Kissanomistajat, apua!

Älä tee mitään pakolla. Syötä pentu kädestä, alkuun niin että se on lattialla. Kun se osaa syödä rauhassa ködestäsi, mene lattialle istumaan ja houkuttele pentu syliisi syömään. Älä nytkään pakota (älä edes nosta syliin) vaan anna pennun itse tulla. Kun sylissä syöminen sujuu, ala varovasti rapsutella kissaa. Vaikka tällainen hidas, pennun omaan aikatauluun sujuva totuttelu saattaakin tuntua pitkältä tieltä, on se kuitenmin nopein tie saada pentu luottamaan sinuun. Kaikki pakko ja kiirehtiminen voi aiheuttaa turhaa jännitystä joka ei ehkä koskaan lähde pois...

Meille tyttökissa tuli juurikin noin 12 viikon iässä ja on nyt 11 vuotias. Koskaan ei ole halunnut syliin tulla. Tykkää kuitenkin silityksestä ja paijaamisesta. 

Sä voit haluta sylikissaa, mutta kissa itse päättää haluaako olla sellainen. Väkisin sylissä pitäminen on aivan turhaa. Olisit ottanut koiran, niin siitä olisit saanut sellaisen kuin sinä haluat.

Kissoilla kuten koirilla, ihmisillä, apinoilla, hevosilla.. on omat luonteensa!

Meillä on kaksi kissaa, leikattuja naaraita, ja heistä toinen on pikkuisesta asti ollut oikea sylivauva. Toinen jo pienenä varsin tomera tyttö joka viihtyi omissa puuhissaan. He ovat 9- ja 10-vuotiaat nyt. Toisen saa kaapata syliin ja viihtyy siinä ja kehrää, toinen väistää kättä silloin kun ihmisen seura ei kiinnosta, hakeutuu siliteltäväksi ja rapsuteltavaksi silloin kun se hänelle sopii.

Minulla on ollut monia kissoja, ja näin yleisesti ole tehnyt havainnon, että kolleista tulee helposti sylikissoja ja ovat varsin leppoisia, naaraat itsenäisempiä.

Ei kaikista tule sylikissaa.

Fakta on, että väkisin et kissasta sylikissaa saa.

Se, mitä voit tehdä, on luoda kissaan hyvän suhteen. Annat oman rauhan aina, mutta kun hakee sinua hellimään tai leikittämään, niin suot sen kissalle. Juttele paljon, rauhallisella äänellä. Tällaiset pienet arkiset teot tekevät suhteesta luonnollisen ja hyvän. Todella moni kissa rakastaa sitä, että niille juttelee.

Mitä sylissä olemiseen tulee, kissa tulee syliin jos haluaa. Kaikki eivät halua, ihan sama miten paljon omistaja sitä hinkuisi.

Tulevaisuuden varalle vinkkinä kerron, että jos haluat tietynlaisen kissan (tässä tapauksessa sylikissan), ole yhteydessä eläinsuojeluyhdistyksiin ja anna koti aikuiselle kissalle. Eläinsuojeluyhdistyksissä usein osaavat suositella sopivaa kissaa toiveidesi mukaan. Aikuisen kissan luonne on usein jo selvä, kun taas pennusta ei koskaan tiedä. Kissan luonne saattaa muuttua kovasti ensimmäisen vuoden aikana, ja miksei sen jälkeenkin.

Sen verran väkisin tekemisestä vielä sanon, että totuta kissa hyvissä ajoin (eli alkaen nyt jo) kampaamiseen ja kynsien hoitoon. Eli leikin tai hellyyden ohella puolihuomaamattomasti kampaa kissaa ihan vähän kerrallaan, ja koskettele tassuja. Siis kissalle lähes huomaamattomasti, tosi hitaasti määrää lisäten. Tällä teet tulevaisuuden kynsienleikkuusta ja harjaamisesta mukavampaa.

Voi olla kissan luonteestakin kiinni, mutta ihan normaalia olla aluksi tuollainen. Älä väkisin ota syliin, anna tottua sinuun ja uuteen ympäristöön.

Itse adoptoin säikyn, orvon pennun kadulta, jolla oli huonoja kokemuksia vihamielisistä ihmisistä. Kun rakkaudella hoivasin, ruokin ja leikitin, niin tajusi kyllä pian että olen hyväntahtoinen ja luotettava tyyppi. Nykyään syli on paras paikka ja rapsuttaa saa vaikka masusta.

Kissaa ei voi pakottaa kirjoitti:

Kissoilla kuten koirilla, ihmisillä, apinoilla, hevosilla.. on omat luonteensa!

