Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita entisiä anorektikkoja, jotka ovat nykyään ylipainoisia? Miten laihtua sairastumatta? ;(
17.07.2017 |
Parannuin anoreksiasta noin 5 vuotta sitten. Painon noustua tarpeeksi hoitoni lopetettiin lopulta, mikä tuntui itsestänikin oikealta ratkaisulta silloin. Koin oloni pitkästä aikaa terveeksi, vapaaksi ja hyväksi. Tervehtymisen jälkeen painoni on kuitenkin vain noussut ja noussut, eikä painonnousu ole tasoittunut missään vaiheessa. Jo ollessani anoreksian takia hoidossa, toin hoitajille ja lääkäreille esille huoleni tästä, mutta he lupasivat painonnousun kyllä pysähtyvän, kun kehoni on ihanteellisessa painossaan. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, koska olen jo painoindeksinkin mukaan lievästi lihava, pian jo sekin paukkuu yli.
En pysty seuraamaan kalorimääriä, koska niiden seuraaminen laukaisee minulle välittömästi anoreksia-ajatukset ja toiminnan päälle. Asun nykyään yksin. Silloin parantuessani asuin vielä vanhempieni luona, jolloin vanhempani annostelivat ruokani ja se, minkä he laittoivat eteeni, piti syödä. Tietysti ohjeet heille tulivat hoitohenkilökunnaltani. Pitkään aikaan en saanut itse tietää edes painoani. Nytkin ahdistaa ajatus, että pitäisi alkaa säännöllisesti itse seuraamaan painoa. Pelkään senkin jo pelkästään laukaisevan anoreksian takaisin.
Oletteko muut vanhat anorektikot onnistuneet mitenkään laihtumaan terveellä tavalla sairastumatta uudestaan? En ällötykseltäni pysty tarkkoja mittojani sanomaan, mutta olen katsonut sen painoindeksin mukaan sijoittuvan reippaasti siihen lievästi lihavaan, kohta mennään jo senkin ylitse. Valittamani ylipaino ei siis ole kuviteltua tällä kertaa, kuten se oli nuorempana anoreksian kynsissä.
Olisiko siis mahdollista laihtua jotenkin seuraamatta kalorimääriä ja hyppimättä puntarilla jatkuvasti?
Kommentit (17)
Täällä yksi entinen anorektikko, sairastin kouluiässä. Tuo ajatuksesi, että kalorimäärien tarkkailuun et halua ryhtyä, on erittäin terve. Mutta jotain suuntaviivoja voisi hahmotella, ettet liho ihan holtittomasti. Voisitko kertoa, millainen on keskimääräisen päiväsi ruokavalio ja liikuntasaldo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä parantuuko syömishäiriöstä ikinä kokonaan.
Itse en ole ikinä anorektisen laiha ollut mutta anorexia ja bulimia lukee vanhoissa papereissa.
Sen jälkeen sairastuin ahmimishäiriöön ja nyt painan 106 kiloa!!(olen 164cm) Olen kyllä myöskin viimeisillään raskaana.
Nyt pitäisi laihduttaa synnytyksen jälkeen ja hirvittää jo valmiiksi.
Olen kamppaillut tämän sairauden kanssa koko aikuisikäni ja nyt täytän jo 35-vuotta. Kukaan lähipiiristä ei näistä tiedä enkä ikinä kehtaa puhuakaan.
Minulla on joko tai ajattelu. Joko ahmin tai kituutan. Nyt jälleen kerran koitan löytää kultaisen keskitien. Olen laihduttanut elämässäni ainakin 120 kiloa ja lihonut yhtä monta.
Tuntuu että aineenvaihduntani on mennyt pilalle ja nyt syönkin lääkettä kilpirauhasen vajaatoimintaan. Lääkityksen sain vasta vähän aikaa sitten.
