Miten ujo ihminen pääsisi mukaan Treella kristilliseen elämään?

Sinun kannattaa rohkeasti mennä eri vapaiden suuntien tilaisuuksiin ja katsoa mikä tuntuisi "omalta", muutaman kerran samaan seurakuntaan vaikka eka kerta olisi outo.

Toivottavasti löydät etsimäsi <3

Jatkan vielä, Vapaakirkko, helluntaisrk, Henotes-srk (sinne kannattaa mennä silloin kun Joen pariskunta on vastuuvuorossa), mitähän niitä vielä Trella on, Platsisrk on yhä olemassa mutta melko pienimuotoisena.

Ikävä että en enää asu Tampereella, olisin voinut lähteä "turvaksesi" alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani ja koko tuttavapiirini ovat ateisteja tai hiljaa uskostaan. Itse olen siinä elämäntilanteessa, että kokisin löytäväni kaltaistani seuraa ainoastaan jostakin vapaaseurakunnasta. Olen jo yli-ikäinen, mutta haluaisin jotenkin löytää uskossa olevan miehen ja elää loppuelämäni kristillisiä arvoja kunnioittaen.

Tampere vineyard on uusi ja kuulemma kiva, hki myös on vineyard ollut jo vuosikymmenet.

Käy rohkeasti jossain tapahtumassa, illassa tms. Tampereella on paljon vaihtoehtoja. Tuomasmessu on kai tosi suosittu, siellä voi olla vaikea tutustua, mutta suosittelen menemään mukaan johonkin vastuutehtävään, tai pienpiiriin mukaan, niin tutustut helpommin.

Jos olet nuori (tarkoitan noin alle 35), mene mukaan Uuden Verson/Varikon toimintaan. Se on todella vapaata ja yhteiskristillistä. Suosittelen lämpimästi!

http://www.uusiverso.fi/sivustot/uusi_verso

Täällä on aina sydämellinen ja lämminhenkinen vastaanotto uusille tulokkaille. Ja opetus on taatusti luterilaista:

http://www.lhpk.fi/tampere/

Lopettamalla kirjoittelun av:lle, jossa teille hihhuleille nauretaan päin naamaa, ja syystä.

Seurakuntaan sisäänpääseminen ja ihmisiin tutustuminen on oman kokemuksen mukaan tosi vaikeaa, enemmän arvostetaan niitä kovaäänisempiä. Itse taas ajattelen että teot puhuu sanoja enemmän.

Helposti meille nöyremmille lankeaa aputytön / pojan rooli, voi kun se raamatunsitaateilla päteminen ja "salakielen" osaaminen ei olisi niin tärkeää. Onneksi olen vaihtamassa paikkakuntaa, ehkä sieltä löydän vihdoinkin sen oman porukkani jossa käyttäydytään Jumalan sanaa kunnioittaen eikä vain puhuta siitä.

Eniten kiinnostusta koin niiltä, jotka yrittivät naittaa minua epätoivoisille sinkkumiestutuilleen. Kun en ollut sellaisesta kiinnostunut, jäi yhteydenpitokin. Tosi surullista jos seurakunnassakaan ei kelpaa ja ole pidetty omana itsenään, vaan vain mahdollisena hyvänä vaimoehdokkaana jota osa porukasta taas ahdistelee. Olenko ainoa näiden kokemusten kanssa?

Ihmisiin pettynyt -84 kirjoitti:

Seurakuntaan sisäänpääseminen ja ihmisiin tutustuminen on oman kokemuksen mukaan tosi vaikeaa, enemmän arvostetaan niitä kovaäänisempiä. Itse taas ajattelen että teot puhuu sanoja enemmän.

Helposti meille nöyremmille lankeaa aputytön / pojan rooli, voi kun se raamatunsitaateilla päteminen ja "salakielen" osaaminen ei olisi niin tärkeää. Onneksi olen vaihtamassa paikkakuntaa, ehkä sieltä löydän vihdoinkin sen oman porukkani jossa käyttäydytään Jumalan sanaa kunnioittaen eikä vain puhuta siitä.

Eniten kiinnostusta koin niiltä, jotka yrittivät naittaa minua epätoivoisille sinkkumiestutuilleen. Kun en ollut sellaisesta kiinnostunut, jäi yhteydenpitokin. Tosi surullista jos seurakunnassakaan ei kelpaa ja ole pidetty omana itsenään, vaan vain mahdollisena hyvänä vaimoehdokkaana jota osa porukasta taas ahdistelee. Olenko ainoa näiden kokemusten kanssa?

Aivan yleinen ja normaali kokemus. Tuollaista se on. Varsinkin seurakuntanuorissa, mutta jonkun verran aikuistenkin kesken. Yhteenhitsautuneeseen kaveriporukkaan jossa kaikki tuntevat toisensa on paha päästä sisään. Pahimmassa tapauksessa sinua ei edes noteerata kun ilmestyt ensi kertaa paikalle, ja herkkänä ja epävarmana jäät aina niiden kitaransoittajien, pätijöiden tai reteästi toimeen tarttuvien puuhapetterien ja vauhtivilmojen  jalkoihin.