Meillä on kaksi kissaa, leikattuja naaraita, ja heistä toinen on pikkuisesta asti ollut oikea sylivauva. Toinen jo pienenä varsin tomera tyttö joka viihtyi omissa puuhissaan. He ovat 9- ja 10-vuotiaat nyt. Toisen saa kaapata syliin ja viihtyy siinä ja kehrää, toinen väistää kättä silloin kun ihmisen seura ei kiinnosta, hakeutuu siliteltäväksi ja rapsuteltavaksi silloin kun se hänelle sopii.

Minulla on ollut monia kissoja, ja näin yleisesti ole tehnyt havainnon, että kolleista tulee helposti sylikissoja ja ovat varsin leppoisia, naaraat itsenäisempiä.

Tämä kuulostaa hauskalta, mutta olen myös huomannut, että naaraat etenkin vanhetessaan helpommin alkavat äksyilemään muille kissoille. Niistä tulee itsenäisempiä ja helpommin ovat perheen ainoita kissoja. Urokset ikään kuin taantuvat, muuttuvat leppoisammiksi ja yrittävät saada huomiota enemmän muilta kissaystäviltään ja ihmisiltä.

En sitten tiedä johtuuko se hierarkiasta, että leikattu naaras on leikattua urosta korkeammassa asemassa kissalaumassa, kun ei hormonit vaikuta. Siksi äksyilee urokselle, joka saattaa ainoastaan olla kävelemässä ohi. Kokemus kahdesta muustakin tapauksesta.

Muuten kyllä se perusluonne näkyy jo pennulla. Ostamani kissanaaras oli jo silloin kaikista rohkeimpia pentueessa, pomoainesta.

Harva kissa pitää siitä, että se vain kaapataan syliin. Siskollani on eläinsuojeluyhdistykseltä aikuisena otettu kissa, joka oli ensimmäiset vuodet siskollani ollessaan melko arka eikä viihtynyt sylissä. Nykyään siitä on tullut todellinen mussukka, joka on usein pyrkimässä vieraampienkien ihmisten syliin. Edelleenkään se ei silti pidä siitä, että se vain napataan syliin. Tuolloin se miukuu kauhuissaan ja rimpuilee.

Kissojen kanssa on aina paras antaa niiden tulla omaehtoisesti lähelle, etteivät ne tunne oloaan ahdistuneeksi. Kyllä se side kissan ja omistajan välillä ajan kanssa muodostuu, eikä sitä kannata pilata liialla kiirehtimisellä. Ja niin kuin muutkin kirjoittivat kaikki kissat eivät todellakaan ole sylikissoja ja sitä pitää kunnioittaa.

Kuten edellinen kirjoitti, voi olla ettei misusta tule sylikissaa koskaan mutta neljässä päivässä sitä ei voi vielä tietää.

Mutta.. kissanpentusi on siis on uudessa kodissa ja vasta opettelemassa talon /opettamassa sinua tavoille kaiken kiinnostavan viedessä pientä. Kokeile tällästä kikkaa: jos kisu uupuessaan lepäilee mieluusti vaikka jonkun viltin päällä (fleece, villa tms) niin laita se viltti vaikka lähelle sinua/ syliin ja anna pieniä herkkupaloja/ muuta huomiota mistä lemmikkisi pitää.

Minä leikitin pentua huiskalla (lattialla istuen) niin että sain sen houkuteltua käymään sylissä. Näin sain sen syliin, mutta omilla ehdoillaan.

Pakottaa ei missään nimessä pidä, kissan ehdoilla mennään! Se tulee itse lähelle, haistelee itse, puskee kättäsi itse. Se on ollut kotonasi vasta neljä päivää, se on todella lyhyt aika. Jos pakotat pennun syliin, se oppii vain ja ainoastaan pelkäämään.

Mikään konsti ei takaa sitä että pennuista tulee sylikissa.

Kaikki kissat ei vaan yksinkertaisesti ole sylikissoja. Ei kannata tietenkään vielä luovuttaa, neljä päivää on lyhyt aika. Mutta kannattaa valmistautua siihen, ettet välttämättä saa siitä leffaseuraa sohvalle.

Koska vaikuttaa siltä, ettet ole kovin tietäväinen kissoista ja kissojen tavoista, suosittelisin sinua lukemaan kissakirjoja.

Sinun ja kissasi kanssakäymistä helpottaisi, jos ymmärtäisit sen " kieltä". Kissa osoittaa tunnetilojaan esimerkiksi korvien ja hännän asennolla ja jos et ole viettänyt paljoa aikaa kissojen kanssa, et välttämättä osaa lukea näitä asioita automaattisesti. Olisihan sinun myös mukava tietää milloin kissa osoittaa sinulle hyvää oloaan ja tunteitaan eleillään ja katseellaan.

Löysin oman vanhan aloitukseni kissan pentuajalta. Nykyään joudun miettimään, kun istahdan, onko mulla aikaa istuskella, sillä kissa tulee aina syliin! Kiitos neuvoista, annoin kissan rauhassa päättää, onko sylikissa ja tämä on kyllä!

Ap