Ryhdyin vegaaniksi ja kahdessa vuodessa on tippunut 30kg. En laske kaloreita ja syön riittävästi. Pääsin syömishäiriökierteestä pois enkä voisi olla tyytyväisempi :)
Ravintoterapeutti voisi olla hyvä. Luultavasti joutuisit viikon verran kirjata ylös syömiset ja liikkumiset, ja sen pohjalta lähdettäisiin katsomaan onko jotain vikaa esim. ruokavaliossa/liikunnassa vai voiko kyseessä olla ihan aineenvaihduntaan liittyvä ongelma - anoreksia pistää kropan niin sekaisin että esmes kilpirauhanen voi pamahtaa, ja paino nousee kun hormonit on päin prinkkalaa :/
Minullakin on sellaista kaikki tai ei mitään-ajattelua. En ole uskaltanut rajoittaa itseltäni vielä herkkujenkaan syömistä, koska pelkään kaiken ehdottomuuden vievän takaisin syömishäiriön tielle. Tarvitsisin siis jonkin todella lempeän tavan laihtua. En liiku tavoitteellisesti, mutta hyötyliikuntaa harrastan paljon. Minulla ei ole autoa, joten kävelen tai pyöräilen joka paikkaan. Lisäksi minulla on useampi koira, joiden kanssa lenkkeilen paljon. Syöminen on siis minulla se suurempi ongelma. En osaa syödä kovinkaan terveellisesti. Parantuessakin piti aina ensin täyttää maha tukevammalla ruoalla ja vasta lopuksi syödä salaatit jos mahtui vielä. Tämä ajattelu on ikävästi jäänyt päälle ja kasvisosat ovat vaan pienentyneet pienenemistään.
Anoreksian aikana kituutin vuosia ilman ihania makeita herkkuja, joten tuntuu, että vielä nykyäänkin otan takaisin silloin menetettyjä ruoan tarjoamia iloja. Tästä ilottelusta pitäisi päästä pois jotenkin terveelliseen syömiseen. Anoreksian jälkeen olen myös inhonnut pieniä annoksia, koska eihän minun muka enää tarvitse elää sellaisilla miniannoksilla. Joku kohtuus pitäisi kuitenkin alkaa löytymään.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseasiassa kävin vasta vuosi sitten mittauttamassa kilpirauhasarvoni, koska epäilin lihomiseni johtuvan niistä, mutta harmikseni tai ilokseni sain kuulla niiden olevan ihan kunnossa. Syömisestä tämä ylipaino vain johtuu. :( Syön liian kaloripitoista ruokaa liian isoja annoksia ja herkuttelen ihan liian usein.
AP
Ei kaloreita tarvitse laskea laihtuakseen. Jos painosi tällä hetkellä nousee vähitellen, syöt vähän liikaa kulutukseesi nähden. Lisää siis liikuntaa kulutuksen lisäämiseksi (vaikka pari kävelylenkkiä viikkoon) tai vähennä syömistä vähän.
Tiedät varmasti mitä suunnilleen syöt normaalina päivänä. Jätä siitä vaikka yksi leipä syömättä tai pienennä pääruuan annoskokoa. Jos syöt tällä hetkellä herkkuja vaikka neljästi viikossa, vähennä herkkukerrat kahteen. Ei sitä tarvitse ajatella tai analysoida sen tarkemmin.
Tee pieniä muutoksia ja hyppää vaa'alle vaikka kuukauden päästä (ei todellakaan siis joka päivä!). Jos paino on lakannut nousemasta, jatka samaan tahtiin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on sellaista kaikki tai ei mitään-ajattelua. En ole uskaltanut rajoittaa itseltäni vielä herkkujenkaan syömistä, koska pelkään kaiken ehdottomuuden vievän takaisin syömishäiriön tielle. Tarvitsisin siis jonkin todella lempeän tavan laihtua. En liiku tavoitteellisesti, mutta hyötyliikuntaa harrastan paljon. Minulla ei ole autoa, joten kävelen tai pyöräilen joka paikkaan. Lisäksi minulla on useampi koira, joiden kanssa lenkkeilen paljon. Syöminen on siis minulla se suurempi ongelma. En osaa syödä kovinkaan terveellisesti. Parantuessakin piti aina ensin täyttää maha tukevammalla ruoalla ja vasta lopuksi syödä salaatit jos mahtui vielä. Tämä ajattelu on ikävästi jäänyt päälle ja kasvisosat ovat vaan pienentyneet pienenemistään.
