Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut ei pääse irtautumaan vanhemmistaan vaikka ovat jo perheellisiä
18.07.2017 |
Ei ole normaalia ,et aikuista lasta kohdellaan niin kuin hän olisi edelleen pieni lapsi.
Mistä voi oikeasti johtua jos tällainen aikuinen lapsi ei osaa pitää
puoliaan omia vanhempiaan kohtaan?
Läheisriippuvuusko?
Kommentit (33)
Olen taloudellisesti riippuvainen äidistäni, ei kohtele mua kuin lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä taloudellinen riippuvuus. Kun tulee toimeen omillaan, ei ole velkaa kellekään ja saa päättää itse asioistaan.
Vierailija kirjoitti:
Täh? Mistä oikein puhut? Mun suhde vanhempiini, etenkin äitiin, syveni äidiksi tulemisen myötä. Onko siinä jotain pahaa? Hän on tullut auttamaan, jos oon ollu kipee tai väsynyt. Samalla tavoin itsekin huolehdin äidistä ja mummeista. Ja ilman muuta muistakin läheisistä. Mikä ihmeen läheisriippuvuus ja irtaantuminen? Tarkoitatko, että pitää pärjätä yksin ja leikkiä marttyyria ja se on normaalia?
Ap tarkoittanee perheitä, joissa aikuisten lasten vanhemmat ohjauilevat lastensa ja heidän perheittensä elämää omien mieltymystensä ja tarpeidensa mukaisesti. Jos eivät onnistu, leikkivät marttyyriä, manipulointi on aina ikävää.
Mä en ainakaan koskaan tule "irtautumaan" omista rakkaista vanhemmistani, ihan sama mitä sinunlaisesi kolkot ja ah-niin-itsenäiset sanovat. Helvettiäkö se sinulle muuten edes kuuluu jos jollakin vielä aikuisena on pieni heikko lapsi sisällään ja tarvitsee muita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Mistä oikein puhut? Mun suhde vanhempiini, etenkin äitiin, syveni äidiksi tulemisen myötä. Onko siinä jotain pahaa? Hän on tullut auttamaan, jos oon ollu kipee tai väsynyt. Samalla tavoin itsekin huolehdin äidistä ja mummeista. Ja ilman muuta muistakin läheisistä. Mikä ihmeen läheisriippuvuus ja irtaantuminen? Tarkoitatko, että pitää pärjätä yksin ja leikkiä marttyyria ja se on normaalia?
Ap tarkoittanee perheitä, joissa aikuisten lasten vanhemmat ohjauilevat lastensa ja heidän perheittensä elämää omien mieltymystensä ja tarpeidensa mukaisesti. Jos eivät onnistu, leikkivät marttyyriä, manipulointi on aina ikävää.
Näissä perheissä on usein taustalla jokin toistuva avuntarve, jossa yhteiskunnan taholta ei saa apua. Kyse voi olla taloudellisesta avusta, lastenhoitoavusta tms. Ja ainoat tukiverkostot on nämä vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolison sisaren perhe on tällainen. Mummolassa kyläillään monta kertaa viikossa ja lapset siellä jatkuvasti yhdessä. Vanhempien mökille mennään aina yhdessä ja muutenkin lomia ja juhlapyhiä vietetään porukassa. Mummo palvelee perhettä sen minkä kerkeää ja siivoaa lapsiperheen jäljet. Sitten muistellaan yhdessä sitä, kun nämä aikuiset lapset olivat pieniä ja katsotaan vanhoja kotivideoita.
Oisko tosiaan aika katkaista se napanuora?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolison sisaren perhe on tällainen. Mummolassa kyläillään monta kertaa viikossa ja lapset siellä jatkuvasti yhdessä. Vanhempien mökille mennään aina yhdessä ja muutenkin lomia ja juhlapyhiä vietetään porukassa. Mummo palvelee perhettä sen minkä kerkeää ja siivoaa lapsiperheen jäljet. Sitten muistellaan yhdessä sitä, kun nämä aikuiset lapset olivat pieniä ja katsotaan vanhoja kotivideoita.
