Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Fiktioon pettynyt?
19.07.2017 |
Mistäköhän johtuu, että nykyään petyn niin helposti fiktioon? Sekä kirjoihin että elokuviin ja TV-sarjoihin.
Olen kirjatoukka ja olen aina rakastunut sitä, että saan heittäytyä fiktiiviseen maailmaan ja kokea tarinan ihan täysillä. Dickensistä Tolkieniin ja Harry Potterista kiinalaisiin historiallisiin elokuviin tai vaikkapa Marian Keyesin kirjoihin, en ole erityisen nirso genren suhteen, vaan tarinan laatu on pääasia.
Mutta nykyään en oikein enää uskalla heittäytyä mukaan uusin tarinoihin, kun olen pettynyt niin usein. Tuntuu, että nykyään on muotia, että juonenkäänteet ja loppuratkaisut tulevat täysin puun takaa. Miljoonaa eri mahdollisuutta vihjaillaan, ja sitten tapahtuukin jotain mikä saa juonen vain lässähtämään "yllättävällä" tavalla. Etenkään rakkaustarinoista en viitsi enää kiinnostua. Jos ihastun johonkin fiktiiviseen pariskuntaan, niin aivan taatusti ne eivät päädykään yhteen.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Onko minulla vain käynyt huono tuuri?
Kommentit (7)
lue lisää klassikoita. Eiköhän niitä vielä riitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama. Aina rakastanut lukemista ja hyviä tarinoita muissakin muodoissa kuten peleissä. Ihan väsynyt ainaiseen pettymykseen ja tyhmiin jatko-osiin. Päätin sitten että kirjoitan oman, just sellaisen mitä rakastaisin itse lukea. Monta vuotta siihen on uponnut, nyt eka kirja ehkä valmis tämän vuoden sisällä. Kirjoitan englanniksi, on tää suomi vähän ruosteessa.
Vierailija kirjoitti:
lue lisää klassikoita. Eiköhän niitä vielä riitä
Totta kai! Mutta mielestäni on mukava esimerkiksi seurata jotain sarjaa, jota saa odottaa. Harry Potter oli varmaan niitä viimeisiä kirjasarjoja, joita odotin oikein täpinöissäni ja luin uusimman kirjan aina yötä myöden.
Nykyään on käynyt niin, että odotan innoissani tarinalle jatkoa, ja sen jälkeen onkin sellainen hämmentynyt fiilis, että kylläpä kannatti odottaa... not.
Mietin siis vain, onko muilla ollut samankaltaisia kokemuksia viime vuosina, vai olenko tosiaan valinnut vääriä tarinoita seurattavaksi.
Pelkään kovasti, että sama käy Star Warsin kanssa...
Olet tullut vanhaksi. Ei muutkaan jutut sykähdytä samalla tavalla enää, niin miksi kirjat?
Vierailija kirjoitti:
Olet tullut vanhaksi. Ei muutkaan jutut sykähdytä samalla tavalla enää, niin miksi kirjat?
Mutta kun sykähdyttää kyllä. Menen ihan innoissani mukaan - se on yleensä se loppu tai jatko-osa, johon petyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Aina rakastanut lukemista ja hyviä tarinoita muissakin muodoissa kuten peleissä. Ihan väsynyt ainaiseen pettymykseen ja tyhmiin jatko-osiin. Päätin sitten että kirjoitan oman, just sellaisen mitä rakastaisin itse lukea. Monta vuotta siihen on uponnut, nyt eka kirja ehkä valmis tämän vuoden sisällä. Kirjoitan englanniksi, on tää suomi vähän ruosteessa.
Onnea kirjan kanssa! Toivottavasti siitä tulee menestys :)
Kun nyt yritän miettiä, mihin kaikkiin juttuihin olen pettynyt, niin noiden puun takaa tulevien juonenkäänteiden lisäksi minua vaivaa se, että jopa nuorille suunnattuja seikkailutarinoita vaivaa nykyään tietynlainen kyynisyys. Ja rakkaustarinoita erityisesti vaivaa se, että tuntuu että nykyään vahvojen, mielenkiintoisten sankarittarien ei ole soveliasta rakastua, koska rakkaus on heikoille nössöille eikä feministeille. Olen aina tykännyt hyvin kirjoitetuista rakkaustarinoista jotka kulkevat muun tarinan ohella; en erityisesti lue romanttista kirjallisuutta pelkän romanssin takia. Mutta en ole pitkiin aikoihin löytänyt tuollaista muun tarinan seurana kulkevaa rakkaustarinaa, johon en olisi pettynyt. Tuntuu vähän siltäkin, että nykyään rakkaustarinoita vihjaillaan vain sen verran, että fanit voivat kirjoittaa aiheesta omat fanifiktionsa, mutta ei yhtään sen enempää. Turhauttavaa.
Alue: Aihe vapaa
Se on sama kuin pieraiseminen. Tietää mitä sieltä tulee.