ei ole, että miesystävä "leikkii" naispuolisen kaverin kanssa kumppanin nenän alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikilla on sama meno ja itse alkaa hermostua niin kyllä se ongelma on omassa mustasukkaisuudessa.
Kertoisin omalle miehelle ja hän sitten tukee niin että pystyn taas luottaa siihen että meillä on hyvä, luja suhde.
Tässä auttaa tosi paljon ihan sanallinen sinun huomioiminen mutta myös suhteessa muut teot.
Minusta tässä suhteen ulkopuolella olevat ihmiset saa olla mitä ovat, eikä asia heille kuulu mutta sinun ja miehen välinen suhde tarvitsee muiden nähden vaikka hellyyttä.
Ota asia puheeksi miehen kanssa ja mieti valmiiksi mitä asioita itse tarvitset miehen kanssa. Ehkä teillä kahdella on vaikka hellyys vähentynyt ja koska itsellesi se on tärkeää olet huomannut miten joku saa miehesi fyysistä puolta enemmän?
En ymmärrä kohtaa "kaikilla sama meno". Selittäisitkö?
Ja joo, ongelma saattaa piillä enemmän siinä, etten itse saa läheisyyttä tai muutenkaan juurikaan huomiota mieheltäni kyseisen pariskunnan ollessa paikalla. Siksi en myöskään oikein niele näitä vastauksia, missä kehotetaan vähentämään ystävättäreni kanssa olemista. Ei ole ystävättäreni vika, ettei mieheni oikein hallitse tunteitaan. Eikä ole toisaalta miehenikään vika, että ystävättäreni heittää vettä myllyyn. Tai toisin päin, kuka sitä tietää.
Mielestäni myöskään ongelma ei suoranaisesti ole vain omassa mustasukkaisuudessani, vaikka sitäkin olen miettinyt. Siis että olisin vain turhaan mustasukkainen tai muuten vain.
Ei ole sinun ystävättären vika, että heittää vettä myllyyn? Kenen vika sitten? Sinunko vai kenties naapurin Peran? Ongelma on siinä, että sinä et itse osaa ja halua laittaa heidän käytökselleen pistettä ja rajoja. Jos sinusta heidän flirttailu tuntuu pahalta, niin kyllä siitä pitää pystyä sanomaan. Molemmille. Ehkä olen kukkahattutäti tai jotain, mutta ei meidän ystäväpiirissä flirttailla muille. Ollaan toki ystävällisiä, jutellaan, hymyillään ja vitsaillaan, mutta flirtissä menee raja. Kunnioittaako tuo ystävätär lainkaan sinua tai miestään?
Olen samaa mieltä, että jos ap kokee tilanteen ongelmalliseksi, niin hänen asia täytyy ratkaista. Ap voi kertoa ystävälleen ja kumppanilleen, miltä heidän käytös hänestä tuntuu. He voivat muuttaa sitä tai jatkaa samaan malliin. Silloin täytyy kokeilla muita keinoja, kuten omien tunteiden työstämistä tai seuran vaihtoa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta voisit olla rehellinen itsellesi ja kunnioittaa omia tunteitasi. Jos kumppanisi ja kaverisi läheisyys tuntuu sinusta epämiellyttävältä, se on ihan ok. Toinen kysymys on, mitä sille tulisi tehdä. Haluatko lähteä työstämään omaa persoonasi vai muuttamaan ympäristöäsi? Kumpikin on varmasti mahdollista. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että mikään normi se ei ole, että miesystävä "leikkii" naispuolisen kaverin kanssa kumppanin nenän alla.
Kuinka työstän omaa persoonaani niin, etten kokisi moista toimintaa häiritseväksi? Itseänihän en voi kenenkään silmissä muuttaa miellyttämisenhalusta yhtään kiinnostavammaksi kuin jo olen, enkä kyllä todellakaan näe tarvetta, että minun täytyisi ihan tosissaan kilpailla oman mieheni huomiosta yhtään kenenkään kanssa. Hulvaton ajatusleikkinä jopa.
Toisekseen, en halua katkoa välejäni ystävättäreeni minkään pintapuoleisen ihastumisen takia. En usko, että mieheni tai ystävättäreni ovat sen suurempaa roihua välilleen saaneet aikaan, enkä pelkää fyysistä/henkistä pettämistä. Koen vain tilanteen omalta osaltani epämiellyttäväksi, vaikka tiedostan sen oletettavasti menevän ohi aikanaan. Myöskään miestäni en nyt ensimmäisen pienen mustasukkaisuuden piston vuoksi ajatellut lyödä vaihtoon.
Sitäpaitsi, jos tämä kiinnostus kasvaisikin rakastumiseksi ja sitä myöten parisuhteeksi, mikä minä olen heitä estämään. Näin en kuitenkaan oleta tapahtuvan, joten siksi halusin vähän apua, kuinka jaksaisin omaa oloani. Kuinka työstän omaa fiilistäni?
Puhuin miehelle vähän asiasta, näytti ymmärtävän yskän. Eli siis sen, etten ala kilpailemaan kenenkään kanssa hänen huomiostaan. Hän totesi siihen, ettei tarvitsekaan ja asenteeni on oikea. Käytännössä näen tämän ensi kerralla, kun tapaamme ystättäreni yhdessä.
Kiinnostuksen voin kyllä niellä, mutten sitä, että asiaa edesautetaan ollenkaan. Mieheni ilmeisesti ymmärtää tämän. Enkä kyllä saanut minkään vainoharhaisen hullun naisen leimaa otsaani, vaikka suuni aukaisinkin. Kiitos rohkaisusta puhumiseen liittyen teille.
Eniten ihmetyttää nämä "tiedän että kyse on vain pienestä kiinnostuksesta eikä mistään vakavasta" -jauhannat. Mistä ulkopuolinen sellaisen tietää? Siitä, että oma mies on vakuutellut??
Ajatustenlukua voi kyllä harjoitella mutta tiettävästi ihminen ei siihen pysty vaikka kuinka harjoittelisi.
Ap kaverisi on törkeä ja uusi miehesi ei taida olla kovin suurella sydämellä jutussanne.
No ei minusta tuon edes tarvitse antaa vain olla, aika törkeää kaveriltasi ja mieheltäsi flirttailla avoimesti sun naaman edessä.