Oisko tosiaan aika katkaista se napanuora?
Kuulostat kateelliselta. Yleensä juhlia tupataan viettämään yhdessä perheen ja suvun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Puolison sisaren perhe on tällainen. Mummolassa kyläillään monta kertaa viikossa ja lapset siellä jatkuvasti yhdessä. Vanhempien mökille mennään aina yhdessä ja muutenkin lomia ja juhlapyhiä vietetään porukassa. Mummo palvelee perhettä sen minkä kerkeää ja siivoaa lapsiperheen jäljet. Sitten muistellaan yhdessä sitä, kun nämä aikuiset lapset olivat pieniä ja katsotaan vanhoja kotivideoita.
Oisko tosiaan aika katkaista se napanuora?
Miksi? Siis jos he pitävät tuosta? Myös mummo? Tutkimusten mukaan onnellisimpia ja elämäänsä tyytyväisimpiä ovat ne, joilla on mieluinen yhteisö, missä elää. Erityisesti, jos yhteisö koostuu perheestä ja suvusta. On myös tutkittu, että paljon lastenlastensa kanssa aikaa viettävät isovanhemmat elävät pidempään kuin vähän tai ei lainkaan lastenlastensa kanssa aikaa viettävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään ymmärrä miks mun tarvitsis nähdä mun vanhempia vähemmän? Me tykätään toisistamme ja vietetään aikaa yhdessä. Miks ihmeessä tarvitsisi nähdä toisia harvemmin vaan siks et jollain ulkopuolisella on ongelma asian suhteen. Voi jeesus perkele sentään. Kaikesta sitä jo keksitään vetää herneitä!
Vierailija kirjoitti:
Puolison sisaren perhe on tällainen. Mummolassa kyläillään monta kertaa viikossa ja lapset siellä jatkuvasti yhdessä. Vanhempien mökille mennään aina yhdessä ja muutenkin lomia ja juhlapyhiä vietetään porukassa. Mummo palvelee perhettä sen minkä kerkeää ja siivoaa lapsiperheen jäljet. Sitten muistellaan yhdessä sitä, kun nämä aikuiset lapset olivat pieniä ja katsotaan vanhoja kotivideoita.
Oisko tosiaan aika katkaista se napanuora?
Mitä se sua hiertää? Ihanaa kun on läheiset välit loppuun saakka. Tästä hyötyvät myös lastenlapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennenvanhaa koko suku asui lähistöllä ja ei ollut yksinäisyyttä ja masennusta samoin kun nykyään. Nyt isovanhemmat hylätään jonnekkin ja käydään vanhainkodissa kerran kesässä. Ihanaa läheiset välit josta hyötyvät lapset ja vanhukset erityisesti.
Sisareni on helposti syyllistettävissä ja manipuloitavissa. Lisäksi hän tarvitsee äitimme apua, joten äitimme on helppo vaikuttaa heidän elämäänsä. Siskon mies taas on niin kiltti, ettei henno toimia oman äitinsä tahdon vastaisesti. Niinpä jokaikinen juhlapyhä näyttää olevan stressin paikka, kun pitäisi olla molemmille anopeille mieliksi.
Minusta anopit voisivat vierailla heillä ja helpottaa heidän arkeaan sen sijaan, että nelilapsinen perhe ajelee ympäri lääniä heitä miellyttääkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kulkee joissain suvuissa... miehen suvussa kälyt oli täysin äitinsä holhouksessa ja anoppini taas kiinni omissa vanhemmissaan. Mentiin maistraatissa naimisiin ja anoppi (54 vee) ei kyennyt kertomaan sitä isälleen, vaan vaati meitä valehtelemaan.