Anoreksian aikana kituutin vuosia ilman ihania makeita herkkuja, joten tuntuu, että vielä nykyäänkin otan takaisin silloin menetettyjä ruoan tarjoamia iloja. Tästä ilottelusta pitäisi päästä pois jotenkin terveelliseen syömiseen. Anoreksian jälkeen olen myös inhonnut pieniä annoksia, koska eihän minun muka enää tarvitse elää sellaisilla miniannoksilla. Joku kohtuus pitäisi kuitenkin alkaa löytymään.
AP
Voithan ottaa vaikka yhden päivän viikossa herkkupäiväksi, jolloin saat syödä mitä haluat, myös niitä epäterveellisiä juttuja? Tai sitten valitset vain jonkun pienen herkun joka päivälle, niin ei tule tunnetta että rajoittaa liikaa? :)
Tavallisen ruuan syömisestä - oletko kokeillut syödä lautasmallin mukaan, ja vaikka niin että "kierrät" lautasta ympäri, ensin vaikka pala perunaa tms, sitten lihaa, sitten salaattia, ja näin jatkaen kunnes on syönyt? Ehkä siinä saisi vähän sitä ajattelua häviämään että on "hyvät" ja "huonot" ruuat, jotka pitäisi syödä tietyssä järjestyksessä? (kun viittasit tuohon että salaatit ja muut vähemmän täyttävät on pitänyt syödä viimeisenä)
Mistä saisin tietää, minkälaisia ovat normaalit annoskoot tavalliselle aikuiselle naiselle, ei urheilijalle? Esimerkiksi aamupalalla vedän aina 3 leipäpalaa runsaine täytteineen, joissa on kyllä useimmiten kasviksiakin. Onkohan se liian suuri annos kerralla?
Yhdestä jäätelölitrapaketista syön 4 kertaa. Miltä se kuulostaa? Oma suhtautumiseni ruokamääriin on aivan hämärtynyt.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikuntaharrastukselle suositus, ehkä jotain kaverin tai perheen kanssa? Anoreksia altistaa pitemmällä tähtäimellä lihomiselle jo siksi että laihtuessa lihakset kuihtuvat ja toipumisvaiheessa keho kerää lähinnä rasvaa ja lihakset jää heikoiksi...ja lihasmassa taas polttaa huomattavasti tehokkaammin energiaa kuin rasva...eli on mahdollista että anoreksian jälkeen peruskulutus on pienempi kuin ennen ja se altistaa lihomiselle. Tässä mielessä kuntosaliharjoittelu voisi olla hyväksi?
Vierailija kirjoitti:
Mistä saisin tietää, minkälaisia ovat normaalit annoskoot tavalliselle aikuiselle naiselle, ei urheilijalle? Esimerkiksi aamupalalla vedän aina 3 leipäpalaa runsaine täytteineen, joissa on kyllä useimmiten kasviksiakin. Onkohan se liian suuri annos kerralla?
Yhdestä jäätelölitrapaketista syön 4 kertaa. Miltä se kuulostaa? Oma suhtautumiseni ruokamääriin on aivan hämärtynyt.
AP
3 leipäpalaa on aika paljon, ainakin itse olisin ähkyssä niiden syömisen jälkeen. Ei kannata ostaa kotiin tuollaista litran jäätelöpakkausta, se on liian iso houkutus siellä pakasteessa. Mielummin esim. ostaa yhden jäätelötuutin tms. kerralla jos tekee mieli jäätelöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko niinkin yksinkertainen juttu toimia kuin kasvisten tietoinen lisääminen? Et siis rajoittaisi syömistä tai herkutteluja mitenkään, mutta ottaisit vaikka tavoitteeksi syödä kasviksia ja hedelmiä päivittäin vähintään 500-1000g?