Sellaista sairasta kyljessä kyhnäämistä koko suvun touhu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison sisaren perhe on tällainen. Mummolassa kyläillään monta kertaa viikossa ja lapset siellä jatkuvasti yhdessä. Vanhempien mökille mennään aina yhdessä ja muutenkin lomia ja juhlapyhiä vietetään porukassa. Mummo palvelee perhettä sen minkä kerkeää ja siivoaa lapsiperheen jäljet. Sitten muistellaan yhdessä sitä, kun nämä aikuiset lapset olivat pieniä ja katsotaan vanhoja kotivideoita.
Oisko tosiaan aika katkaista se napanuora?
Kuulostat kateelliselta. Yleensä juhlia tupataan viettämään yhdessä perheen ja suvun kanssa.
Eikö tällä siskolla ole myös miehensä perhettä jakamassa juhlia? Tällä palstalla näkee sitäkin miten sisaruksistaa yksi imee perheineen isovanhemmista kaiken ajan ja energian, lopuille (pojan perheelle) ei ole sitten sijaa majatalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison sisaren perhe on tällainen. Mummolassa kyläillään monta kertaa viikossa ja lapset siellä jatkuvasti yhdessä. Vanhempien mökille mennään aina yhdessä ja muutenkin lomia ja juhlapyhiä vietetään porukassa. Mummo palvelee perhettä sen minkä kerkeää ja siivoaa lapsiperheen jäljet. Sitten muistellaan yhdessä sitä, kun nämä aikuiset lapset olivat pieniä ja katsotaan vanhoja kotivideoita.
Oisko tosiaan aika katkaista se napanuora?
Kuulostat kateelliselta. Yleensä juhlia tupataan viettämään yhdessä perheen ja suvun kanssa.
Eikö tällä siskolla ole myös miehensä perhettä jakamassa juhlia? Tällä palstalla näkee sitäkin miten sisaruksistaa yksi imee perheineen isovanhemmista kaiken ajan ja energian, lopuille (pojan perheelle) ei ole sitten sijaa majatalossa.
Samalla tavalla voisi kysyä, eikö pojan vaimolla ole perhettä, joiden kanssa juhlia? Tosiasia suomalaisissa perheissä on, että naiset säilyttävät läheiset välit omiin vanhempiinsa vielä pariutumisen jälkeenkin huomattavasti useammin kuin miehet.
Meidän perheessä taustalla on varmaan äitini ja isäni pahat lapsuuden traumat. Äitini etenkin on tuollainen kuin kuvasit ja ns. pahempi tapaus. Isäni isä oli sotainvalidi ja isäni eli käytännössä isättömänä, koska tämä eli sotasairaalassa. Isä joutui paljon hoitamaan isäänsä (oli pyörätuolissa), kun tämä oli kotilomilla. Isäni äiti oli hyvin vahvatahtoinen ja taisi jotenkin "vinksahtaa", kun joutui elättämään perheen yksin. Isä oli ainoa lapsi ja jo mummuni kai jotenkin ripustautui ainoaan poikaansa. Oli oikea hirviö anoppi äidilleni. Isä oli vähän sellainen vässykkä, eikä osannut pitää äitini puolia äitiänsä vastaan. Äitini siis muutti isäni kotitilalle asumaan, jossa meidänkin lapsuuden koti oli.