"Jo ollessani anoreksian takia hoidossa, toin hoitajille ja lääkäreille esille huoleni tästä, mutta he lupasivat painonnousun kyllä pysähtyvän, kun kehoni on ihanteellisessa painossaan."
Tää on kyllä niin naiivia kuin olla ja voi. Hoikkaakaan ihmistä ei kannata kannustaa syömään huoletta tai paino jatkaa vaan nousemistaan. "Kyllähän sinä voit syödä reilusti kun oot noin hoikkakin." Juu juu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ongelma täälläkin, paitsi että olen sairastanut syömishäiriötä jo yli 20 vuotta. Alkoi teininä anoreksialla josta vaihtui pikkuhiljaa parin vuoden päästä kovaan ahmintaan, paastoamiseen ja rajuun liikkumiseen. Olisi varmaan puhjennut bulimia jos olisin sinnikkäästi jaksanut opetella oksentamaan. Muistan kun itkin kun en vain saanut oksennusta tulemaan vaikka olin ahminut hirveästi, nykyään olen tavallaan kiitollinen siitä etten oppinut. On varmaan esim. hampaat kuitenkin säästyneet isoilta vaurioilta siksi.
Nyt siis lähentelen 40 ikävuotta ja jo ehkä viimeiset viisi vuotta tuo ahminta on koko ajan vain pahentunut ja pahentunut. Olen esim. viimeisen vuoden aikana lihonut noin 10-15 kiloa ja pelottaa koska myös ylitän sen lievän ylipainon, eli että bmi olisi sitten jo 30 tai yli. Vielä on pysynyt alle..
En itsekkään pysty aloittamaan edes terveelliseksi aiottua laihista, anoreksia-ajatukset ottaa heti vallan. Ainoa mikä mulla nykyään edes vähän hillitsee ahmintaa on säännöllinen hoitokontakti ja hyvät, kunnolliset ateriat jotka täyttää vatsan sopivasti. Ja se onkin sitten pitkä opettelu, että oppii kuuntelemaan itseään milloin vatsa on sopivasti täynnä, ettei jää nälkä, eikä myöskään syö liikaa. Ja pitäisi myös opetella kuuntelemaan itseään että mihin tunteeseen/ tarpeeseen ahmii, ja sallia ne tunteet eikä yrittää syömällä niitä hiljentää. Näillä tavoin luulisin että itsellä vois ehkä lihominen edes pysähtyä.
En pelkäisi liikaa sitä kalorienkaan tarkkailua. Mielummin vaikka lievä syömishäiriö kuin ylipaino.
Sairastuin anoreksiaan 15-vuotiaana ja 26-vuotiaana olin tervehtynyt. Selvisin siitä, mutta kehoni lihoaa nykyään tosi herkästi eikä päästä kiloista irti. En halua kytätä kaloreita, koska se laukaisee heti anorektiset ajatukset ja samoin tapahtuu, jos alan juoksemaan tai olen kuntosalilla. Olen kokeillut sitä. Itselläni auttaa se, että olen päättänyt syödä 3 kertaa päivässä: aamupala, päivällinen ja iltapala. Sekä vitamiineja purkista. Ja jos on nälkä niin välipalaksi joku hedelmä. Sekä pehmeä ja maltillinen jooga.
N46
Auttaisiko joku uusi liikuntaharrastus pitämään kilot kohtuullisina? Siis joku ihan uusi, jota et ole ennen kokeillutkaan? Joku ohjattu ryhmä tai muu sellainen, missä sinulla olisi ihminen sanomassa, minkä verran pitää/saa liikkua, että se on tervettä.