Äitini isä taas oli kuulemma "hullu juoppo", joka yritti kerran tappaa koko perheensäkin. Äidillä on siis tosi rankka lapsuus. Joutui myös huolehtimaan pienemmistä sisaruksistaan ja oli vastuussa, jos heillä oli vaikka läksyt tekemättä, ja toisaalta vanhemmat siskonsa kontrolloivat ja arvostelivat häntä usein. Äitini kärsii nykyään kai myös jonkin asteisesta alkoholismista. On kyllä halunnut ja yrittänyt olla hyvä äiti, mutta ei ole aina osannut. Hän ei ole koskaan hakenut apua mt-ongelmiinsa, eikä ole halunnut niistä vanhoista asioista puhua. Hän on kovasti tehnyt virheitä omassa elämässään samalla kun on yrittänyt vain selvitä siitä. Äitini joutui myös elättämään meidän perhettä isäni joutuessa työkyvyttömäksi nuorena. Hän on myös kokenut paljon vastoinkäymisiä, mm. siskoni mahdollisen itsemurhayrityksen. Äiti on aina ollut kova arvostelemaan muita ja puuttumaan muiden asioihin. Jos siitä hänelle joku huomauttaa, joko suuttuu verisesti tai väittää, että hyvällä vain tarkoittaa. On aikamoinen marttyyri. Luulen, että osittain se on hänen tapa välittää. Haluaa estää muita tekemästä hänen tekemiään virheitä. Osittain ehkä se on jotain pirstaloitunutta mieltä, ja näkee tekemänsä virheet muissa. Peilaa ne tavallaan muihin. Arvostelee itseään muiden kautta? Ei pysty näkemään ja tunnistamaan virheitä itsessään, koska se oma mieli saattaisi hajota pirstaleiksi? Pitää sen päänsä tavallaan jotenkin kasassa näin. Hän ei kestä heikkoutta muissa, koska ei ole saanut itse olla heikko. Tai ei ainakaan omissa lapsissaan. Yrittää näyttää hellyyttä ostamalla sitä ja puuttumalla asioihin, koska ei osaa sanoa "rakastan sinua". Se on hänen tapansa.
En tiedä. Kai se irtautuminen vaan on vaikeaa, kun on kasvanut lyttäävässä ja sairaassa ilmapiirissä. Kun koko elämä on ollut epänormaalia ja epätervettä. Molemmat vanhemmat on tavallaan olleet epäkypsiä vanhempia, jotka ei ole saaneet apua. Itse en ole enää äitini kanssa tekemisissä oikeastaan lainkaan. Se on ollut raskas päätös. En kanna kaunaa, mutta en vain pysty juuri nyt muuhun. Siskoni itsemurhayrityksen jälkeen äitini tavallaan yritti elää hänen vauva-aikaansa uudestaan, kun oma esikoiseni syntyi. Yritti kovasti kontrolloida ja kaikkea. Vaikka yritin olla välittämättä, se oli silti mahdotonta. Mulla on pakko-oireinen häiriö ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, jotka vaikeuttaa toisesta korvasta ulos päästämistä ja vain välittämättä olemista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison sisaren perhe on tällainen. Mummolassa kyläillään monta kertaa viikossa ja lapset siellä jatkuvasti yhdessä. Vanhempien mökille mennään aina yhdessä ja muutenkin lomia ja juhlapyhiä vietetään porukassa. Mummo palvelee perhettä sen minkä kerkeää ja siivoaa lapsiperheen jäljet. Sitten muistellaan yhdessä sitä, kun nämä aikuiset lapset olivat pieniä ja katsotaan vanhoja kotivideoita.
Oisko tosiaan aika katkaista se napanuora?
Mitä se sua hiertää? Ihanaa kun on läheiset välit loppuun saakka. Tästä hyötyvät myös lastenlapset.
Tästä hyötyy vain osa lapsenlapsista, jos kaikkia energia uppoaa heihin.
Läheiset välit on eri asia kuin läheisriippuvuus.
Läheisriippuvainen on kuin kuristajakäärme.
Täh? Mistä oikein puhut? Mun suhde vanhempiini, etenkin äitiin, syveni äidiksi tulemisen myötä. Onko siinä jotain pahaa? Hän on tullut auttamaan, jos oon ollu kipee tai väsynyt. Samalla tavoin itsekin huolehdin äidistä ja mummeista. Ja ilman muuta muistakin läheisistä. Mikä ihmeen läheisriippuvuus ja irtaantuminen? Tarkoitatko, että pitää pärjätä yksin ja leikkiä marttyyria ja se on normaalia?